Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike – Kun hymylihakset hyytyvät

Sri Lanka on ollut tällä viikolla esillä MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa usein. Syynä on, että toimittaja Rita Strömmer vieraili saarella tutustumassa Lotus Hill -hyväntekeväisyyshankkeeseen, jossa työnantajani Pentti-Oskari Kangas on erittäin aktiivisesti mukana. Hän tekee siellä talvisin ruohonjuuritason hyväntekeväisyystyötä.

Meillä oli vaimoni kanssa kunnia suunnata tuolle hymyjen saarelle, kuten Pentti-Oskari saarta nimittää, häämatkallemme kahdeksi viikoksi. Vuosi oli 2004 ja ajankohta kolme kuukautta ennen tsunamia. Saimme kuulla ennen matkaa, kuinka sri lankalaiset aina vain hymyilevät ja tervehtivät kaikkia ulkomaalaisia kohteliaasti ”helou, helou sir!” -huudahduksilla. Suhtauduin tietoon hieman yliolkaisesti. ”Oskarin höpinöitä” – ajattelin. Miksi ne siellä meille moikkailevat – eiväthän edes tunne meitä?

Hymyt iskivät vastaan jo lentokoneesta Colombon kentälle astuttaessa – yhtä kaikenympäröivänä kuin trooppinen kosteus ja kuumuus. Vaikka häämatkalla olimmekin, niin emme mekään olleet NIIN yhtä hymyä, kuin meitä vastaan kävelleet ventovieraat. Ja jokainen tervehti – joko hymyn säestämällä nyökkäyksellä tai sitten iloisella ”helou!” -huudahduksella. Koitimme nyökkäillä takaisin ja hymyillä minkä kerkesimme. Mutta niska kipeytyi kuin tammikuisella bussipysäkillä viimaa vältellessä ja hymylihaksemme kramppasivat. Suomalaisia kun olimme. Aloimme uskoa Oskarin sanat todeksi.

Tutkimme saarta pienen mopon selästä. Minä ajoin ja vaimo peesasi tarakalla. Olimme saaneet ohjeet, että suuntaamalla viidakkoteille, tapaa aidoimmat ihmiset. Näin kävikin. Mitä syvemmälle ajoimme, sen kauemmaksi rannan turistialueesta pääsimme. Ja sitä iloisemmiksi ”helou”-huudahdukset muuttuivat. Se oli uskomatonta. Välillä ei tiennyt, mistä puskasta ”helou!” huudettiin, joten koitimme hymyillä takaisin joka ilmansuuntaan ja moikkailla samalla. Vaarallista touhua, kun ajelee kaksi päällä mopolla pomppuisella tiellä. Molempien päät pyörivät edestakaisin hymy korvissa ja kädet heiluttavat tervehdyksiä kuin tuulimyllyt.

Loogisena ja järjestelmällisinä suomalaisina ratkaisimme ongelman. Teimme työvuorot. Tarakalla istuva moikkailee ja kuski hymyilee. Näin selvisimme mopokyydeistä turvallisesti koko kaksiviikkoisen vierailumme ajan!

Hymy tarttui. Vielä tätäkin kirjoittaessa sri lankalaisten hymyt hymyilyttävät!

Moni asia on kolmessa vuodessa muuttunut. Mutta hymy on pysynyt, vaikka helpolla saarelaiset eivät ole päässeet. Ehkä me voisimme antaa heille lisäaihetta hymyyn?
Lotus Hill -hankkeella on meneillään ”Ystävyyden rannenauha” -kampanja. Suosittelen tutustumista! Minä tilasin itselleni kaksi, yhden molemmille lapsilleni. Annan joululahjaksi, vaikka eivät niiden viestiä vielä ymmärräkään. Kerron, että nauhat tulevat kaukaa meren takaa ja ne on hymyillen valmistettu.


Paistettua lohta, kukkakaali-porkkanapyre ja katkarapukastike

Joskus sitä tulee hymyiltyä myös Suomessa. Varsinkin, jos saa aikaiseksi jotain oikein hyvää ruokaa. Tämän alla olevan syötyämme hymyilimme koko perhe.

AINEKSET
– 600 g lohta
– 1 kukkakaali
– 2 porkkanaa
– 1 dl vuohenmaitogoudaraastetta (tai parmesaania)
– 1 rkl kasvisfondia
– 4 siivua pekonia
– parsakaalin kukintoja
– 1/2 purkkia kermaviiliä
– 1/2 purkkia raejuustoa
– 1 dl katkarapuja
– hyppysellinen sitruunapippuria
– suolaa ja pippuria myllystä

VALMISTUS
Sekoita raejuusto, kermaviili ja katkaravut kastikkeeksi. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Laita jääkaappiin maustumaan. Pilko porkkanat ja kukkakaalit pieneksi. Keitä fondilla maustetussa vedessä kypsäksi. Kaada keitinliemi pois kattilasta, mutta ota siitä n. 1 dl talteen. Soseuta ja lisää tarvittaessa lientä. Sekoita joukkoon juustoraaste, mausta suolalla ja pippurilla.

Pilko pekonit pieneksi ja paista rapeaksi. Jäähdytä talouspaperipalan päällä. Lisää pekonipalat pyreen joukkoon ja pidä pidä pyre lämpimänä.

Paista lohi. Kuumenna öljytty parilapannu kuumaksi. Laita lohet pannulle nahkapuoli alaspäin. Laske lämpö puoliteholle ja käännä aivan hetkeksi vasta, kun kala on jo lähes valmis. Näin saat rapean nahan ja oikean kypsyysasteen. Mausta kalan pinta suolalla ja pippurilla.

Lohen ollessa pannulla, höyrytä parsakaalit.

Herkullista viikonloppua!

Toivoo

Perjantaikokki

Joko tutustuit perjantaikokin kokkikursseihin?

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan – Esimerkillistä kasvatusta

Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”

Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET
– 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)
– kaksi isoa, kypsää tomaattia
– 10 basilikan lehteä
– 4 kuhafilettä
– 10 pientä herkkusientä siivuina
– 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi
– 2 dl parmesaania raastettuna
– oliiviöljyä
– valkosipulinkynsi
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Bruschetta: poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha: paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki

 

Aurajuusto-silakka-bruschetta – Uskon tulevaisuuteen, kun en muutakaan voi

Kaksi vuotta sitten tuskin olisin osannut laittaa asioita perspektiiviin. Olisin ollut Jokelan tapahtumista ymmälläni, mutta en olisi osannut kuvitellakaan, miltä sen kokeminen oppilaiden vanhemmista tuntuisi. Mutta nyt olen itse vanhempi, juhlin sunnuntaina toista isäinpäivääni, ensimmäistä kahden lapsen isänä. Keskiviikon tapahtumat kylmäävät, kun ajattelen, että ”mitä jos oma lapseni olisi ollut siellä…” Kammottava ajatus, jonka haluan pois mielestäni välittömästi.

Perjantaireseptit taitavat yleensä käsitellä iloisia asioita. Valikoiva muistini auttaa unohtamaan ikävyydet, vastoinkäymiset ja rankat ajat. Nyt en tunne, että on oikea aika tai paikka toivotella letkeää viikonloppua tai jutella niitä näitä keittiöelämän ihanuuksista. Turhat korupuheet tuntuvat merkityksettömiltä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä uskon tulevaan ja ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Muuta en osaa, enkä muulla asenteella pärjää. Saan vahvistuksen tulevaisuuden uskolleni katsoessani iloista, viatonta kaksivuotiasta tytärtäni silmiin hänen halatessaan töistä palaavaa iskää. ”Nyt tehdään iskälle kahvia!” on hänen tervetulotoivotuksensa. Kolmikuinen poikani komppaa kiekaisuillaan minkä kerkiää.

Sunnuntaina kiitän vaimoani isolla halilla etuoikeudesta juhlia isäinpäivää.

MEILLÄ ON AINA VAIN TÄMÄ PÄIVÄ

Minulle tulee Ajatusten Aamiainen. Joskus hotkaisen sen ohimennen. Joskus ahmin antaumuksella. Asiaa kaikki tyynni. Mietin, millä viisailla sanoilla Kokki Jussi voi torstai-aamuna valaa uskoa joukkoihinsa. Oli Jussi löytänyt erityisen viisaat sanat:

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin – onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?

Ajatusten Aamiainen

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Arki on paras haavojen parantaja. Ja hyvä ruoka tekee myös osansa. Viikonlopun resepti on mukailtu erään turkulaisen keittiömestarin ja hänen mainosmieskaverinsa uudesta Skandimania-kirjasta. Siinä silakka pääsee oikeuksiinsa todellisena lautasen kameleonttina. Taipuu monen raaka-aineen kaveriksi. Ruoka käy esim. alkupalaksi.

AINEKSET
– 16 isoa silakkafileetä
– iso sipuli silputtuna
– 100 g meetvurstia pilkottuna
– 1 etikkakurkku pilkottuna
– 2 rkl tilliä silputtuna
– 50 g Aurajuustoa
– neljä ohutta siivua eilistä maalaisleipää
– vehnäjauhoja ja korppujauhoja n. 2 dl
– suolaa ja pippuria myllystä
– voita paistamiseen
– tilkka oliiviöljyä leiville.

VALMISTUS
Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Paista sipuleita voissa pannulla. Lisää meetvurstit. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon kurkku ja tilli. Asettele puolet fileistä pihvin alaosiksi. Laita jokaiselle alaosalle pala Aurajuustoa ja päälle lusikallinen täytettä. Laita toinen filee kanneksi. Pyörittele jauhoseoksessa ja paista voissa kauniin kullanruskeiksi. Paahda leivät rapeiksi uunissa, paahtimessa tai pannulla. Ripottele leipien pinnalle tilkka oliiviöljyä ja asettele kaksi pihviä kullekin leipäpalalle. Koristele tillisilpulla.

Herkuttele.

Kiitollisena perjantaiaamuna tyttären kanssa päiväkodin järjestämälle ”etukäteisisäinpäivä–aamiaiselle” suunnaten. Ja lujaa rutistaen.

Perjantaikokki