Nyt Perjantaikokki älähtää! Turun Sanomat kirjoitti sunnuntaina artikkelin, jollaista en toivonut tai uskonut koskaan lukevani. Artikkeli kertoi lomattomista lapsista. Siis sellaisista lapsista, jotka vanhemmat vievät päivähoitoon ympäri vuoden, oli vanhemmilla loma tai ei.
Päiväkotien henkilökunta pohtii, mitä vastata pikkuiselle, joka ihmettelee ääneen hoidossa, että miksi hänet tuodaan tänne, vaikka äiti tai isi tai molemmat lomailevat.
Niin, mitä siinä sitten vastaisi. Tekisi mieli varmaankin vastata, että vanhempasi ovat itsekkäitä idiootteja, joille ei lasta olisi pitänyt suoda. Mutta eihän kasvatuksen ammattilainen voi näin vastata.
Mitä vanhemmat ovat vastanneet, kun hoitajat ovat sitten ehdottaneet, että lapsi voisi viettää lomalla aikaa hoidon sijaan vanhempiensa kanssa kotona?
”Milloin minulla sitten on lomaa?”
Minä en todellakaan ymmärrä näitä vanhempia. Mikä on vieraannuttanut heidät luonnollisesta perhe-elämästä näin kauas? Täydellinen piittaamattomuus ja itsekkyyskö?
Suomessa on paljon lapsettomia vanhempia, jotka eivät syystä tai toisesta voi omaa lasta hankkia, vaikka lapsen haluaisivatkin. Heille ainoa vaihtoehto on adoptio. Adoptiosta on tehty erittäin vaativa prosessi. Sen jos läpäisee, on käynyt varmasti vanhemmuuden perus- ja jatkotutkinnon läpi kunnialla. Mutta kun itse teet, niin senkus teet. Kukaan ei kysy tai kyseenalaista motiivejasi, saatikka testaa sopivuuttasi vastuunalaiseen homman.
Haloo aikuiset! Korkeintaan koirat ja kissat viedään kenneliin loman ajaksi (meillä ei viety niitäkään)! Lapset otetaan mukaan arkeen, juhlaan ja lomaan. Se on lapsen oikeus ja aikuiselle ainutlaatuinen, ohikiitävä mahdollisuus.
Suomessa on sekä subjektiivinen oikeus päivähoitoon että vanhempia, jotka sumeilematta hyödyntävät tätä subjektiivisuuden porsaanreikää. Kysyn vain, että mitä se hyödyntäminen tarkoittaa? Sitäkö, että jo lapsena etäännytettyyn nuoreen on teini-iässä aavistuksen hankala saada kontrollia? Tai sitäkö, että kun nämä lomavanhemmat joskus tulevat siihen ikään, että itse tarvitsevat apua, niin lapsilla onkin yllättäen kiire lomailla? Vai sitä, että pahimmassa tapauksessa nämä lapset siirtävät vanhemmilta opitun tavan omaan perhekulttuuriinsa? Sitä on kuulkaas sitten komeaa mummona tai pappana kiikkustuolissa katsella ja kehua naapureille, että ”tuon minä olen heille opettanut”.
Sekö on tavoitteenne, arvon lapsistanne lomailevat vanhemmat?
Perjantaikokki
Ps. Ja tämä kirjoitus koskee siis vain heitä, jotka todella päivähoitosysteemiä hyväksikäyttäen ”ottavat lomaa lapsistaan”. Ei vuorotyöläisiä, pätkätyöläisiä, sairaita tai muita, jotka ovat tilanteeseen tavalla tai toisella pakotettuja. Ja jos olet kanssani samaa mieltä, jaa tämä kirjoitus esim. Facebookissa. Ehkä joku lukee ja tulee järkiinsä.
Mozzarella –anjovissalaatti
Anjovis jakaa mielipiteitä, mutta jos siitä et pidä, niin anna vielä yksi mahdollisuus! Osta hyvää anjovista. Hyvän tunnistaa siitä, että ne on pakattu pieneen lasipurkkiin, hyvään oliiviöljyyn, yksitellen ja pystyyn. Lisäksi se maksaa kaksi kertaa enemmän kuin ne kamalat limaiset lötköt peltipurkissa. Hintaeroa tähän salaattiin tulee ehkä 1,5 euroa, kun satsaat hyvään anjovikseen. Huonolla tätä ei kannata oikeastaan edes tehdä.
Tässä salaatissa aineksia on vähän, joten niiden laatu ratkaisee.
AINEKSET
VALMISTUS
Pese ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi tarjoiluastiaan. Revi mozzarella myös pieniksi paloiksi salaatin päälle. Pilko anjovisfileet kolmeen osaan ja ripottele ruoan pinnalle. Mausta pippurilla, suolalla ja oliiviöljyllä. Tarjoa alkuruokana rapean leivän kera.
Mitä pidit? Kommentoi alle.
Perjantaikokin blogi 
Hei !
Tuossapa juuri eilen mieheni kanssa ihmeteltiin tuota ’lapsista lomaa’ asiaa.
Minä olen ollut kotona omien lasteni kanssa aika pitkään ja uskon siitä olleen hyötyä ja se oli meistä se ainoa oikea vaihtoehto.
Eilen kuulimme eräästä nuoresta perheestä, jonka vanhempi lapsi (n.2V) on pari päivää viikossa päiväkodissa. ’Eipähän tarvitse itse askarrella yms. lapsen kanssa,on niin stressaavaa olla kahden lapsen kanssa kotona ja lisäksi heillä alkaa käydä siivooja viikottain. No huh…miksihän niitä lapsia pitikään hankkia?????
Hei!
Nuorena tuntuu, että kaikki pitää saada heti. Varsinkin tämän päivän nuoret vanhemmat kuvittelevat että elämä päättyy pian ( viimeistään 40- vuotiaana) ja kaikki pitää saada minun nyt heti. Pitää voida nauttia elämästä ja satsata itseensä. Mutta voi kun he näkisivät vähän kauemmas. Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa, ja sitten se on mennyttä. Ei lapsia saa pieneksi enää koskaan ja aika menee tosi nopeasti. Nauttikaa lapsistanne, se on vain ohikiitävä hetki ja se on ohi. Puhun kokemuksesta, olen itse vähän yli nelikymppinen ja lapset 21 ja 17 vuotta. Joskus haikailen niitä hetkiä, kun lapset olivat pieniä ja sain nauttia heistä. Ymmärsinkö silloin, sitä joskus mietin.
Salaattiresepti oli mainio ja blogikirjoitus kerrassaan loistava!
Tasan olen samaa mieltä siitä, että lapset ovat lahja ja lapsuus menee uskomattoman nopeasti ohi. Vanhemmilla on oikeus nauttia lastensa seurasta ja siitä oikeudesta kannattaa pitää kiinni! Perhe yhdessä hoitaa arjen, juhlii juhlat ja seikkailee lomat, muuten se ei ole perhe ollenkaan.
Eläköön perhelomat!
Kiitos Pippa kommentista,
perheen käsite kyllä tosiaan pitää mielestäni sisällä yhdessäolon. Perheeseen ei riitä se, että minulla on lapsia, vaan että minä olen lapsia varten.
Petri
AMEN. Kaikilla lapsilla on myös oikeus lomaan ja sitä he tarvitsevat ihan yhtä lailla kuin me vanhemmat. En käsitä sitten yhtään….
Kiitos Taina lyhyestä ja ytimekkäästä kommentista. En ymmärrä, miksi erikseen pitää säätää laki täysin selvää asiaa varten.
Petri
Tässä et Petri voi oikeammassa olla. Kritisoin myös subjektiivista päivähoito-oikeutta väärinkäytösten vuoksi. Sellaiseksi luen ne olosuhteet, joissa vanhempi/vanhemmat ovat kotona ja lapset hoidetaan yhteiskunnan varoin silloin, kun lapsen etu ei sitä vaadi.
Ammoisina aikoina eli 90-luvun alussa, kun kuopuksemme oli pieni, minulta meni työpaikka alta työnantajan konkurssin vuoksi. Aloin tietenkin heti hakea uutta paikkaa, mutta tilanne oli huono siihen aikaan. En tietenkään vienyt lasta hoitoon, ihana perhepäivähoitaja hänellä oli, muuta kuin työkkärikäyntien ja sellaisten vuoksi, mutta mielestäni maksoimme kuitenkin hoidosta normaalisti. Parin viikon jälkeen kaupungilta tuli ilmoitus, että kuukauden työttömyyden eli vanhemman kotonaolon jälkeen menee hoitopaikka. Ei kun paniikissa soittelemaan ympäriinsä, että edes jotain löytyisi, kun kuitenkin työelämässä oli tarkoitus jatkaa. Jokin omituinen hanttihomma löytyikin ja parin-kolmen viikon kuluttua oman ammatin vakinainen työ.
Äärilaidasta toiseen siis lastenhoidossa mentiin, ja varsin lyhyessä ajassa. Jokin keskitie mielestäni pitäisi olla, vaikkei ajattelisikaan kuluja, vaan lasten parasta.
Järjen käyttö on se tärkein väline. Jos äiti tai isä ei paperilla ole töissä, mutta hakee täyspäiväisesti työpaikkaa, on luentevaa, että lapselle on jotain hoitoa järjestettävä. Se on selvä. Lomaa lapsistaan haluavat on eri juttu.
Petri
Täydellistä asiaa! Ite olen tätä kanssa miettinyt ja ihmetellyt jo vuosia sitten, kun omia mukuloita jouduin raahaan hoitoon 1- vuotiaasta, pitämään ne jopa 10 tuntia siellä. Sitten ne vanhemmat jotka olivat kotona, kiikuttivat jälkikasvunsa hoitoon…
Lakia pitäis kyllä jonkin verran säätää. Onhan se hyvä, että lapset voi viedä hoitoon, sosiaalisia kanssakäymisiä oppimaan, mutta sellanen pitäisi sallia vain kerran pari viikossa. Nämä kotona olevien vanhempien lapset vievät vakituisia hoitopaikoja tarvitsevilta ja sinä tapauksessa on monesti turvaudutava yksityisiin hoitopaikoihin ja se taas maksaa enemmän.
Ehdottomasti laitan jakoon!
Hei Petri,
mikä on hyvä anjovis? En ole vähään aikaan ostellut.
Moi Pete
Luin tästä aiheesta jostakin lehdestä pari vuotta sitten ja kirjoitin aiheesta kolumninkin yhteisen kotikuntamme paikallislehteen. Tämä aihe lyö minut edelleen ihan ällikällä. Miten joku _voi_ tehdä noin? Että on pokkaa lähteä lomalle ilman lapsia, että pääsee itse muka helpommalla. Miten sen voi selittää omille lapsilleen ja miten edes raaskii lomailla ilman lapsia? Minusta lomailun yksi parhaita asioita on se, kun näkee lasten nauttivan uusista asioista ja elämyksistä. Heille kaikki on ihmeellistä ja on mahtava olla mukana näyttämässä heille uusia juttuja. Eikä aina ole edes pakko lähteä mihinkään kauas, retki lähimetsään tai leikkimökkiinkin riittää. Jokainen vanhempi tarvitsee varmasti myös omia hetkiä, mutta rajansa kaikella. Yksi tuttu sanoi kerran osuvasti, vähän saman tapaan kuin ylläkin joku kirjoitti, että ”lapsillakin on oikeus juoda joskus pikarista ja istua ravintolapöydässä”. Eiväthän aikuisetkaan halua aina sitä arkea.
Petri, taas olet nostanut esiin tärkeän ja kipeän aiheen ruokakulttuurin ulkopuolelta mutta hyvän elämän kannalta oleellisimman. Isovanhemmasta perspektiivistäkin katsoen olet 110% oikeassa. Lapsia voi monella tavalla jättää heitteille, kuvasit yhden niistä.
Monenlaisia trendejä on, tänään hesarissa after-work-drinkkibaarien pitäjät paheksuvat töistä suoraan kotiin kiiruhtavia ihmisiä, koska he eivät kosmopoliittisesti käy ennen kotiinmenoa muutamalla ( heidän baarissaan). Tässä sentään oli kyse kaupallisesta ideasta eikä lain tukemasta ääliökäyttäytymisestä Huoletonta biletysnuoruutta jatketaan jo viiskymppiseen asti ja vissiin ylikin, jos henki säilyy.
Mulla on kolme lasta ja teen vuorotyötä. Olen ollut aina kummajainen työpaikalla, kun olen pitänyt lapset kotona aina arkivapaallani. Milloinkas muulloin olisin lasteni kanssa? Viikonloput kun usein menee töissä.
Samoin kaikki lomat ollaan aina oltu yhdessä. Olisin menettänyt ison osan elämästäni, jos lapset olis olleet enemmän päiväkodissa. Ajattelen tässä asiassa kovin itsekkäästi; minulla on oikeus olla lasteni kanssa.
Itsekkäästi voi myös näemmä ajatella terveellä tavalla 🙂
Petri
Hyvä! Erittäin hyvä kirjoitus – ja että joku uskaltaa sanoa ääneen! Olen jo lähes 20 vuotta ihmetellyt myös sitä, että kun perheeseen syntyy vauva, isommat sisarukset kiikutetaan hoitoon. Mielestäni aivan omituista. Sisaruksilla on oikeus tutustua alusta saakka pikkusiskoonsa tai -veljeensä! Sitten vielä ihmetellään, kun isommat ovat mustasukkaisia…
Itse koen olleeni etuoikeutettu, kun olen saanut lapsia. Hyvä, etten ole rakastanut heitä puhki. Heidät on aina otettu mukaan esim. juhliin ja juhlajärjestelyihin, ja he vieläkin odottavat innolla kaikkia ystäväperheiden yhteisiä tapahtumia ja sukujuhlia, Heidät on kasvatettu mahdollisimman paljon lähikontaktissa – ehkä siksi murrosiästäkin on selvitty mainiosti 🙂 Likat ovat nyt 19v ja 17v. ja olisin halunnut lapsia lisää, mutta näin ei käynyt. Joskus tuntuu epäreilulta, että ne ihmiset saavat helposti lapsia, jotka eivät heistä oikeasti välitä.
Lisää lapsiasiahenkilöitä – vaikka oma joka työpaikalle puolustamaan lasten oikeuksia!
Ma en sietanyt anjoviksia koskaan suomessa, koska mulle anjovikset oli just niita allottavaan mausteliemeen pakattuja kauheuksia. Tutustuttuani noihin oljyyn sailottyihin muuttui inho rakkaudeksi 🙂
Jattakaa siis ne mausteliemi-kammotukset kaupan hyllylle ja ostakaa oljyyn sailottyja. Ero on kuin yolla ja paivalla.
Lapsista en osaa sanoa mitaan, vapaaehtoisesti lapsettomia kun olemme. En tosin voi ymmartaa miksi esim. tyottomat lapsensa paivahoitoon laittavat.
Mielestäni on vanhemmilta ihan oikeutettua joskus lähteä lomalle myös ilman lapsia. Terve parisuhde on terveen perheen perusedellytys, ja joskus vanhempienkin pitää saada olla ”sinä ja minä”, ei vain ”äiti ja isi”.
Sanottuani tuon, voin sujuvasti todeta, että päähäni ei kuitenkaan mahdu se, että lapset eivät saa pitää lomaa päiväkodista vaan heitä pitää sinne lomaviikoillakin rahdata; lapsuudessani meidät vietiin isovanhemmille jos omat vanhemmat lähtivät reissuun. Ts. pääsimme veljeni kanssa mummin lättypinojen ääreen meille rakkaitten ihmisten pariin, ja mikäpä siinä oli ollessa. Eivät omat vanhemmat koskaan olleet pitkään pois, vain sen verran että saivat hengähtää irti arjesta ja velvollisuuksista. Me taas saimme syödä herkkuruokia ja pitää hauskaa mummolassa. Onni yksillä, loma kaikilla.
Subjektiiviseen oikeuteen voisi tehdä sen verran muutosta, että mikäli toinen tai molemmat vanhemmista ovat kotona, lapset voisivat olla tietyn määrän, esim. 5-6 päivää kuussa päiväkodissa, ja kierto olisi ennalta määrätty jotta lasten määrä ei päiväkohtaisesti vaihtelisi rajusti vaan pysyisi lähellä vakiota. Lapset pääsisivät kehittämään sosiaalisia taitojaan ja remuamaan ikätovereidensa kanssa, vanhemmat saisivat hengähdystauon ja aikaa asioitten hoitamiseen, ylikuormitettu päivähoitojärjestelmä voisi saada edes hiukan turhaa painolastia pois niskastaan…kaikki voittavat.
Moikka Milla,
olen kanssasi täysin samaa mieltä, että välillä irtiotto tekee hyvää puolin ja toisin. Ja tässäkin tapauksessa isovanhemmatkin saavat aikaa lastenlasten kanssa. Siinä on vain positiivisia puolia 🙂 Mutta sitä en tosiaan ymmärrä, että lapsille ei lomaa suoda omasta työstään, eli päiväkodista.
Terveisin juuri lomalta (lasten kanssa) palannut,
Petri 🙂