Hauki-kylmäsavulohikeitto – Elämäni paras työpäivä

Olin kerran laskettelureissulla, jossa eräs ystäväni julisti kovaan ääneen lähes kaiken olevan elämänsä parasta. Oli elämän paras lasku, elämän paras ravintolaillallinen ja illan päättyessä oli juuri koettu päivä aina se elämän paras. Vaikka kyseessä olikin helposti innostuva ja pitkälti tunnepohjalta toimiva diplomi-insinöörismies, tiesimme hänen vetävän tahallaan hieman yli. Eihän kaikki aina voi olla elämän parasta.

Mutta toisaalta, jos tämä päivä oli eilistä parempi ja edellispäiväkin jäi eiliselle, niin silloinhan elämän paras –ennätys menee rikki joka päivä. Eikö?

Nautin työstäni – melkein voisi sanoa, että joka päivä vain entistä enemmän. Eikä se tarkoita sitä, että lähtötilanne olisi ollut jotenkin erityisen epämiellyttävä. Mutta eilen oli kyllä yksi elämän parhaista työpäivistä. Olo oli kuin eduskunnan vahtimestarilla, kun Arkadianmäen täyttää jäykistelevien maratonpuhujien sijaan suoraan asiaan menevät pikkukansalaiset.

Herrankukkarossa vietettiin nimittäin historian ensimmäistä perhepäivää. Kylä täyttyi bisnesväen sijaan ansaittua talvilomaansa viettävistä perheistä. Vieraita oli parivuotiaasta eläkeikäisiin, eli ikähaitari oli laaja. Taisi olla elämäni paras työpäivä.

Lasten vaikutus meihin kaavoihin kangistuneisiin aikuisiin on uskomaton. Toki vieraidemme joukossa oli niitäkin, jotka ovat käyneet meillä työn merkeissä, mutta nyt työminät jäivät viimeiselle sillalle tai viimeistään parkkipaikalle. Koko kylä muuttui lasten myötä – myös meidän työntekijöiden silmissä. Kokoustilat olivat yhtäkkiä kiinnostavia piilopaikkoja tai leikkinurkkia. Fläppitaulu sai uuden käyttötarkoituksen, kun sitä käytettiin askarteluun, kerrankin yleisö istui kuin nauliintuneena seuraten videotykkiemme ohjelmistoa ja toiste ei ole sellaista onnistumisen riemua koettu seikkailuradallamme, kun kolmatta elinvuottaan viettävä pikkuseikkailija osui jousipyssyllä napakymppiin.

Usein, kun ryhmän tilauksessa lukee oikein isoin kirjaimin VIP, tietää, että nyt on keskivertoa rennompaa porukkaa tulossa. Tällä kertaa ei tarvittu edes noita kolmea sinänsä turhaa kirjainta. Lapset, jotka tietävät olevansa tärkeitä, eivät tee siitä numeroa. Ja siksi heitä on niin taivaallisen upeaa palvella. Aurinko kruunasi ulkoriemut ja päivä jäi ainakin meidän työntekijöiden mieliin yhtenä parhaimmista.

Ja arvatkaas mikä tässä on parasta? Tänään on taas monella meistä elämän paras työpäivä, kun on vuorossa toinen Perhepäivämme!
Hauki-kylmäsavulohikeitto

Tämä taivaallisen herkullinen keitto syntyi, kun käytin konsulttina 1,5 -vuotiasta poikaani. Hän ei paljoa puhu, mutta nyökkäilee hyväksyvästi lähes kaikelle. Poika istui keittiön työtasolla ja nyökkäili myötäillen ehdotuksilleni. Keitto vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta on sen arvoista!

Saat uutta ilmettä keittoihisi jo pelkästään sillä, että pilkot ainekset hieman eri tavalla kuin yleensä. Tee pitkiä suikaleita ja pilko porkkana vinosti, niin saat lautaselle japanihenkeä.

AINEKSET

Keitto
– 250 g kylmäsavulohta (voit myös käyttää lämminsavulohta)
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 rkl voita
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 l kalalientä (tai 2 rkl kalafondia ja 1 l vettä)
– 1 dl kermaa
– ¼ juuriselleri
– 4 porkkanaa
– 4 perunaa
– ½ purjosipuli
– 3 vartta kevätsipulia tai ruohosipulia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Haukiquenellit
– 250 g haukea jauhettuna
– 1,5 dl kermaa
– 1 kananmuna
– 50 g kylmäsavulohta
– 5 roseepippuria murskattuna
– merisuolaa ja valkopippuria myllystä

Valmista ensiksi quenellimassa. Jauha hauki yleiskoneessa (ellei jo jauhettu). Sekoita joukkoon murskatut roseepippurit, suola ja valkopippuri ja kananmuna. Anna koneen käydä ja kaada joukkoon kerma ohuena nauhana.

Tee kelmusta A4-kokoinen tasainen levy työtasolle. Lusikoi massaa siihen ohueksi ”makkaraksi”. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita suikaleita ja upota ne pituussuuntaan haukimassaan. Rullaa kelmupötkö varovasti kiinni ja kierrä päät tiukaksi (ikään kuin karkkipaperia rullaisit kiinni). Näin sinun pitäisi saada tasaisen pyöreä kelmussa oleva haukimassamakkara. Laita kelmu kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Nosta pois reikäkauhalla, anna jäähtyä, avaa paketti ja leikkaa sormen paksuisiksi siivuiksi. HUOM! Voit myös oikaista ja nostella lusikalla haukimassasta pieniä quenellejä suoraan keittoon valmistuksen loppuvaiheessa. Laita tällöin kaikki kylmäsavulohi suoraan keittoon.

Valmista keitto. Pilko perunat, purjo, porkkanat, selleri ja valkosipuli. Laita kattilaan voi ja kuumenna. Paista valkosipulia voissa hetki. Lisää kattilaan purjosipuli, selleri, perunat ja porkkanat. Kuullota kasviksia muutama minuutti ja lisää valkoviini. Anna kiehahtaa. Lisää kalaliemi ja mausta. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kerma ja haukiquenellit sekä kylmäsavulohi. Lisää nestettä tarvittaessa (kalalientä). Anna tekeytyä muutama minuutti ja tarjoa pinnalle ripotellun kevätsipulin kera.

Aurinkoista, elämän parasta viikonloppua toivoen

Perjantaikokki

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia – Kun appiukko hauen nappas

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia – toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea – maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu…

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

  • 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)
  • 4 isoa porkkanaa
  • 2 kokonaista fenkolia
  • voita paistamiseen
  • tilkka oliiviöljyä
  • merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä
  • (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS
Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi – samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Curryvoissa paistettua haukea punajuuri-chevrepedillä

Missä oot, oi hauki!

Tällaista en ole ikinä kokenut. Kokonaista neljä viikonloppua kiersin haukikaislikoita ilman tärpin tärppiä. Eivät käyneet hauet edes näyttäytymässä, puhumattakaan että olisivat pannulle asti pomppineet. Olin jo valmis myymään virvelit ja vaihtamaan harrastuksen vaikka lintujen bongaamiseen tai liveroolipelaamiseen – jos tietäisin, mitä siinä tehdään.

Onneksi en tiennyt, sillä viime viikonloppuna, appiukon ja lankomiehen kanssa joulukuisella merellä seikkaillessa, se vihdoin tarttui. Se ISO! Todella ISO!

Hyökkäsi aivan matalasta rannasta. Oli niin iso, että ei viitsinyt turhia temppuja esitellä. Painui vain suoraan veneen alle, veti vavan kaarelle, jurnutti pohjassa hetken, käänsi kylkeä ja näytti veneessä olijoille jättimäistä päätään ja… irtosi.

Jälleen kerran olin valmiina myymään varusteet. Olisivat lähteneet halvalla. Mutta onneksi appiukko sai ylös reilun kolmekiloisen, jotta perheelle saatiin ruokaa ja vaimoilta oikeutus harrastukselle.

Tätä syötyään vaimot suorastaan patistivat uuden hakuun! Että varmasti jouluksikin riittäisi.

Curryvoissa paistettua haukea punajuuri-chevrepedillä


AINEKSET

– 400 g suomustettua, perattua ja ruodotonta hauen fileetä (ks. video linkistä) suorakaiteen muotoisina paloina
– currya 2 tl
– voita 4 rkl
– valkopippuria ja merisuolaa myllystä

– 4 isoa punajuurta
– 200 g chevreä
– oliiviöljyä
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kuori punajuuret ja leikkaa ne n. 3 mm paksuiksi siivuiksi. Lado levylle leivinpaperin päälle yksitellen. Ripottele päälle oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria myllystä. Laita uunin ylätasoon n. 15 minuutiksi. Ota uunista ja kokoa siivut pieniksi keoiksi, joiden väliin ripottelet reilusti chevreä. Laita vielä paahtumaan uuniin n. 10 minuutiksi. Paista sillä aikaa hauet.

Laita pannulle neljä ruokalusikallista voita ja kuumenna pannu. Kun voi alkaa hetken kuluttua vaahtoamaan, laske lämpöä (siirrä pannu hetkeksi liedeltä, jotta voi ei ruskistu). Sekoita voin joukkoon curry ja laita kalapalat pannulle nahkapuoli alaspäin. Jauha päälle suolaa ja valkopippuria. Siirrä pannu takaisin liedelle ja nostele kuumaa curry-voivaahtoa kalojen päälle lusikalla. Kalapalat kypsyvät paksuudesta riippuen n. 4 – 6 minuuttia.

Ota punajuuret pois uunista, nosta keot lautaselle ja päälle pari palaa kalaa kullekin.

Hyvää ruokahalua!

Soitto kaverille saattaa pelastaa pulasta
Tämän reseptin juju on curryn ja hauen uskomattoman hyvässä yhteispelissä. Haukea kun vihdoin tuli, oli kokki onnesta sekaisin eikä enää muistanut, kuinka sitä taas valmistettiinkaan. Siksi oli pakko soittaa itseään paremmalle. Soitto Pohjoismaiden tuoreelle parhaalle kokille, hyvälle ystävälle, nykyisin HK:ssa itse Sukulan oikeana kätenä toimivalle Antti Nurkalle auttoi. Häntä saa siis kiittää tästä kombinaatiosta!

Viinin valitsemisessa auttoi puolestaan Wennercon aina avulias Saija. Häneltä vastaus tippui kuin apteekin hyllyltä. Ehdottomasti Dry Muscatia. Se toimii chevren kanssa kuin häkä! Ja miksei currynkin…

Ja niinhän se toimi 🙂

Herkullista viikonloppua. Ensi viikoksi koitan taas saada merestä, metsästä tai pellolta kiinni jotain kivaa, josta saisi tehtyä vaikka joulupöytään apetta.

Terveisin

Jälleen kalastuksesta ja hauista pitävä Perjantaikokki

Lisätietoa viinistä (maahantuojan sivuilta)