Perjantaikokin elämää piristää säännöllisesti eräs henkilö, jota kutsuttakoon tässä tarkemman henkilöllisyyden suojaamiseksi salanimellä ”anoppi”. Ei sovi paljastaa liikoja.
Tällä ”anopilla” on useita oivallisia luonteenpiirteitä. Hän esimerkiksi ajattelee aina positiivisesti, on aika ennakkoluuloton eikä helpolla luovuta. Hän on lisäksi säästäväinen.
Salanimi ”anopin” luonteenpiirteet tulevat esiin myös keittiössä. Säästäväisenä ihmisenä lähes kaikki ylijäänyt ruoka käytetään hyödyksi mitä moninaisimmin tavoin. Osa pakastetaan ja nautitaan aikojen kuluttua. Tiedenaisena hän on valmis kokeilemaan ennakkoluulottomasti uusia, tuntemattomia yhdisteitä ja pystyy taikomaan lounaan isommallekin porukalle, vaikka kaapista ei juuri mitään löytyisikään. Hän kokkailee siis luovasti yhdistellen ja useimmiten tulos on herkullinen. Joskus ateria valmistuu jopa sellaisista aineista, joiden tarkasta koostumuksesta ei oikein voi olla varma.
Kerran sain tältä salanimi ”anopilta” viestin, jossa tiedusteltiin, tietäisinkö mitä mökin pakastimesta löytynyt harmaa pussi sisältäisi. Viestissä pussin sisältöä epäiltiin jauhetuksi haueksi tai viime kesän tuulihattutaikinaksi. En voinut kehua tietäväni näiden tuntomerkkien perusteella, vaikka ne vähintään tarkahkot olivatkin. Tiesin kuitenkin, että salanimi ”anoppini” ei luovuta, vaan ottanee asiasta selvää empiirisin keinoin. Tiesin myös, että koekaniinina tässä testissä olisi salanimi ”appiukko”. Vaimonkin kanssa arvailimme, mitä ”anopin” seurassa illalla tarjoiltaisiin.
En yllättynyt, kun kännykkäni illalla piippasi tyytyväisen oloisena. Viestissä luki jotenkin näin: Hei! Haukimössöstä metamorfoitui uunissa herkullisia pizzaleipäsiä! T. ”anoppi”. Jälleen kerran tyydyin vain ihailemaan rohkeutta, jota sekä keksijä että koekaniini yksissä tuumin osoittivat.
Miten tämä liittyy tämän viikon reseptiin ja jouluun?
Edellisviikonloppuna jäimme mökille salanimien lähdettyä menoihinsa. Aamulla sain ohjeistuksen olla aliarvioimatta jääkaapista löytyvän keltaisen pussin sisältöä. Oli kuulemma löytynyt pakkasesta ja osoittautui oskasi syksyn kantarellisatoa. Lupasin suhtautua pussin sisältöön kunnioittavasti. Näin teimmekin ja illalliseksi pussin sisällöstä ”metamorfoitui herkullinen kantarellikeitto”. Tätä kehtaa syöttää välipäivien vieraille myös ilman koekaniini-vaihetta. Että terveisiä vain salanimi ”anopille” – jos itsesi tarinasta tunnistat. Herkullista tuli!
Entäs se yhtymäkohta jouluun? Se selviää aivan lopusta. Ensiksi kuitenkin kantarellikeiton resepti.
Kermainen kantarellikeitto
AINEKSET
– 2,5 dl kantarelleja
– 1 keltasipuli
– 1 rkl voita
– 8 dl lihalientä (tai 2 rkl fondia ja 8 dl vettä)
– 2 – 3 dl kermaa
– suolaa ja pippuria myllystä
VALMISTUS
Erottele sienistä pienimmät ja kauneimmat (n. 10 kpl). Paista niitä kattilan pohjalla voissa, kunnes saavat kauniin värin ja hyvän rakenteen. Ota sienet pois ja laita sivuun odottamaan. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää loput sienet ja paista hetki. Lisää lihaliemi. Kiehauta ja lisää kerma. Aja keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja mausta suolalla sekä pippurilla. Jaa lautasiin ja koristele pienillä, paistetuilla sienillä.
Hyvää ruokahalua!
Perjantaikokin joulutervehdys
Kiitän perjantaireseptiläisiä kuluneesta vuodesta. On ollut ilo kirjoittaa teille ja lukea palautteitanne! Nyt on pienen loman aika. Kolistelen postilaatikkoa jälleen perjantaina 4.1.2008. Toivottavasti uusien ideoiden ja tarinoiden kera. Herkullista joulua ja mukavia uudenvuoden karkeloita toivotellen!
Perjantaikokki
Ps. se yhtymäkohta jouluun on tämä säästäväisen ja laiskan miehen vuoden viimeinen resepti. Kuinka viettää stressitön joulu turkulaisittain:
– Ripottel kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse. – Kastel vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al. Istu ja nauti: Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.
Perjantaikokin blogi 