Kyllä, myönnän. Kolmatta viikkoa shortsikelit ja ulkona syömme jatkuvasti. Silloin on helppo olla onnellinen. Au pairimme Emmi totesi tänään, että minun täytyy ottaa tämä haaste uusiksi Suomessa. Miksipä ei.

Ilmasto ei ehkä anna vetoapua yhdeksää kuukautta vuodessa, mutta en usko sen olevan ratkaiseva tekijä. Eiköhän Sveitsistäkin löydy tuhraanmurjottajia, vaikka onkin huhtikuu ja päivälämpötilat yli kahdenkympin. Ja toisaalta Suomesta löytyy iloisia, positiivisia ihmisiä, jotka hymyilevät räntäsateessakin.

Silti mielenkiintoinen haaste. Täytyy harkita. Mutta tehdään niin, että katson pari kuukautta kulttuuri- (tai ilmasto-) shokin vaikutuksia ja sitten päätän, toistanko haasteen syksyllä Suomessa.

Yhtä kaikki, nyt nautin elämästä. Shortsit jalassa, arskat päässä ja naama kunnon panda-mallisilla rusketusrajoilla. Ehtii räntäsateessa hymyillä sitten myöhemminkin.