Sun oikeudet ja muiden velvollisuudet

Istuin aamulla taas junassa matkalla pääkaupunkiimme. Viereisessä pöytäryhmässä istuu rouvaseurue erään Varsinaissuomalaisen kunnan palkkalistoilta. Heidän erityisala ei käy minulle ilmi puolitoistatuntisen aikana, mutta asenne kylläkin. Matka vie jonnekin oman alan seminaariin Helsinkiin. Poimin seuraavia lauseita heidän keskinäisestä keskustelustaan ja puheluista ulkomaailmaan:

”Ei kuulu meidän tonttiin.”

”Me ei tätä niiden puolesta jumpata. Itse saavat jumpata kyllä tämän kuntoon.”

”Me ei harkkareille kyllä tätä työkalua avata.”

”Mua kyllä niin ärsyttää…”

Into ja ilo loistavat poissaolollaan, paitsi kun keskustelu kääntyy matkalaskuun.

Vartti vierähtää iloisesti siitä vääntäessä, miten tämä seminaaripäivä kuuluu laskuttaa:

  1. siitä hetkestä eteenpäin, kun poistui kotoa
  2. siitä hetkestä, kun juna lähti (joka oli myöhässä – miten se vaikuttaa matkalaskuun?)
  3. vai siitä hetkestä, kun työpäivä alkaisi työvuoron mukaan.

Puhelimella konsultoidaan apua ulkomaailmasta – ja kyllä – tämä matka kuuluu ehdottomasti laskuttaa siitä hetkestä, kun kotiovi aukesi.

”Meillä on siihen tessin mukaan oikeus.”

Niin kauan kuin oikeutesi ovat tärkeämpiä kuin velvollisuutesi, emme tästä suosta nouse.

Petri Hollmén