Kevään ensimmäinen kerta, kun leikkasin nurmikon. Kevät on jo pitkällä ja suomalainen helleraja rikkoontui juuri terassillamme. Riippumatto, jätskipuikko, kirsikkapuun kukat. Ruohon tuoksu, auringon lämpö ja sininen taivas. Perjantai. Aika monta syytä olla onnellinen.
Valinta on silti helppo. Tuoksu, joka tuo mieleen lapsuuden kesät. Melkein yhtä hieno tuoksu kuin leppeän merituulen tuoksu.
It’s all about location – ainakin asuntokaupassa.
Rami tuli kanssani miettimään strategiaa. Hauskaa siinä on, että se ei aina vaadi läppäriä eikä fläppitaulua. Ajatuksia voi vaihtaa vaikka missä. Vaikka tuolihississä.
Zürich on sijainniltaan mainio. Tiistaina satoi, joten istuimme kentällä hetken ja katsoimme, missä paistaa aurinko. Suunniteltu St Anton vaihtui lennossa Chamonixiin. Ei onnistu ihan joka kolkassa…
Kyllä, myönnän. Kolmatta viikkoa shortsikelit ja ulkona syömme jatkuvasti. Silloin on helppo olla onnellinen. Au pairimme Emmi totesi tänään, että minun täytyy ottaa tämä haaste uusiksi Suomessa. Miksipä ei.
Ilmasto ei ehkä anna vetoapua yhdeksää kuukautta vuodessa, mutta en usko sen olevan ratkaiseva tekijä. Eiköhän Sveitsistäkin löydy tuhraanmurjottajia, vaikka onkin huhtikuu ja päivälämpötilat yli kahdenkympin. Ja toisaalta Suomesta löytyy iloisia, positiivisia ihmisiä, jotka hymyilevät räntäsateessakin.
Silti mielenkiintoinen haaste. Täytyy harkita. Mutta tehdään niin, että katson pari kuukautta kulttuuri- (tai ilmasto-) shokin vaikutuksia ja sitten päätän, toistanko haasteen syksyllä Suomessa.
Yhtä kaikki, nyt nautin elämästä. Shortsit jalassa, arskat päässä ja naama kunnon panda-mallisilla rusketusrajoilla. Ehtii räntäsateessa hymyillä sitten myöhemminkin.
Perjantaikokin blogi 