Aihearkisto: kasvis

Suppilovahveropiirakka á la Maija – Kunniakkaita perinteitä vai kaavoihin kangistumista

Posted on by

Nyt astunen aralle alueelle. Mikä on perinnettä, eli pohjavireeltään positiivista toimintaa ja mikä kaavoihin kangistumista, eli luonteeltaan tylsää ja taantunutta? Jos teet asiat aina samalla lailla, niin kumpaan luokkaan kuulut – perinteitä kunnioittaviin vai paikalleen jämähtäneisiin.

Eilen, miettiessäni jälleen kerran aamun perjantaireseptin aihetta, katselin sivusilmällä kympin uutisia. Herra Loppukevennys, Mika Tommola, vieraili puolustusministeriön ruokalassa haastattelemassa jotain ylitarkastajaa, joka oli koko työuransa syönyt joka torstai kello 11 lounaaksi hernekeittoa. Yhteensä yli 500 litraa – julisti journalistin laskelma. Vaikuttavaa – tavallaan. Oliko tämä perinteiden kunnioittamista vai kaavoihin kangistumista?

Entä kun Toyotan tehtaassa joka ikinen osa asennetaan autoon aina samalla tavalla? Tai äidin perunamuusi valmistetaan aina saman salaisen kaavan mukaan. Tai jo eläkkeelle siirtyneet kansalaiset istuvat joka sunnuntai-ilta saariston lauttajonossa matkalla kohti kotia, vaikka maanantaina ei olisi jonoa eikä heidän tarvitse mennä töihin. ”Sunnuntaina mennään, koska ollaan aina menty.”

Mihin sarjaan nämä tapaukset kuuluvat?

Saan silloin tällöin positiivista palautetta, kun tarjoan aina erilaisen ruokavinkin viikonlopuksi. Vaihtelusta pidetään. Ihmisen perusluonne tuntuu olevan taipuvainen kangistumaan tiettyihin kaavoihin, mutta pieni osa jokaisesta meistä kaipaa vaihtelua, uusia ideoita ja virikkeitä. Toivon, että vaikka et reseptini mukaan kokkaisikaan, niin nappaa kaupasta edes kerran viikossa joku uusi raaka-aine ja vetreytä mieltä sekä kieltä!

Lopuksi vastaan omiin kysymyksiini:

  • Toyotan tehtaiden toimintatapaa kutsutaan laaduksi
  • Äidin perunamuusia kutsutaan herkuksi
  • jonottamista vain tavan vuoksi kutsutaan kaavoihin kangistumiseksi
  • ja jokainen muodostakoon oman kantansa 500 litrasta hernekeittoa.

Suppilovahveropiirakka á la Maija
Olemme nuori perhe ja vasta luomassa perinteitä. Tämän syksyn miniperinne on kuitenkin jo muodostunut. Sienestys mökillä. Pienin, kolmekuukautinen, nukkuu kopassaan sammalmättäällä, kun isosisko etsii sieniä innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna. Ja tulosta tulee, kuten kuvasta näkyy. Jos jaksat lukea ihan alas asti, niin esittelen toisen asian, josta yritän kovasti tehdä perinnettä.

Tämän perjantain ruokana piiras viime viikonlopun sadosta. Herkullista!

AINEKSET

Taikina
– 5 dl vehnäjauhoja
– 125g pehmeää voita
– hyppysellinen suolaa
– 1,5 dl vettä
Piirakan täyte
– 1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna)
– 1 punasipuli
– ½ pakettia pekonia
– 2 munaa
– 1,5 dl kermaa
– 1,5 dl maitoa
– 1 dl parmesaania raastettuna
– suolaa ja pippuria

VALMISTUS

Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.

Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito ja munat keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle parmesaani. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Herkuttele

Maistuisiko kokkikurssi?

Viime keväänä ne aloitimme ja nyt jatkamme – kokkikurssit saaristossa. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tämä on hieno tuote. Sen tietää siitä, kun sitä on hauska toteuttaa!

Tarjolla on kahta eri laatua. Keittiöpäällikkömme johdolla kokkaillut kurssit ryhmille sekä allekirjoittaneen johdolla myös yksityisille.

Tutustu, niin ehkä tutustutaan!

Mukavaa viikonloppua toivotellen – kaavoihin kangistumatta, perinteitä luoden ja kunnioittaen.

Perjantaikokki

Perjantaikokin kokkikurssit – mukaan voit lähteä vaikka yksin!

Kokkikurssit aktiviteetiksi ryhmillemme Julien Boulangerin johdolla

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia – Kun appiukko hauen nappas

Posted on by

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia – toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea – maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu…

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

  • 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)
  • 4 isoa porkkanaa
  • 2 kokonaista fenkolia
  • voita paistamiseen
  • tilkka oliiviöljyä
  • merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä
  • (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS
Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi – samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Toast mangon ja manchegon kera – Miksi ei maanantaikokki?

Posted on by

Sain eilen S&A-messuilla tällaisen kysymyksen. Miksi juuri perjantaikokki? Miksi kirje ei tule maanantaina, jolloin se saattaisi piristää koko viikkoa – ei vain viikonloppua?

Olin otettu. Tarkoittihan kysymys, että kirjeitä luetaan ja ne joitain jopa piristävät. Mutta mietin myös, että miksi juuri perjantaikokki. Muistelen, että ensimmäisen kerran kun kirjeen lähetin vuonna 2005, sattui olemaan perjantai. Siksi perjantaikokki. Sattuman kauppaa.

Perjantaissa on latausta. Niin on maanantaissakin, mutta aivan erilaista. Puhutaan maanantaikappaleista. Olisivatko reseptit silloin ”maanantaireseptejä”. Tulisiko niistä ikinä hyvää ruokaa? Maanantaiaamuja kammoksutaan. Tai ainakin tällaista myyttiä pidetään yllä. Perjantaita taas odotetaan kuin veronpalautuksia. Maanantaikokin kirje olisi siis kuin mätkyt kerran viikossa. Tai parhaimmillaankin liian pieni palautus.

Mennään siitä mistä aita on matalin – ilahdutetaan silloin, kun se on kaikkein helpointa. Viisas pääsee vähemmällä 🙂

Siis: oikein iloista perjantaita, arvon lukija! Toivotan mainiota viikonloppua tämän maukkaan toast-reseptin kera. Se kuuluu vielä sarjaan ”purjeveneruoat”. Siis helppotekoiset, mutta maukkaat.

Toast mangon ja manchegon kera
Manchego on juustojen kameleontti, joka sopii miedon makunsa puolesta oivasti monen eri viinin kera. Tässä se taipuu myös mangon seuralaiseksi. Kerrassaan oivallinen toast!

AINEKSET
– 8 viipaletta paahtoleipää
– 1 kypsä mango
– 4 paksua viipaletta manchegojuustoa
– voita voitelemiseen
– 1 ruukku basilikaa
– 1 ruukku rucolaa tai rapeaa salaattia
– oliiviöljyä
– balsamicoa
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Voitele leivät voilla. Kuori mango ja leikkaa se siivuiksi. Muista, että keskellä on lituska kivi. Paahda leipiä pannulla hetki, jotta ne hieman rapeutuvat. Kokoa toast: laita leivälle juustosiivu, mangoviipaleita, basilikaa ja muutama rucolan lehti ja suolaa sekä pippuria. Paahda leipiä grillivastuksen alla (250 c) muutama minuutti – siten, että myös sisältö hieman lämpenee.

Tarjoa toastit salaattipediltä. Ripottele salaatille hieman balsamicoa ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria.

Helppoa, mutta herkullista!

Palautetta resepteistä
Monet huomasivat, että viime kirjeessä valmistusohjeissa mainittiin kesäkurpitsa, mutta sitä ei aineksista löytynyt. Johtuupi siitä, että halusin bruschettasta ruokaisampaa ja viime tingassa pilkoin mukaan kesäkurpitsaa. Ja unohdin tietenkin lisätä sen aineslistaan. Pahoitteluni. Kesäkurpitsaa voi laittaa ruokahalun mukaan. Itse laitoin neljälle hengelle puolikkaan pienestä keltaisesta kurpitsasta. Sen voi toki jättää poiskin.

Ensi viikkoon!

Perjantaikokki