Miten saada asiakas ostamaan rakastumalla?

Jos myyt jotain aineetonta, kuten bittejä, suunnittelua, visua, leiskaa tai brändiä, et voi saada asiakastasi rakastumaan lopputulokseen etukäteen. On mahdotonta ostaa testimielessä logon uudistus ja palauttaa se jälkikäteen, jos siitä tulikin epäkelpo. Niinpä myyjän pitääkin saada asiakas rakastumaan sinuun. Mutta miten se tehdään?

  1. Tiedä, mitä asiakkaasi rakastaa.
  2. Myy sitä, mitä asiakkaasi rakastaa.

Lyyti_logo_vihreä

Yllä on Lyytin logo. Se on minulle rakas, koska ihana vaimoni on sen omin käsin mustekynällä vuonna 2007 kirjoittanut paperille. Logo ei toimi printissä, banderollissa, lentokoneen kyljessä eikä iPhonen aplikaatiosymbolina. Viiva on liian ohut. Paksuntamalla viivaa ei tekstistä saa enää selvää. Ulkomaalaiset eivät ymmärrä y-kirjainta kaunokirjoituksella, jota Suomessa opetettiin 80-luvulla. Ne peijakkaat luulevat, että siinä lukee L U J U J T I.

Alla oleva FightBack Runin banneri, jonka yhdessä KMG:n kanssa sponsoroimme, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mistä löydät siitä logomme? Kuvittele tuo banneri yhdeksän metriä leveäksi, nosta se kuuden metrin korkeuteen ja aja autolla sen ali viittäkymppiä. Mikä logo jäi mieleen?

fightback runVaikka logoamme ei mistään erotakaan, on se silti (mielestäni) loistava logo, koska siihen liittyy tarina: Lyyti kirjoittaa ja logo on vaimoni käsialaa. Miten mainostoimisto voi edes yrittää myydä ajatusta logon vaihtamisesta, koska rakastan logoamme?

Vastaus on yksinkertainen. Tietämällä mitä rakastan ja myymällä sitä minulle lisää.

Olin tänään palaverissa Zeelandissa, jonka vallan erikoinen perustaja Herra Enala tiesi todellakin mistä narusta vetää. He esittelivät meille alla olevan uuden logoehdotuksen. Lyytin nimmarin korvaisi heidän ajatuksissaan hyvin kaikissa edeltämainituissa kohteissa toimiva, jykevä ja luottamusta herättävä, hieman leimamainen logo. Mutta mitä sen alla oli?

Sen alla oli jotain jota rakastan. Juuso oli lähestynyt vaimoani (salaa) sähköpostitse, pyytänyt kirjoittamaan kaunokirjoituksella ”sinun tilaisuutesi” ja toimittamaan siitä kuvan heille. Tämä teksti oli muokattu väriltään sopivaksi ja lisätty logoehdotuksen alle.

Lyytin uusi logo

Rakastuin ajatukseen heti. Sitä paitsi, se toimisi myös vaikka lentokoneen kyljessä.

Lyytin lentokoneJa ehkä banderollissakin se jo erottuisi.

Banderolli Lyytin logoJa kaiken kukkuraksi ne pirulaiset olivat selvittäneet mikä on lempiurheilulajini ja läntänneet logoehdotuksensa pyöräilypaidan rintamukseen. Että näin.

Lyytin logo pyöräilyasussaOlen aina vastustanut logomme uudistamista vedoten myös siihen, että siinä ostetaan sika säkissä ja usein todella kalliilla. Tämänpäiväinen tilaisuus oli ensimmäinen kerta, kun minulle myytiin jotain sellaista konkreettista, jota rakastan.

Miten sellaista voisi olla ostamatta?

Selvitä siis aina, mitä asiakkaasi rakastaa ja myy vasta kun sen tiedät.

Petri

Ps. Ylläoleva ei tietenkään tarkoita, ettenkö tulisi tinkaamaan kuin maailman pihein yrittäjä, mutta luottamus on voitettu.

Ruokablogista remonttiblogiksi

”Minä en tule koskaan rakentamaan taloa. Saatikka ostamaan remonttikohdetta.”

– Petri Hollmén, 2010 –

Toisin kävi. Mutta mitä sitä ei rakkautensa eteen tekisi. Ostimme siis viime vuonna vaimoni lapsuudenkodin, vuonna 1989 rakennetun Siporex-talon, joka on ns. alkuperäiskunnossa. Nyt talolla on edessä täysremontti. Tai osin se on jo aloitettu: purkuhommilla.

Ajattelin, että en ala tekemään remonttia, koska

a) en tiedä remontoinnista yhtään mitään ja

b) olin kuullut lähinnä vain huonoja kokemuksia rakennusalasta.

Miksei siis ostaa valmista?

No siksi, että kyllä suomalaisen miehen täytyy olla vähintään yksi talo rakentanut tai sen betonista saakka remontoinut, että voi sitten jutella remonttiasioista toisten suomalaismiesten kanssa. 15 vuotta sitten oli inttijutut, sitten tuli opiskelujutut, sitten odotusjutut, sitten vauvajutut ja nyt on vihdoin remonttijuttujen aika. Näin minusta tehdään pikkuhiljaa aitoa suomalaista miestä!

Suunnitteluvaihe

Itse en tajua juuri mitään LVI-, sähkö- tai arkkitehtikuvista. Sen sijaan näistä Neliömetri.com –suunnittelutoimiston Jennin kuvista tajuan jo paljonkin! Tämän näköistä siis pitäisi talosta tulla.

screenshot_146

Olohuone ja näkymä keittiöön. Yllättävää kyllä, talossamme keittiö nousee isoon rooliin. Isoimpia muutoksia on avata yksi kantava seinä (takan yläpuolelta), joka tekee keittiöstä ja olohuoneesta tavallaan yhtenäistä tilaa.

 

screenshot_145

Maallikkokin ymmärtää näitä kuvia katsellessaan, mitä remontin lopputuloksena pitäisi olla. Suosittelen ehdottomasti sisustussuunnittelijan palveluita!

 

Keittiö_1

Tässä ajatusta keittiöstä. Entinen eteinen ja eteisaula avataan kokonaan keittiön käyttöön. Täällä me vietämme eniten aikaamme. Monet keittiötoimittajat mallintavat myös tarjouksen yhteyteen keittiön. Tämä on mainio keino visualisoida lopputulos ja kuukausia etukäteen.

 

Aloitimme suunnittelun kolmisen kuukautta sitten Jennin kanssa. Kävimme kohteessa pari kertaa, Jenni otti mitat, luki ajatuksemme ja tuotti todella valmista suunnitelmaa. Ajattelin, että näillähän ollaan jo pitkällä! Annetaan kuvat tekijöille ja katsellaan päälle.

Ei aivan.

Tarvitaan rakennuslupaa varten arkkitehtikuvat, kantavien seinien muutoksista sekä lasilaajennuksesta rakennesuunnitelmat, urakoitsijoille työohjeet, sähkö- ja LVI-kuvat. Ja lisäksi vastaava mestari katsomaan koko homman päälle. Yhtäkkiä olinkin siis johtamassa projektia alalla, josta minulla ei ole mitään kokemusta.

Tätä projektia nyt kokoon potkiessa on herättänyt minussa ihmetystä eniten se, että miksi yksikään taho ei tarjoa kokonaisvaltaista remonttiprojektia. Vai tarjoaako? Kun esimerkiksi arkkitehti saa homman valmiiksi, toteaa vastaava mestari, että tarvitaan rakennesuunnittelija. No löytyykö arkkitehtitoimistosta sellaista? Ei löydy – voivat kyllä vinkata joitain. Sama juttu sähkö- ja LVI-suunnitelmien kanssa. Ja mites ne urakoitsijat? Jonkun pitäisi kaikki tämä vielä rakentaakin. Tosin erikseen tulee sitten sähkömiehet. Onko sulla jo sellainen? Entä mites tasoitemies? Laattamies? Parkettimies? Kuka toimittaa lasit?

Tuntuu siltä, että sujuvasti remonttiprojektin aloittaa ainoastaan sellainen kaveri, joka on itse ollut alalla vähintään kymmenen vuotta ja kontaktiverkosto on valmiina.

Meidän tapauksessamme halusimme vastaavan mestarin, joka hoitaa tällaisen henkilön virkaa ja sellaisen löysimmekin – yllättäen Zürichistä. Olin Turun yrittäjien matkan ”oppaana” pari päivää ja juttelin Kimmo Sarametsä –nimisen kaverin kanssa. Hän oli sattumoisin juurikin etsimämme kaveri ja hänen kauttaan on nyt löytynyt kaikki tarvittavat suunnittelijat.

Kilpailutusvaihe

Sitten piti etsiä urakoitsija. Aloitin etsinnän toukokuussa ja ajattelin olevani ajoissa, sillä rakentaminen pitäisi aloittaa elokuussa. Hommaa hankaloitti 2000 km etäisyys, sillä asuimme silloin vielä Sveitsissä.

Työmatkalla Suomessa käydessäni järjestin talolla yhteiskatselmuksen, johon saapui seitsemän urakoitsijaehdokasta. Minulla oli vain yllä olevat sisustuskuvat sekä arkkitehdin piirros laajennusosasta ja sisäkuvat, joita ei oltu päivitetty. Huomasin tilaisuudessa pian, että minua pommitettiin kysymyksillä, joihin en osannut vastata.

 

”Tuleeko maalämpö?”

 ”En tiedä. Ehkä.”

 ”Jos tulee, niin roilotetaanko?”

 ”Hmm… mitä roilottaminen tarkoittaa?”

Tähän malliin kiersimme talon ja lupasin toimittaa kaikki suunnitelmat parissa viikossa. Pikkuhiljaa, elokuun puolivälissä, ne alkavat nyt olla valmiina. Ei siis ihme, että seitsemästä kiinnostuneesta vain kolme vastasi tarjouspyyntöön.

Urakoitsijaksi valitsimme Erkki Martinin FixTec Katto&Koti Oy:n. He näkivät paljon vaivaa tarjouksen laskemiseen, mittasivat kaikki pinta-alat ja osoittivat muutenkin asenteellaan olevansa innokkaita remontin toteuttamaan. Yhtenäiset työasut toi ammattimaisen fiiliksen. Ja lisäbonuksena mainittakoon, että firma on nuoren yrittäjän. Valitsen mielelläni kaltaisiani.

Purkuvaihe

Olin kuvitellut, että omakotitalon purkaminen on jotenkin vaikeaa. Mutta ei se ole. Hommassa pärjäsi lekalla, moskalla (pienempi leka), akkuporakoneella ja parilla sorkkaraudalla. Loppuvaiheessa purkajan parhaaksi kaveriksi muodostui piikkausvasara (uusi, oppimani termi), jolla voi purkaa ihan mitä vain. Ja lisäksi siitä lähtee kunnon työn ääni. Sillä kun piikaa tiilitakkaa palasiksi, tulee todella miehekäs olo J

Ehkä oman ilonsa purkamiseen toi myös tieto siitä, että purkaa jotain appiukon vaivalla rakentamaa… 😉

Helle teki työstä elokuussa vallan lämmintä, mutta tätä kirjoittaessa (13.8.2014) on talo purettu käytännössä betoniin saakka. Muutamia väliseiniäkin kaadettiin, mutta yhden kantavan seinän purku ja tuenta pitää jättää ammattilaisille.

Koska suurin osa tavarasta oli 25 vuotta vanhaa, ei talosta juuri hyödynnettävää jäänyt. Peilejä, altaita, hanoja, kiukaan ja muuta vastaavaa laitoin syrjään ja ajattelin kaupata halukkaille.

WP_20140812_18_57_05_Pro

Tähän tulee uusi keittiö. Vasemmalla oleva seinä avataan olohuoneeseen. Tarvitseeko joku muuten isoa kotikylmiötä? Toimii ja saa hakea pois…

 

WP_20140725_15_41_36_Pro

 

WP_20140812_18_56_34_Pro

Purettu takka näkyy seinässä vielä jälkenä. Tilalle tulee matala ja tyylikäs uusi. Samalla näkymä keittiöön aukeaa.

Ostovaihe

Nyt purkuvaiheen jälkeen on alkanut ostovaihe. Tähän vaimonikin osallistuu. Pitää ostaa takka. Pitää valita toimittaja teräs-lasiseinälle. Pitää valita laatat, keittiötoimittaja, kiintokalusteet, valaisimet jne. jne.

Monessa asiassa sisustussuunnittelijamme Jenni on ollut korvaamaton. Hän on etsinyt sopivat spotit, jalkavalaisimet ja ehdottanut kattopaneeleita. Hänen avullaan olemme päässeet alkuun

Yrittäjänä minut on yllättänyt ostamisen vaikeus. Tai myymisen totaalinen puute. Etsimästämme takasta laitoin tarjouspyynnön viidelle takkatoimittajalle. Yksi vastasi, että ei löydy ja toinen vastasi, että löytyy. Kolme ei ole reagoinut mitenkään kolmeen viikkoon. Voinette arvata, että kaupan teki se, joka vastasi sähköpostiin – ja myös palveli asiallisesti. Tällä kertaa se oli Takkauunit Piilola. Keittiötoimittajaksi valitsimme Gloria keittiöt. Sielläkin asioimme suoraan yrittäjän kanssa ja palvelu pelaa.

Myyntihaluttomuuteen olen törmännyt yllättävän monen toimittajan kanssa. Ostaminen on tosi hankalaa, jos sinulle ei haluta myydä. Ilmeisesti Suomen rakennusalalla menee liian hyvin ja kauppaa tulee ovista ja ikkunoista. Hyvä niin.

Pieni pyyntö kaikille teille, jotka ette tarvitse lisää asiakkaita: voitteko ottaa nettisivuiltanne yhteydenottopyyntökehoitukset ja myynnin yhteystiedot pois? Hämäävät vain ostohalukkaita.

Rakennusvaihe – jouluksi kotiin

Nyt alkaa se mielenkiintoisin vaihe, eli rakentaminen. Tähän loppuu omat taidot ja saamme seurata, kuinka (toivottavasti) FixTecin pojat ylittävät odotuksemme. ”Jouluksi kotiin” oli heidän lupauksensa. Ja vuosi 2014 oli myös mainittuna tarjouksessa… J

Tästä se lähtee – remonttiblogin pitäminen!

Sitä ennen on kuitenkin vielä yksi haaste. Haute Route, joka alkaa tänään Venetsiasta! 900 kilometriä ja yli 20 000 nousumetriä odottaa minua ja polkupyötääni seuraavan seitsemän päivän aikana. Taitaa olla jopa rankempaa kuin tiilien roudaaminen.

Petri Hollmén

#satasyytäollaonnellinen #13 Vekottimet

Olen jonkin verran ihastunut erilaisiin vekottimiin ja vempeleisiin. En toki pahasti (ja vaimo lopettaa nauramisen joskus huomenissa…), mutta vähän.

Monelle tekniset vempeleet aiheuttavat vain hampaiden kiristelyä. Niin minullekin, silloin kun ne eivät toimi. Takavuosina paljon enemmän kuin nykyään. Kehitys kehittyy! Toimiessaan vekottimet mahdollistavat vaikka mitä. Kuten vastaheränneen kolmivuotiaan pellavapään tukan silittelyn kesken myyntipalaverin, johon osallistun vekottimella kotisohvaltani.

En kaipaa vanhasta hyvästä vekotinajasta takaisin oikeastaan mitään muuta kuin lankapuhelimia. Parasta hupia oli lapsena salakuunnella isoveljien siirappisia lepertelypuheluita tyttöystäville talon toisesta luurista. Hupia kesti, kunnes repesi nauramaan. Sitten olikin parempi olla vikkelät kintut ja pakoreitti selvillä.

Liekö urheiluinnostukseni tausta lankapuhelimissa?

Perjantaikokki

Cheek ja apinalauma ikuisessa räntäsateessa

Suomalaisten helmasynniksi on aina moitittu myynti- ja markkinointiosaamisen puutetta. Maailmalle mennään jaarittelemaan teknisiä yksityiskohtia vanhassa rippipuvussa, kun pitäisi mennä takki auki –asenteella kertomaan, kuinka meillä tehdään maailman parasta ratkaisua just sun ongelmaan.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kotiareenalla ei anneta edes mahdollisuutta treenata.

Kaikki tietävät tarinan siitä kuinka organisaatiokulttuuri syntyy. Kertaan sen siitä huolimatta. Lauma apinoita laitetaan häkkiin. Tympeää ruokaa saa jostain alaosan luukusta. Aina silloin tällöin katon rajasta lasketaan kuitenkin herkullinen banaani lähes ulottuville. Jos yksi apina tavoittelee tuota banaania, ruiskutetaan muiden päälle kylmää vettä.

Hyvin pian lauma oppii. Banaanin tullessa näköpiiriin, ei kukaan yritäkään tavoitella sitä. Yksitellen apinat vaihdetaan uusiin. Vettä ei enää ruiskuteta. Viimeisimpänä häkkiin teljetty apina hyppii luonnollisesti innoissaan kohti banaania, mutta ympärillä oleva lauma repii yrittäjän alas välttääkseen kylmän suihkun. Pikkuhiljaa kaikki apinat on korvattu uusilla. Kukaan ei ole koskaan kokenut kylmää suihkua, mutta jokainen repii innokkaan yrittäjän alas kauhun vallassa. Kukaan ei tosin enää tiedä miksi.

Näin on syntynyt (organisaatio)kulttuuri.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua banaani.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua herkullinen hedelmä.

Tarina tuli mieleeni Cheekiä seuratessa. Useampikin myynti- ja markkinointialan ihminen, joita seuraan sosiaalisessa mediassa, piti kaveria täytenä pellenä. Mennä nyt tekemään moinen haloo yhdestä pienestä stadionkeikasta. Tiedotustilaisuus ja kaikki. Lehdistötiedote olisi riittänyt. Lesoilija. Turha jätkä. Ei edes aito räppäri. Sen musiikkikin on ihan aunarista.

Ammattikunnan, jonka pitäisi hehkuttaa tuutti punaisena myynnin ja markkinoinnin taidonnäytettä repivät kaveria alas kuin apinalauma ikuisessa räntäsateessa.

 Muistaako joku vielä miksi?

Perjantaikokki – ei edes mikään aito kokki.

Grilliribsit ja rucolaperunasalaatti – Maanviljelijästä markkinamieheksi

Törmäsin tarinaan kaverista, joka eli unelmaansa. Oli hypännyt oravanpyörästä – siirtynyt markkinamiehestä hellan ääreen. Italian vierailu antoi Perjantaikokille ajattelemisen aihetta maanviljelijöistä ja heidän työstään Suomessa. Monen pitäisi hypätä traktorin ratista väliksi markkinamiehen hommiin – ihan vain oman ammattinsa arvostuksen takia.

On mielenkiintoista seurata asennetta, jolla italialainen viininviljelijä suhtautuu ammattiinsa, tilaansa ja tuotteisiinsa. Kaikki on lähtökohtaisesti ainutlaatuista. Ei ole niin pientä tai suurta, uutta tai vanhaa tilaa, etteikö siellä tuotettaisi juuri sen alueen parhaimpia viinejä rypäleen alkuperää kunnioittaen ja juuri kyseisen tilan ainutlaatuista mikroilmastoa hyödyntäen. Asenne on ihailtava, vaikka monta tilaa kiertäessä huomaa, että kyllä toiset ovat aidosti parempia työssään kuin toiset. Laatueroista huolimatta ovat kaikki lähtökohtaisesti rinta rottingilla omista tuotteistaan eivätkä häpeä paukutella henkseleitään omasta erinomaisuudestaan.

En tiedä, miten moinen asenne sopisi suomalaiseen maanviljelijäkulttuuriin, mutta osan siitä soisi tarttuvan kansainvälistymisen myötä myös tänne pohjolaan. Olisi se hienoa, kun Turun torillakin saisi kuulla luennon perunoiden täydellisestä kasvuympäristöstä, juuri kyseisen tilan suotuisista maanmuodoista, niiden vaikutuksista tuulten käyttäytymiseen ja siten lämpötilavaihteluihin kullakin pellolla ja vuosisataisten perunanviljelyperinteiden kunnioittamisesta.

Eiväthän kaikki kauniit sanat aina edes pidä paikkaansa, mutta osoittaa, että viljelijä on ylpeä työstään ja tekee sitä täydellä sydämellä. Ja kyllä se ruoka tai juoma maistuu hitusen paremmalta, kun tietää, että sitä on rakkaudella kasvatettu. Huonokin muuttuu keskinkertaiseksi, hyvä loistavaksi ja jo ennestään loistava taivaalliseksi. ”Ne nyt ova vain perunii” –myyntipuhe tekee saman homman, vain toiseen suuntaan.

Maajussit hei! Henkselit paukkumaan ja omakehu haisemaan. Ei se arvostus muuten kasva!

Grilliribsit ja rucolaperunasalaatti

Tämän lihareseptin olemme saaneet hyviltä ystäviltämme, perunasalaatti on puolestaan uusimmasta Glorian Ruoka&Viini –lehdestä. Lainattua kaikki tyynni, mutta maittavaa!

AINEKSET

Ribsit
– 2 kg porsaan kylkiluita (ribs)
– merisuolaa, mustapippuria ja laakerinlehtiä

Marinadi
– 500 g tomaattimurskaa
– 2 dl coca colaa
– 0,5 dl soijaa
– 2 rkl fariinisokeria
– 1 chilipalko pilkottuna
– 0,5 dl punaviinietikkaa
– 0,5 dl kahvia
– 100 g salamia

Perunasalaatti
– 1 kg uusia perunoita
– 1 dl paahdettuja pinjansiemeniä
– 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
– 1 dl raastettua parmesaania

Rucolaöljy
– 2 valkosipulinkynttä
– 2 dl hienonnettua rucolaa
– 1 tl sitruunamehua
– n. 1 dl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
VALMISTUS

Järjestys: keitä lihat, tee marinadi, anna maustua, tee perunasalaatti ja grillaa lihat.

Laita lihat kiehuvaan, suolalla, pippurilla ja laakerinlehdillä maustettuun veteen. Keitä noin 1,5 tuntia tai kunnes liha on mureaa ja kypsää.

Sekoita marinadiainekset, kiehuta neste puoleen ja soseuta sauvasekoittimella. Jäähdytä ja laita lihat maustumaan marinadiin esim. yön yli.

Valmista perunasalaatti. Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi ja puolita ne. Pilko valkosipuli. Laita ne kulhoon muiden ainesten kanssa ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Yhdistä perunat, öljy, pinjansiemenet ja tomaatit. Sekoita hyvin ja viimeistele parmesaanilastuilla.

Kuumenne grilli, laita lihat ritilälle ja grillaa kuumiksi. Tarjoa perunasalaatin kera.

Erinomaista viikonloppua! Perjantaikokki

Ensi viikolla ne alkavat…

Nimittäin Linnateatterin teatteriristeilyt s/s Ukkopekalla. Näillä on aina ollut sen verran hauskaa, että tuskin maltan odottaa…

Lisää näet täältä!

Hallinnoi tapahtumat uudella työkalulla! Tutustu Lyytiin.