#satasyytäollaonnellinen #90 #nimpparit









Nimpparit. Mikä ihana syy hieman juhlia! Sankari oli tänään Julia ja hän sai valita lounaspaikan.

Toin hänelle torstaina Chamonixista tuliaisiksi ensimmäisen oman puukon. Vieläpä sellaisen, jossa on tulustikku mukana. Sillä voi siis tehdä tarvittaessa myös tulet. Julia on lapsista ehkä eniten innostunut laavusta, veistelystä ja erämeiningistä. Niinpä lounaspaikan valinta oli haaste…

Toisaalta olisi ollut kova hinku mennä laavulle grillaamaan, mutta loppujen lopuksi Zürichin Bahnhofstrasselle avattu sushiravintola voi voiton. ”Siellä on se pyörivä hihna!” – oli valintaperuste.

Yooshi oli mainio ravintola. Sieltä sai uusia ideoita kotisusheihin. Lapsetkin pitivät ruoasta, mutta myös padeissa olevista peleistä. Padeilla pystyi (myös) tilaamaan juomat, lukemaan annosten taustat ja tarkistamaan kalojen alkuperän. Toimiva konsepti! Ja aika monta lautasta saimme syötyä…

Loput kuvat onkin päivän fillarilenkiltä. Kevät on ollut upea ja taas tänään oli ilo liikkua metsässä ja kukkuloilla.

#satasyytäollaonnellinen #89 #vastaleikatun ruohon tuoksu







Kevään ensimmäinen kerta, kun leikkasin nurmikon. Kevät on jo pitkällä ja suomalainen helleraja rikkoontui juuri terassillamme. Riippumatto, jätskipuikko, kirsikkapuun kukat. Ruohon tuoksu, auringon lämpö ja sininen taivas. Perjantai. Aika monta syytä olla onnellinen.

Valinta on silti helppo. Tuoksu, joka tuo mieleen lapsuuden kesät. Melkein yhtä hieno tuoksu kuin leppeän merituulen tuoksu.

#satasyytäollaonnellinen #87 #kevät



Kyllä, myönnän. Kolmatta viikkoa shortsikelit ja ulkona syömme jatkuvasti. Silloin on helppo olla onnellinen. Au pairimme Emmi totesi tänään, että minun täytyy ottaa tämä haaste uusiksi Suomessa. Miksipä ei.

Ilmasto ei ehkä anna vetoapua yhdeksää kuukautta vuodessa, mutta en usko sen olevan ratkaiseva tekijä. Eiköhän Sveitsistäkin löydy tuhraanmurjottajia, vaikka onkin huhtikuu ja päivälämpötilat yli kahdenkympin. Ja toisaalta Suomesta löytyy iloisia, positiivisia ihmisiä, jotka hymyilevät räntäsateessakin.

Silti mielenkiintoinen haaste. Täytyy harkita. Mutta tehdään niin, että katson pari kuukautta kulttuuri- (tai ilmasto-) shokin vaikutuksia ja sitten päätän, toistanko haasteen syksyllä Suomessa.

Yhtä kaikki, nyt nautin elämästä. Shortsit jalassa, arskat päässä ja naama kunnon panda-mallisilla rusketusrajoilla. Ehtii räntäsateessa hymyillä sitten myöhemminkin.