Lisää paperitöitä yrittäjille, pliis!

unnamed

Silläkin uhalla, että joku pitää minua turhasta nillittäjänä, niin avaudunpa (taas) vähän.

Pari vuotta sitten meillä oli se ensimmäinen ja kuuluisa työsuojelutarkastus. Sen lopputuloksena otimme lusikan kauniiseen käteen ja rustasimme ne dokumentit, jotka meiltä vaadittiin. Check ja done! Sitten taas bisneksen pariin.

Dokumenttilistan pituutta olen aina välillä itsekin hämmästellyt. Ne yrittäjät, joille olen omat dokkarimme antanut työsuojelutarkastukseen valmistautumista helpottamaan (lue: vaihda firman nimi, that’s it), ovat suorastaan pudottaneet leukansa. Rustasimme siis seuraavat paperit:

  1. Työsuojelun toimintaohjelma (2 sivua)
  2. Päihdeohjelma (13 sivua)
  3. Turvallisuusohjeet (15 sivua)
  4. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi (1 sivu)
  5. Riskien arvioinnin suunnittelu (3 sivua)
  6. Riskien arviointikohteiden valinta (1 sivu)
  7. Riskien arviointilomake – ergonomia (2 sivua)
  8. Riskien arviointilomake – henkiset riskit (2 sivua)
  9. Riskien arviointilomake – kemialliset aineet (2 sivua)
  10. Riskien arviointilomake – tapaturmat (2 sivua)
  11. Riskien arviointilomake – fysikaaliset (2 sivua)
  12. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma (11 sivua)
  13. Voimassaolevat säädökset -koonti (1 sivu)
  14. Työnajanseuranta-Excel

Yhteensä 14 dokumenttia, joissa on 57 sivua ja sitten yksi Excel.

Arvatkaa, kuinka monta kertaa näitä dokumentteja on niiden tallentamisen jälkeen luettu? Miten ne siis muuttivat toimintaamme?

Yrityksemme on taas piru vie kasvanut ja lähestyy seuraavaa kammottavaa suojelun, suunnittelun, dokumentaation ja kartoittamisen rajapyykkiä. Kolmaskymmenes työntekijä saattaa pian olla toimitiloissamme alttiina vaaroille ja riskeille.

Siksi onkin täysin oikein ja ansaittua, että saamme pian laadittavaksi tasa-arvosuunnitelman. Ja onneksi vuonna 2015 laki muuttui siten, että sen lisäksi on puserrettava kasaan yhdenvertaisuussuunnitelma. Ah! Tuskin maltan odottaa noita ihanasti kahisevia aanelosia täynnä kaiken väärinteon estävää suunnitelmatekstiä.

Firman 30. työntekijä saanee siis huomenlahjakseen tehtävän tuottaa taas pari uutta dokumenttia. Uskaltaakohan meille enää kukaan hakea töihin? Varsinkin kun julkisesti myönnän, että edes tätä pommiuhkaukseen valmistavaa dokumenttia ei kukaan enää säilytä pöydällään käyttövalmiina. Vaikka siinä on kuvia ja kaikkea.

Petri Hollmén

Suunnitelmatalouden vankkumaton puolustaja

 

Työsuojelutarkastus vol. 2.0

Työsuojelutarkastus vol. 2.0 on nyt ohi. Kuten kaverini asian tiivisti:

Kaikki meni OK, ei aihetta huumoriin. Tylsää.

Tarkastaja oli siis sama kuin viimeksi. Tällä kertaa oli asenne aika paljon muuttunut. Vaikka Tarkastaja ei kuulemma ole some-ihmisiä, oli hänkin kuullut kevään keskustelusta. Niinpä saimme ensimmäiseksi ohjeet, keneen olla yhteydessä, jos on tarkastuksesta kommentoitavaa. Lopunviimein kannattaa kuulemma soittaa omalle kansanedustajalle ja miettiä äänestyskäyttäytymistä, jos lakeihin haluaa puuttua.

No, näinhän se on. Lait määräävät mitä tehdään, mutta kyllä virkamies pystyy aika paljon vaikuttamaan. Oli Tarkastaja kuulemma itsekin hionut raporttejaan hieman vähemmän kulmikkaiksi sitten viime käynnin.

Kulunut viikko päättyi siis virkamiehen vierailuun. Vaikka saimmekin tällä kertaa puhtaat paperit, niin en silti malttanut olla kyseenalaistamatta esimerkiksi työlainsäädännön sopimattomuutta tietotyöhön. Esitin kysymyksen:

”Miten työntekijä kirjaa tuntinsa, jos hän matkustaa kaksi tuntia junassa Turusta Helsinkiin, kouluttaa siellä neljä tuntia ja palaa takaisin junalla kaksi tuntia?”

”No, lähtökohtaisesti matka-aika ei ole työaikaa.”

”Mutta eihän se olisi reilua, että lähdetään kahdeksalta ja palataan neljältä ja miinusta tulisi päivästä neljä tuntia? Varsinkin, jos junassa on naputeltu työasioissa läppäriä mennen tullen.”

”No, jos töitä junassa tehdään, niin silloin se on työaikaa.”

”Hyvä. Mutta kun joskus töitä tehdään vartti, kun verkko toimii. Sitten mietitään niitä näitä ja soitetaan äidille. Kun verkko taas toimii, hengataan facebookissa vartti, sitten jaetaan työnantajan some-sisältöä kymmenen minuuttia samassa palvelussa, sitten luetaan Iltalehdestä töihin liittyvää artikkelia vähän aikaa ja sitten Iltalehden viihdeuutisia. Sitten tulee työpuhelu, johon puhutaan viisi minuuttia, kunnes se katkeaa, kun ajetaan tunneliin. Illallakin saattaa tulla mieleen työasioita. Miten tämä kirjataan?”

Tästä pääsimmekin yhteisymmärrykseen, että rajanveto on todella hankalaa. Ja niinpä vuodelta 1996 oleva työaikalaki vaatii todella paljon nykyaikaistamista. Työ ei enää monessa työpaikassa ole aika-, vaan tulosperusteista. Jos joku tekee tavoitetuloksensa neljässä tunnissa, saa hän puolestani vaikka nyplätä pitsiä loppupäivän ja maksan mielelläni kuukausipalkan täysimittaisena.

Miksi joudun vahtimaan tunteja? Mielestäni tärkein tehtäväni on pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista. En tarvitse siihen tuntikirjanpitoa. Toki se meillä nyt on. Kuten myös Päihdeohjelma, Sairaanhoitovakuutuksen toimintaohje, Turvallisuusohjeet, Työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitys, Työterveyshuollon toimintasuunnitelma, Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi-dokumentti sekä Työsuojelun toimintaohjelma. Lisäksi olemme perustaneet Työsuojelukomitean (vaimikäseoli?), valinneet siihen työsuojeluvaltuutetun sekä kaksi varavaltuutettua ja kouluttaneet heidät toimimaan tässä tehtävässään ja taanneet lain vaatimat resurssit toiminnan toteuttamiseen. Ennen työ meillä oli vaarallista ja kamalaa, mutta nyt – kiitos lakien ja määräysten – meillä voidaan suojellusti ja hyvin!

Korostan vielä Tarkastajalle, jonka nimeä en tarkoituksella julkaise: tapaaminen oli miellyttävä ja asiallinen.

Silti olisin keksinyt sillekin tunnille tähdellisempää tekemistä. Näkisin erittäin mielelläni alla kommenteissa tulevien kansanedustajaehdokkaiden linjanvetoja: mitä sinä aiot eduskunnassa tehdä tälle asialle?

Kun katson ensi viikkoon, näen kalenterissani toisaalta hyvin toisensuuntaisia virkamiesten aikaansaannoksia. Ulkoministeriö on nimittäin ottanut todella upean roolin vienninedistäjänä.

Matkustan keskiviikkona Tukholmaan Suomen suurlähetystöön esittelemään Lyytiä ja jatkan saman homman parissa torstaina Bernissä, sielläkin Suomen suurlähetystön tiloissa. Molempiin tilaisuuksiin osallistuu suurlähetystöjen kutsumana paikallisia yrityksiä – prospekteja meille. Tukholmassa järjestelyissä on mukana myös suomalais-ruotsalainen kauppakamari.

Kummassakin tapauksessa suurlähetystöt ovat tehneet proaktiivista työtä auttaakseen suomalaisia yrityksiä viemään osaamistaan maailmalle. Käsittääkseni näissäkin kohteissa on töissä niitä paljon parjattuja virkamiehiä. He eivät yritä hankaloittaa yrittämistä, vaan tarjoavat konkreettista apua menestymiseen. Lieneekö sillä tekemistä, että ne Suomen epäkohdat, joita täällä poteroissaan päivystävä virkamies- ja lainsäätäjäkunta yrittää kaikin voimin torjua, näyttävät vähän erilaisilta maailmalta katsottuna? Vähän merkityksettömämmiltä?

Ehkä, ehkä ei. Yhtäkaikki, nostan hattua Tukholman ja Bernin suurlähetystöjen väelle! Teette hyvää työtä maanne eteen ulkomailta käsin.

Virkamiehet: kyllä me yrittäjät juosta jaksamme ja papereita tuottaa, kunhan se työ vie meitä ja maatamme eteenpäin!

Petri Hollmén

Yrittäjä

Työsuojeluratsatulle työhyvinvointipalkinto. Loogista, eikö?

On kulunut kolmisen kuukautta siitä, kun AVI:n virkamies kävi työsuojelulain merkeissä meillä Lyyti Oy:ssä kylässä. Silloin saimme kuulla, kuinka meillä asiat ovat aika retuperällä, varsinkin henkilöstön näkökulmasta. Puuttui sitä sun tätä suunnitelmaa, kellokorttia ja liika vapaus oli se suurin syntimme.

Kirjoitukseni aiheesta herätti silloin aikamoisen kohun. 90 000 lukijaa blogissa parissa päivässä, lehtijuttuja ja kymmeniä soittoja kellokorttisoftien myyntitykeiltä. Pointsit kaikille heille hereilläolosta!

Tuntuu jotenkin ristiriitaiselta nyt julkistaa, että se sama yritys on palkittu Työhyvinvointisarjassa Tulevaisuuden työpaikat –foorumissa. Meidät oli sinne ilmiannettu työntekijämme toimesta ja palkinnon toi viime kesän yhteinen tsemppauksemme, fillarilla Jäämeren rannalta Saaristomerelle kolmessa päivässä.

Lyytiläiset Turun torilla 1500 poljetun kilometrin jälkeen kesäkuussa 2013

Lyytiläiset Turun torilla 1500 poljetun kilometrin jälkeen kesäkuussa 2013

On hienoa saada tällainen kunniamaininta foorumilta, joka rakentaa parempaa tulevaisuuden työympäristöä. Työsuojelunäkökulmasta kolmen päivän projektimme oli varmasti erittäin kyseenalainen. Emme olleet laatineet tempaukselle turvallisuus-, alkoholi- tai muutakaan suunnitelmaa, tarkoista työvuoroista puhumattakaan. Jokainen polki niin paljon kuin jaksoi tai halusi. Kun ei enää jaksanut, hyppäsi kaveri fillarin selkään. Se oli sellaista maalaisjärkeen perustuvaa yhdessä tekemistä. Ilmeisesti tulevaisuuden työpaikoilla sitä taas arvostetaan. Myönnän, että en myöskään selvittänyt etukäteen, miten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pyörän satulassa 350 kilometrin päässä vakituisesta työntekopaikasta kulunut aika pitäisi työntekijälle korvata. Sanoimme vain, että jos maanantaina nukuttaa, niin sitten menette nukkumaan. Ja niin moni menikin.

Lienee hyvä, että en pohtinut näitä asioita reissua suunnitellessani. Olisi voinut jäädä toteutumatta.

Kuvassa vasemmalla Lyyti Oy:n Anni Keloharju, joka vastaanotti kunniamaininnan.

Kuvassa vasemmalla Lyyti Oy:n Anni Keloharju, joka vastaanotti kunniamaininnan.

 

Näin raati kuvaa meitä:

”Hyvinvointiteko

Lyyti Oy

Lyyti on toiminnallaan esimerkillisellä ja innovatiivisella tavalla rakentanut työhyvinvointia ja yhteishenkeä. Lyytiläiset polkupyöräilivät vuorotellen yhteensä 1500 kilometriä Jäämereltä Saaristomerelle kolmessa päivässä. Tempaus osoittaa huikeaa heittäytymistä, tavoitteellisuutta ja yhteishenkeä luoden hienon tarinan, joka kertoo paljon myös yrityksen tavasta toimia.”

Kiitän kunniamaininnasta ja vien Lyytiä rinta rottingilla tulevaisuuteen upean porukkamme kanssa!

Petri Hollmén
Toimitusjohtaja
Lyyti Oy
www.lyyti.fi

#satasyytäollaonnellinen #74 #43430

screenshot_826

43430 näyttökertaa. Sen verran on blogini tänään, tähän mennessä kerännyt näyttöjä. Aamuinen kannanottoni työsuojelun sopivuudesta pieneen IT-yritykseen sai yllättävän paljon huomiota. En olisi uskonut.

Tavoitteeni oli herättää keskustelua, sillä moni säädös tuntuu olevan 80-luvulta ja soveltuvan lähinnä johonkin tehtaaseen. Keskustelun herättäminen onnistui, Talouselämää myöten.

Osa kommentoijista pitää minua tietenkin puolueellisena riistäjänä ja osa kannustaa. Näin se kai pitääkin mennä. Asiassa on aina kaksi puolta. Kovin harva uskoo, että yrittäjällä ja työntekijöillä voi olla ihan yhteinenkin intressi saada asiat sujumaan. Muukin kuin se, että säännöt näin sanovat. Mutta hienoa, että nyt ainakin keskustellaan!

Toivotan muuten kaikki epäilijät istumaan toimistoomme ja seuraamaan meininkiä. Hyvin vähän sitä riistoa siellä on havaittavissa. Enemmänkin hyvää meininkiä, yhteishenkeä ja viihtymistä. Jos tulijoita on paljon, niin teen ilmoittautumislomakkeen. Lyytillä.

Öitä.

Ps. Työsuojelutarkastajalle tiedoksi. Kyllä me kaikki paperiasiat kuntoon hoidetaan ja perustamme työsuojelutoimikunnat. On sitten ensi tarkastuksessa kivempi fiilis. Mutta ikävää vain on se, että eihän näissä tarkastuksissa katsota kuin paperit. Kukaan ei kysy oikeasti henkilökunnalta, että mites viihdytte. Kunhan lomakkeet on kunnossa, niin kaikki on OK.

Työsuojelun kautta Suomi nousuun

Lyyti-logo vihreä lite

kaikki_uusi

(Juttua editoitu 18.3.2014 klo 16.30, sillä niin moni epäili tätä vitsiksi. Lisäsin kuvia tarkastusraportistamme. Valitettavasti ei ollut vitsi.)

Meillä on todella kiva firma. Ainakin omasta ja työntekijöiden mielestä. Meininki on tosi rento ja kun kysyy, että mikä työssä Lyytissä on parasta, niin vastaus on usein:

”porukka, rentous ja vapaus.”

Suurin osa tekee töitä hyvin säännöllisesti klo 9-17 ja käy välillä lounaalla, pitävät kahvitaukoja tai pelaavat pöytäjalkapalloa. Kukin ihan oman fiiliksensä tai työtilanteensa mukaan. Siten kuin itselle (ja asiakkaalle) on parasta.

Toisinaan päivä venyy, varsinkin jos on reissutyötä. Liikenne ei aina kulje aikataulussa ja joskus (harvoin) pitää jokin kiireellinen asia hoitaa vielä saman päivän aikana. Jos päivä on venynyt, niin sitten seuraavaa tai sitä seuraavaa voi vastaavasti lyhentää.

Kyseessä on mahtava systeemi, joka perustuu luottamukseen, yhteishenkeen ja myös siihen, että meillä yrittäjillä ei ole mitään tarvetta itsekään esittää 12-tuntisia päiviä painavia työn sankareita. Meillä on siis hyvä fiilis!

Tai oli. Meillä kävi nimittäin työsuojelutarkastaja ja kävi ilmi, että olemme lähes rikollisia. Saimme kehotuksen, jota voidaan tehostaa huomautuksella ja tarvittaessa uhkasakolla.

MEILLÄ TYÖNTEKÖ ON VAARALLISTA JA LÄHES LAITONTA!

Näin siinä kävi. Varsinais-Suomen vuoden nuoren yrittäjän firma (vuosimallia 2013) onkin Yksi Vaarallisimmista ja Laittomimmista Työpaikoista 2014.

Valitettavasti en itse ollut tarkastuksessa paikalla, mutta sain raportin käsiini. Kaksituntisessa tarkastuksessa käytiin läpi raportin mukaan seuraavia asioita:

”Työterveyshuollon järjestäminen, työterveyshuollon työpaikkaselvitys, työterveyshuollon toimintasuunnitelma, yleissitovan työehtosopimuksen noudattaminen, työhön perehdyttäminen ja opastus, määräaikainen työsuhde, työnteon keskeiset ehdot, työntekijöiden ylityökertymät, palkkalaskelman antaminen, vuosilomakirjanpito, häirintä ja epäasiallinen kohtelu, psykososiaalinen kuormitus, työsuojelupäällikön nimeäminen, työsuojeluvaltuutetun nimeäminen, työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö, työsuojelutoimikunta, työsuojeluvaltuutetun oikeus saada koulutusta ja työsuojelupäällikön valmiudet tehtävien hoitoon. ”

screenshot_821

Raportissa todetaan myös, että muilta osin meitä ei tarkastettu ja työpaikalla voi olla epäkohtia, jotka jäivät nyt löytymättä. HAH! Onnistuimmeko me piilottamaan jotain, vaikka kaksi tuntia tarkastettiin toimistoamme?

Eniten noottia saimme siitä, että olemme liian joustavia. Meidän on jatkossa otettava kellokorttijärjestelmä käyttöön. Se, että jokin asia perustuu vain luottamukseen tai hyvään yhteishenkeen ei suomalaiseen suojeluyhteiskuntaan istu. Täytyy olla järjestelmä. Ah, ihana kellokortti, tervetuloa meidän firmaan!

screenshot_818

Lisäksi meidän tulee jatkossa laatia työvuorolista. Luulin päässeeni eroon tuosta helvetistä ravintola-alan taakse jätettyäni, mutta ei.

”Työnantaja ei ole laatinut työpaikalle jokaista työntekijää koskevaa työaikalainsäädännön mukaista työvuoroluetteloa.

Työnantajan on laadittava työpaikalle työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä päivittäisten lepoaikojan ajankohdat. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista.”

Eilisessä aamupalaverissamme, jossa tätä kävimme läpi, eräs työntekijämme kysyi, että eikö se muka riitä, että kalenteriinsa merkkaa koska on lomalla? Kyllä, se riittäisi minulle ja se riittäisi työntekijälle, mutta ei työsuojeluyhteiskunnalle. Minun tulee laatia lista, jossa mainitaan joka ikiselle arkipäivällä (pl. lomat ja arkipyhät) jotenkin näin:

9.00 työvuoro alkaa.
10.30 pakollinen kahvitauko. Saanee pelata pöytäjalkapalloa, jos haluaa.
10.45 työ jatkuu
12.00 lounastauko
12.45 työ jatkuu
14.00 pakollinen kahvitauko. Saanee pelata pöytäjalkapalloa, jos haluaa.
17.00 työ päättyy

En ole varma, tuleeko mahdollinen aikataulumuutos kahvi- tai lounastaukoon hyväksyttää työsuojelutarkastajalla vai voidaanko muutoksesta sopia ihan firman sisällä työntekijän, työnantajan ja työsuojelutoimikunnan yhteisessä neuvonpidossa. Toivon tätä jälkimmäistä, kevyttä neuvottelukierrosta, jotta homma ei mene byrokraattiseksi. Lounastauon alkaminenhan saattaa elää tällaisessa villissä ja kontrolloimattomassa työympäristössä helposti vartillakin suuntaan tai toiseen.

Luonnollisesti vastuuntuntoisena yrittäjänä tunnen erittäin suuren piikin sydämessäni. Olen riistänyt työntekijöitä kellokortittomalla elämällä. Olen vaarantanut heidät päivittäin, koska emme ole ajoissa perustaneet työsuojelutoimikuntaa, nimenneet työsuojeluvaltuutettua sekä hänelle kahta varavaltuutettua, tarkkailleet työsuojeluvaltuutetun ajankäyttöä ja tarjonneet hänelle työsuojelukoulutusta. Emme myöskään ole ”riittävän järjestelmällisesti tunnistaneet työajoista (klo 9-17), työtilasta (toimisto, ylin kerros, kattoterassi, näkymä Blankoon), muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvia haitta- ja vaaratekijöitä. Siis mitä!?

screenshot_817

Hyvä asiakkaamme ja yhteistyökumppanimme. Olemme lopettaneet työnteon ja keskitymme jatkossa työsuojelun toimenpiteisiin. Pyydän anteeksi työntekijöiltäni aiempaa, laitonta ja täysin asiatonta kohteluanne. Onneksi pykäläyhteiskunta pelastaa ja pian teemme kaikki töitä työvuorolistan mukaisesti vailla liiallista kuormitusta kellokorttien kilinän varmistaessa psykosomaattisen tasapainomme.

Kirjoittaja piti itseään aikaisemmin hyvänä yrittäjänä

Raportti päättyy kannustavaan tekstiin varsin mallikkaan yritystoiminnan jatkamisesta.

screenshot_822

Ps. emme näemmä ole yksin. Kumpi elää ajassa, pienet peli-, softa-, it- ja viestintäfirmat vai työsuojelukulttuurimme?

Turun Sanomat, 18.3.2014

20140318-112849.jpg