Avainsana-arkisto: matkailu

Paahtopaisti italialaisittain – Se on geeneissä

Posted on by

Sometimes wrong, never in doubt!

Eräs sisäpiiriläinen kuvasi kerran väittelytaktiikkaani yllä olevilla sanoilla. Sen voisi suomentaa vaikka seuraavasti: ”mitään ei myönnä, vaikka väärässä olisikin.” Ja jos oikein ilkeillä haluaa, niin yksikin sana riittää: ”besserwisser”. Sen kummemmin ottamatta kantaa väittämän oikeellisuuteen, kerron teille ihan pienen tarinan.

Menin kolmisen viikkoa sitten viisastelemaan autovuokraamoiden vuokraehdoista.

Että pitikin taas viisastella…

Olemme nyt siis Italiassa. Odotettu matka alkoi viime sunnuntaina. Matkustimme perheen kesken ja matkaseuraan kuului myös elämänkokemusta yhden mummin muodossa. Pidän itseäni organisaattorina, joka nauttii haasteista, kuten 1200 hengen risteilyjärjestelyiden hoitamisesta. Usein pyrin ulottamaan järjestelmällisyyttä myös kotielämään ja organisoin mielelläni myös muiden puolesta. Olin siis hyvissä ajoin varannut lennot, autot, yösijan ja muut tarpeelliset asiat. Olin muistuttanut mummia lähtöajasta, passista ja lähes kaikesta muustakin. Matka alkoikin suunnitelman mukaan, hyvissä ajoin aamusella. Kysäisin vielä pikaisesti, että onhan kaikilla passit. No sellainen oli tietenkin tuolta kokeneimmalta reissaajalta unohtunut. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Onneksi olin laskenut hyvin varoaikaa, joten kurvasimme mummilan kautta, nappasimme passin matkaan ja suuntasimme kohti Tampereen lentokenttää. Kaikki oli hyvin, kunnes mummi vilkaisi passiinsa ja totesi sen vanhentuneen. Siihenkö matkamme siis kaatuisi?

Vielä mitä! Otin haasteen vastaan ja numeropalvelun avukseni. Haasteellinen homma, koska oli sunnuntaiaamu. Mutta puolessa tunnissa, kymmenen pikaisen puhelinsoiton jälkeen, seisoi hieman hölmistynyt mummi Helsinki-Vantaalle menevän bussin pysäkillä kourassaan kirjalliset ohjeet passivalokuvan ottamisesta, pikapassin hakemisesta, uuden lennon varausnumeroista ja aikatauluista. Matka siis jatkui suunnitelman mukaan – paitsi, että mummi suuntasi eri kentälle ja koneelle kuin muut. Pikkutyttömme hieman ihmetteli, kun mummi jätettiin kesken kaiken tienposkeen…

Rahaa tähän säätämiseen paloi kohtalaisesti, mutta kerrankos sitä lomaillaan! Olin jälleen ylpeä organisointitaidoistani ja ajelin hieman äitini hajamielisyyttä myhäillen kohti Tamperetta. Meilläkö muka samat geenit…

Saavuimme Milanoon ja kännykkäni piippasi: ”Passi kourassa ja kone lähdössä. Nähdään Milanossa! T. Mummi.”

Hienoa! Nyt vain autoa noutamaan ja sitten mummin noutoon toiselta kentältä. ”Saas nähdä, minkä Fiat Punton nämä italiaanot ovat järjestäneet…” mietin itsekseni kohti autovuokraamoa kävellessäni ja muistelin kolmen viikon takaista varausprosessia.

Menin vuokraamon tiskille ja maailmanmiehenä esitin asiani sujuvalla italiallani. Että ollaan sitä ennenkin reissattu! Ystävällinen mieshenkilö otti varausnumeroni, ajokorttini ja passini ja näpytteli tietoja koneelle. Hetken kuluttua hän kysyi, että sattuisiko Herra Perjantaikokilla olemaan tuoreempia asiakirjoja? Ihmettelin, että mitä hän oikein tarkoittaa. ”Katsokaas, kun tuo passinne on vanhentunut vuodenvaihteessa…”

Lienee turha kuvata sitä sisäisen häpeän määrää, jota tunsin tuon pienen ohikiitävän hetken. Onneksi viisasteluni kohteeksi joutuneen autovuokraamofirman miekkonen oli asiakaspalvelija henkeen ja vereen eikä antanut pienen detaljin pysäyttää matkantekoa. Ajellessani mummia noutamaan sieltä toiselta kentältä, mietin, että mistäköhän sitä selittelyn aloittaisi…

Tätä lukiessasi (jos luet perjantaina 18.4.2008 aamupäivästä) on Bergamon kentällä yksi kappale perjantaikokkeja, vanha passi kourassa ja pieni jännityksen hiki päällä. Toivottavasti italialaiset ovat yhtä hutiloja tarkastamaan passeja kuin suomalaiset kollegansa. Muuten tulee eteen matka Roomaan, Suomen konsulaattiin. Konsulaatin nettisivujen mukaan väliaikaisen passin saa sieltä keskimäärin kolmessa viikossa…

Ps. samat geenit on ja vuokra-auto oli parempi, mitä varasin!

Paahtopaisti italialaisittain

Oliko matka sitten kaiken tämän vaivan arvoista? Taatusti! Alla ensimmäisen iltamme yksi ruokalaji. Erittäin yksinkertaista, erittäin hyvää.

AINEKSET

– 600 g naudanpaistia
– 1 sipuli
– 2 dl oliiviöljyä
– 3 kpl laakerinlehtiä
– 2 rkl voita
– kourallinen yrttejä (persilja, timjami, rosmariini yms.)
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita öljystä, viipaloidusta sipulista, pippurista, laakerinlehdistä ja pilkotuista yrteistä marinadi. Anna lihan maustua – mielellään yön yli – kylmässä.

Laita lihan pinnalle muutama ruokalusikallinen voita ja nosta liha uunivuoassa 225 asteiseen uuniin ruskistumaan. Ruskista n. 20 minuuttia. Valele lihaa paistamisen aikana lihasta valuvalla liemellä ja sulaneella voilla (lisää tarvittaessa tilkka vettä). Ota uunista, mausta suolalla ja laita takaisin uuniin n. 150 asteeseen. Kypsennä, kunnes sisälämpötila on n. 57 astetta (noin 1,5 tuntia). Lihan kuuluu jäädä sisältä punertavaksi.

Nosta paisti uunista ja ota paistinliemi talteen. Anna lihan jäähtyä, leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi ja tarjoa kuuman liemen kera. Voit tarvittaessa suurustaa liemen voi-jauho-seoksella.

Avajaisiin on enää kaksi ja puoli viikkoa!

Perjantaikokin suuri toive tänään on päästä Suomeen ennen kuin Vaakahuoneen Paviljonki aukeaa vapunaattona. Kerron sitten ensi perjantaina, että olenko Roomassa vai toisessa seitsemän kukkulan kaupungissa, Turussa. Pysy siis kanavalla.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa – Palvelua parhaimmillaan

Posted on by

Kolmen viikon päästä on perjantaikokin lähes vuosittaisen Italian opintomatkan aika. Reissu suuntautuu erääseen Lombardian parhaaseen keittiöön, ystäväni Andrean isoäidin valtakuntaan. Tämän kodikkaan ravintolan herkut ovat vain harvojen ja valittujen saatavilla ja edustavat erittäin klassista italialaista keittämistä. Turha kai mainita, että pientä matkakuumetta on jo ilmassa. Lupaan onkia chef-isoäidin muutaman salaisen reseptin perjantaireseptiläisillekin julkaistavaksi!

Tarkoitus on myös ajella ympäriinsä hyvää ruokaa metsästäen. Tämän vuoksi vietin keskiviikkoillan vuokra-autoa etsien. Sopiva auto löytyi eräältä suurelta kansainväliseltä ketjulta ja varaaminen sekä maksaminen hoituivat kohtalaisen lupsakkaasti netissä. Varausvahvistuksessa ollut pienellä painettu teksti sai minut kuitenkin mietteliääksi. Käytännössä tekstin sisältö oli, että on-line varausta ei missään tilanteessa voida tulkita sitovaksi vuokrasopimukseksi, varattua automallia ei taata ja hinnatkin saattavat vaihtua. Lopuksi toivotettiin oikein isolla, paksulla tekstillä ”Hyvää matkaa!”

Tuli suorastaan turvallinen olo. Nyt on kuules vaimo homma reilassa! Tosin varattu ja maksettu perhefarmari saattaa muuttua pikku-Fiatiksi ja hinnastakaan ei oikein ole varmuutta. Toisaalta pikku-Fiat toisi perhelomalle varmasti ihan uutta takapenkkitunnelmaa! Auto on nyt kuitenkin varattuna – ehkä.

Mietin, miten voisimmekaan hyödyntää pienellä printattuja ostoehtoja ravintolamaailmassa – esimerkiksi kuitin alalaidassa. Missään nimessähän ehtoja ei kannata etukäteen ilmoittaa, paitsi jos asiakas osaa niitä ehdottomasti vaatia. Kopioidaan vain yllä oleva kaava ja vaihdetaan auto-sanan tilalle jokin ruoka-annos tai raaka-aine.

”Arvon asiakkaamme! Emme takaa, että tilaamanne pihvi on pihvi, sillä se saattaa olla myös kala tai kana. Edellä mainittujen raaka-aineiden ollessa loppu, toimitamme teille mahdollisesti pizzan. Valitsemienne kermaperunoiden sijaan saamme toimittaa teille ilman erillistä ilmoitusta keitetyt perunat tai ranskalaiset. Saatamme veloittaa luottokortiltasi tai tililtäsi lisämaksun, mikäli hinnat muuttuvat tilauksen ja ruoan pöytään toimittamisen välisenä aikana. Emme tosin takaa ruoan toimittamista ensinkään, sillä tätä kuittia ei voida missään tilanteessa tulkita tositteeksi tilatusta ja maksetusta ruoka-annoksesta. TOIVOTAMME OIKEIN HYVÄÄ RUOKAHALUA!”

Miten on, tilaisitko toistekin?

Mozzarellakuorrutettua kalkkunaa ja tomaatti-pennepastaa

Italiaa fiilistellessäni taipui vaimon veitsi kalkkunanpaistin kimppuun. Suosittelen kokeilemaan kalkkunaa vasikan puuttuessa käytännössä täysin kauppojemme hyllyiltä – on oikein oivallista!

AINEKSET

– 4 ohutta kalkkunaleikettä (leikattuna esim. kalkkunanpaistista)
– 4 paksua siivua mozzarellaa
– 4 siivua parmakinkkua
– 15 kirsikkatomaattia
– 1 sipuli
– ½ kesäkurpitsaa
– 1 valkosipulin kynsi
– 300g pennepastaa
– oliiviöljyä paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuuntaan puoliksi ja pilko puolikkaat ohuehkoiksi siivuiksi. Leikkaa sipuli puoliksi ja pilko siivuiksi. Puolita kirsikkatomaatit. Pilko valkosipuli pieneksi. Paista sipuleita, kesäkurpitsoja ja tomaatteja pannulla. Ne saavat mennä hieman ylikypsiksi, jotta niistä irtoaa nestettä, sillä ne ovat pastan kastike. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä, valuta ja sekoita kasvisten kanssa. Pidä lämpimänä.

Laita kalkkunaleikkeille parmakinkun siivu ja päälle mozzarellan siivu. Paista uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa n. 7-8 minuuttia, kalkkunaleikkeen paksuudesta riippuen.

Tarjoa kalkkunat pastapediltä.

Ohrapuuron resepti – Kotimaanmatkailkaa, hyvät suomalaiset!

Posted on by

Perjantaikokin kesään ei viiden viikon lomaputkea mahdu. Enkä sellaista ole tottunut kaipaamaankaan. Jokiranta, terassit ja laivat täynnä iloisia ihmisiä rentouttaa mieltä siinä missä rantalöhöilykin. Ja kirveelläkään ei minua saisi matkustamaan etelänmaiden turistirysiin, kun Suomen kesä on kauneimmillaan. Räntäsateella sitten.

Yritän kuitenkin mahduttaa kesään mökkiviikonloppujen lisäksi muutaman kotimaanmatkan. Arjen taakse jättäminen ja tutuista ympyröistä poistuminen tuntuu ihan aidolta lomalta, vaikka kyseessä olisikin vain viikonloppu.

Viime viikonloppuna lunastin antamani äitienpäivälahjalupauksen (kiireessä kun en kerennyt helyjä ostamaan), pakkasin perheen autoon ja suuntasimme kohti Porvoota. Emme olleet siellä koskaan käyneet ja onhan se yksi Suomen ykkösmatkailukaupungeista. Vanhakaupunki ei idyllisyydessään paljon Italian Sienalle tai San Gimignanolle häviä – jos häviää laisinkaan. Yöksi päädyimme Porvoonjokilaaksoon, Tukkilan tilalle. Napsahti oikein napakymppi! Täydellinen maalaisidylli, hevoset laitumella, pupuja ruokittavana ja kissa kurkkimassa vanhan lampolan kulmalta. Aurinkoa, ystävällinen isäntäperhe ja jokirannassa hiekkaranta.

Mutta parasta oli kuitenkin maalaisaamiainen. Kunnon ohrapuuroa ja isännän itse leipomia sämpylöitä. Tuli äidin sämpylät ja mummin puuro mieleen. Olimme myytyjä. Reseptitkään eivät ole salaisuuksia, totesi isäntä, ja kaivoi yläasteen kotitalouskirjan hyllystä ja käänsi esiin käytössä kuluneen leivontasivun. Sen, jossa piirretty, voimamieheltä näyttävä hiivanpala nostattaa taikinaa hiki hatussa. Siis sama resepti, josta on itsekin lukemattomat sämpylät tullut vaivattua.

Juttu ei siis ollut reseptin erikoisuudessa, vaan tuoreudessa ja leipojan iloisessa hyvän huomenen-toivotuksessa. Helppoa, kun sen osaa.

Mikäli kotitaloustunneista on aikaa, niin ohessa muistin virkistykseksi resepti sekä puurolle että sämpylöille. Kunnon aamiaisella jaksaa kesäkuumalla pitkälle iltapäivään!

Eikun leipomaan ja kotimaanmatkailemaan!

Aamupuuron resepti tällä kertaa linkkinä
Ohrapuuron reseptissä tärkeää oli emännän mukaan käyttää oikean merkkisiä ryynejä. Tukkilan Tilan purkin kyljessä luki Korpelan Mylly ja heidän sivuiltaan löytyikin puuroreseptin lisäksi muitakin kokeilemisen arvoisia ohrareseptejä.

Kunnon ohrapuuron resepti

Sämpyläreseptin taasen tarkistin äidiltäni, kun oli kotitalouskirja muutossa kadonnut.

– 2,5 dl vettä
– 2,5 dl maitoa
– 50 gr hiivaa
– ½ tl suolaa
– loraus siirappia tai 1 tl sokeria
– ½ dl öljyä
– 6-8 dl vehnäjauhoja
– 2 dl grahamjauhoja
– 1 dl leseitä (karkea)

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi. Lisää nesteeseen hiiva, sokeri ja suola. Sekoita, kunnes hiiva on kokonaan sulanut nesteeseen. Lisää jauhot aluksi puuhaarukalla pikkuhiljaa sekoittaen ja lopuksi vaivaa kunnolla kämmenellä. Lisää lopuksi öljy ja jatka vaivaamista, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Vaivaamisen jälkeen taikina jätetään kohoamaan peitettynä lämpimään paikkaan noin puoleksi tunniksi. Leivo taikinasta haluamasi kokoisia sämpylöitä pellille. Peitä vielä liinalla ja anna kohota n. 20 minuuttia. Paista 200 asteessa n. 15-20 minuuttia, tai kunnes ovat kauniin ruskeita.

Nauti lämpimänä – päälle nokare voita.

Vinkkejä kotimaanmatkailuun
Perjantaikokki on lahjomaton. Yksikään kirjeessä esitelty kohde, ruoka-aine tai vinkki ei ole päässyt mukaan rahalla. Ainoastaan hyvällä palvelulla tai vakuuttavalla maulla on saattanut päästä kirjeeseen vinkiksi muille. Siksi kehtaan vinkata myös hyvistä kotimaanlomavaihtoehdoista.

Jos itään tekee mieli, niin erästä tilaa Porvoonjokilaaksossa kehtaa suositella!

Tukkilan Tila

Hyvää huomenta ja herkullista aamiaista!

Terveisin

Perjantaikokki