Jatkoksi kertomukselleni ”Miksi Stockan myyjä ei myy?” haluan kertoa seuraavan tarinan. Tässä kohdalle sattui aivan mahtava palvelukokemus, joka tuotti yritykselle n. 500€ enemmän liikevaihtoa, kuin olin ajatellut itse jättäväni.
Huippumyyjä luo ostotranssin, jossa voi ihan vakavasti harkita jopa kukkapaidan ostamista.
Ensinnäkin haluan heti aluksi sanoa, että ei, en kuvittele, että n=1 otanta kertoo koko tilaa yrityksestä – suuntaan tai toiseen. Nämä spekulaatiot voi siis kommenteista jättää. Tämä hyvä palvelukokemus oli ihan yhtä yksittäinen, yhden ihmisen kokemus, kuin oli edellinenkin kokemus. Kirjoittelen blogiani kokemusperusteisesti, en tutkimuksellisena faktana. Ja toivon antavani vinkkejä parempaan liiketoimintaan asiakkaan näkökulman kautta.
Sitten asiaan. Käyn vaateostoksilla ehkä tunnin vuodessa. Aika ja into ei riitä aktiivisempaan toimintaan tässä harrastuksessa. Niinpä se liike, johon tuon ostostuntini aikana tupsahdan, saattaa saada ihan mukavan kaupan aikaiseksi. Jos siellä osataan myydä.
Eilen oli harvinainen hetki, sillä kaksi lapsistamme lähti partioleirille ja nuorimmainen kaverin synttäreille. Olimme siis vaimon kanssa kahdestaan liikkeellä, autolla ja vieläpä Turussa. Meillä olisi noin puolitoista tuntia kalenteroimatonta aikaa. Yllätin rouvan ehdottamalla, että lähdetään shoppailemaan. Siis shoppailemaan minulle.
Olen oppinut, että tehotuntini vaatii mukaan ehdottomasti rouvani. Muuten vaatekaappiin saattaa kertyä tavaraa, joka ei käyttölupaa perheemme naisten arvioinnin jälkeen lunasta. Siksi kaikki taivaan tähdet olivat nyt otollisessa asennossa siihen, että voisin vihdoin luopua osasta 10 vuotta sitten ostetuista farkuistani ja korvata ne uusilla. Rouvani ehdotti suunnaksi Zaraa, sillä yritän pahasti vielä nuoruuden ihannointiin jumiutuneena välttää setämiestyyliä. Siispä suunta sinne!
Edellisessä Stocka-blogissani Turun tavarataloa kehuttiin kommenteissa usein ja ajattelin, että kävelläänpä sen miestenosaston läpi matkalla Zaraan. Se on vähän pakkokin, kun auton jättää Stockan parkkiin.
Väkeä ei hirveästi liikkeellä torstai-iltana ollut ja saimme purjehtia aika rauhassa lähes koko osaston läpi. Muutaman myyjän ohitimme kuin vahingossa. Lensimme ilmeisesti tutkan alapuolella, sillä meihin ei reagoitu. Pysähdyin vilkaisemaan joitain tuotteita, mutta en lähtenyt sovittamaan. Ajattelin, että nyt testataan, osaako täällä oikeasti joku myydä.
Pelko valtasi mieleni, kun Zaran ovi lähestyi vääjäämättä, eikä meihin oltu vielä reagoitu. Miettikää nyt! Mies pyörii miestenosastolla seuranaan nainen selvästi makutuomarina. Tämän selvempää ”myykää mulle” –leimaa ei voi prospektilla olla. Sitten, viimeisessä mutkassa vastaan kävelee nuori miesmyyjä, Visa (nimi kirjoitettu tarkoituksella oikein) ja heittää ilmaan maagisen lauseen:
”Ei teitä vois mitenkään palvella?”
Tunnelma sähköistyy ja aika pysähtyy. Ollaan totuuden äärellä: olenko oikeasti ostamassa vai autonrenkaita potkimassa. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. Olemme Varsinais-Suomessa, suorastaan sen ytimessä: keskellä Turkua. Myyjä ei lähestynyt negatiivisesti negaation kautta vaan positiivisesti. Me turkulaiset kysymme toisiltamme aina näin: ”Ei sul mikkä kaffe maistusis?” , emmekä tietenkään tarkoita, ettenkö ilolla tarjoaisi kahvia sinulle. Tämä on vain tapamme avata keskustelu.
”No itse asiassa, kun kerran kysyt, niin voi kyllä palvella. Etsin kevyempää, rentoa neuletta…”
Ja siitä lähti supermyyjä käyntiin!
Ai että nautin siitä showsta, jonka pientä osaa näyttelin sovituskopin esiripun takana seuraavan tunnin ajan. Visa oli hauska, sanoi mielipiteensä suoraan, bongasi minulle sopivia vaatteita ennen kuin ehdin itse sellaista ehdottaa ja kertoi omia kokemuksiaan eri merkeistä ja laaduista ihan rehellisesti. Haukkuipa jonkun paitamerkin kauluspaidat huonoksikin eikä minulle sellaista myynyt. Toisaalta saman merkin neule on hänen käytössään ollut hyvä, joten sellaisen ostin. Luotin häneen.
Visa sai minut jopa hetkeksi harkitsemaan kukkapaidan hankkimista. Sellaiseen ostotranssiin hän luontevalla, aidolla ja auttamishaluisella käytöksellään minut sai. Huomasin pukukopissa vaatteita vaihtaessani, että hän palveli simultaanisti kolmea muuta asiakasta samalla pieteetillä. Pukukoppiin kantautui myös hänen keskustelut vaimoni kanssa. Yhdessä he spekuloivat värejä ja kuoseja, jotka minulle saattaisivat sopia.
”Tykkään miehesi toimintamallista, että kauppaan tullaan kerran vuodessa ja sitten ostetaan kaikki…”
totesi myyjä vaimolleni ja lähti taas etsimään paremmin vaaleisiin Lee-farkkuihin räväkkyyttä tuovaa Hawaiji-paitaa. Visa, niin pidän minäkin tästä toimintamallista. Varsinkin silloin, kun minua palvellaan näin mahtavasti.
Toivon, että Turun Stockan johto vie Visalle kiitokset, pitää hänestä hyvää huolta, saa hänen innon sekä saa palvelukyvyn tartutettua laajasti muihinkin. Tällaista kokemusta en nettikaupasta saa!
Visa vinkui (anteeksi, oli pakko käyttää tätä vitsiä, oikeasti maksoin toisella kortilla) pelkästään Stockan puolella. Sain tehotuntini hoidettua, vilkaisimme Zaran valikoimiin ja totesimme, että eipä ollut enää tarvetta täydennyksille. Visa nappasi kaupat viimeisessä mutkassa. Kahteen kassiin kertyi kolmet housut, yksi Makian kauluspaita, pari neuletta ja neljä T-paitaa. Ja vasta kassalla Visa totesi, että hei, tehän saatte kantiksina näistä suurimmasta osasta -20%.
Myyntiä ei tehdä alennuksilla. Se tehdään palvelulla.
Kiitos Visa.
Petri Hollmén
Perjantaikokin blogi 
Kiva kirjoitus, ja hyvä Visa 🙂
Tosi kiva postaus – ja Visalle pisteitä –> ……………………!
Iloksesi/-ni voin todeta, että Visa ei ole ko. osastolla ainutkertainen ihme. Olen itsekin taipuvainen ostamaan ”kerralla kunnolla”, ettei tarvitse jatkuvasti laukata vaatekaupoissa. Kävin huhtikuussa ennen etelän matkaa katsomassa, olisiko valikoimassa jo shortseja ja siinä hyllyvälissä kohtasin hänet, ihanan keski-ikäisen naisen, joka alkoi myymään.
Minä sovituskopissa, hän hakemassa lisää tai kertomassa mielipiteensä vaatteiden istumisesta yms.
Eipä aikaakaan, kun kassissani oli muutaman kympin shortsien lisäksi viidellä sadalla farkkua ja paitaa.
Harmikseni en pistänyt hänen nimeään muistiin, jotta voisin nimellä kiittää, mutta kokemuksen muistan pitkään ja tuolle osastolle uskaltaudun jälleen, kun vuoden tai kahden päästä tulee tarve ostaa lisää vaatetta. (samaa en voi sanoa saman tavaratalon ruokaosastosta, mutta se on eri tarina) Olen iloinen, että miestenosastolla ollaan tehty jotain oikein.
Mukava kirjoitus. Rehellinen kommentointi myyjältä saa kyllä palaamaan liikkeeseen toistekin. Tulee helposti kusetettu olo jos myyjä kehuu rättiä toisen perään ja kotona toteaa ettei malli kyllä sovi tai istu kunnolla. Voi kumpa yrityksessä osattaisiin kouluttaa myyntitehtäviin ja myös palkita myyjiä hyvin tehdystä työstä 🙂 Ps. Kukkapaita olisi loistava sinulle!
Enpä ole törmännyt Visaan, vaikka kuinka olen etsinyt stokkalta myyjää. Ainut positiivinen kokemus miesten vaatemyynnistä on Haloselta, missä tod.näk. virolaistaustainen myyjä on huippu. Valitettavaa, että ”myyjät” eivät myy vaan piileskelevät jossakin muualla myymisen näkökulmasta. Haluaisin löytää Visan 🙂
Hienoa että Visa osaa hommansa ja ehkä vähän enemmänkin. Mutta onhan se surullista että juhlimme sitä että ”yksi myyjä kymmenestä” osaa normaaliin työnkuvaan kuuluvat hommat, Minusta Stockan myyjien kokonaiskuva näyttää aivan samalta kuin edellisessä kirjoituksessakin:
”Väkeä ei hirveästi liikkeellä torstai-iltana ollut ja saimme purjehtia aika rauhassa lähes koko osaston läpi. Muutaman myyjän ohitimme kuin vahingossa. Lensimme ilmeisesti tutkan alapuolella, sillä meihin ei reagoitu. Pysähdyin vilkaisemaan joitain tuotteita, mutta en lähtenyt sovittamaan. Ajattelin, että nyt testataan, osaako täällä oikeasti joku myydä.
Pelko valtasi mieleni, kun Zaran ovi lähestyi vääjäämättä, eikä meihin oltu vielä reagoitu. Miettikää nyt! Mies pyörii miestenosastolla seuranaan nainen selvästi makutuomarina. Tämän selvempää ”myykää mulle” –leimaa ei voi prospektilla olla.”
Miten 90% myyjistä voi taas olla reagoimatta yhtään mitenkään erittäin potentiaaliseen asiakkaaseen. Kyllä monesta kaupasta löytyy aina se yksi myyjä joka osaa hommansa, mutta eipä kannata Stockan paljoa ilakoida jos 90% myyjistä ei saa edes kontaktia asiakkaaseen.
Ihanaa että joku muukin arvostaa palvelua. 4.6 olin menossa yo-juhliin , enkä ollut sininen -fiilis, pysähdymme ensin salon sokokseen, jossa myyjä palevelee erinoimaisesti minua, ja siinä se oli, unelmieni mekko, harmikseni vaan liian pieni. Aikaa tunti kakskytä minuuttia juhlien alkamiseen , joten hopihopi navigaattori päälle ja suuntaamme Lohjan sokokseen. Juhlat juhlittiin sittenkin sinisessä kunnei sielläkään ollut kokoa. Seuraavana arkipäivänä suuntaan raision Myllyn sokokseen, sama juttu, liian pieni. Myyjä soittaa Turkuun ja niinmpä ajan sinne koska tiedän että siellä se oli, se samainen mekko oikeassa koossa. Jollei Salossa olisi ollut niin hyvä myyjä joka ymmärsin kiireeni ja pistänyt töpinäksi raahaten mekkoja mekon perään, en olisi ikinä kuvitellutkaan juuri sen tyyppisen mekon sopivan minulle.
Toinen tapaus on jo vuosien takaa. Haemme miehelleni tarjouspukua turun Stokkalta. Tarpeeksi suurta koko ei ollut, mutta päätän kysyä asiaa varmuuden vuoksi vielä myyjältä. Valitettevasti isompaa koko ei ole, MUTTA täällä on upea puku, schaketti. Puku näyttää henkarilla hassulta. Mutta myyjä yllyttää miestäni edes kokeilemaan. Koko on juuri oikea , ja myyjä ehdottaa että kokeilemme sitä oikein paidan kanssa. Hipsiimuutaman hyllyn taakse ja minä perässä. Kysyy mieheni paidan kokoa. – En tiedä. Hmm..yksi vilkaisu ja myyjä ottaa yhden paidan , mutta laittaa sen takaisin. -Ei kyllä sinun miehesi tarvitsee pidemmät hihat. (en ollut vielä koskaan tiennyt että pukupaitoja saa pidemmillä hihoilla. Paita oli just eikä melkeest.
Nyt oli puku , ja nyt oli siis paita. Lopulta valitaan yhdessä vielä kravatti, mansetit ja taskuliinakin.
Kaupan päälle saatiin vielä pukeutumisohjeet ja tiedettiin vielä mikä nappi kuuluu olla auki jne.
Tämä nainen tiesi miten myydään ja mitä myy. Raapustin hänen nimensä lapulle ja ehkä lähetin kiitoksen silloin, mutta jollei kiitän vieläkin tätä naista. Hän on jo taatusti eläkkeellä ja on toden totta sen ansainnut. Puku on ollut monesti käytössä ja joka kerta ihaillen miten komealta mieheni siinä näyttää, ja kaikesta saan kiittää sitä ihanaa myyjää joka sen meille bongasi.
Paluuviite: ”Ei teit mittä autta vois?” - Fenix Solutions Oy