Jopa mainettaan parempi Turku – Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Vastasin taannoin erääseen kyselyyn, jossa mielipidettäni tiedusteltiin Turun imagosta.

”Onko vanhalla ja historiallisella mielikuvalla haittavaikutuksia?”

No ei totta vie ole! Tärkeintä on, että ON imago. Että ihmiset ovat edes jotain mieltä. Mitä enemmän on niitä, jotka vihaavat, sitä enemmän on heitä, jotka rakastavat. ”Kaikille yhdentekevä” olisi katastrofi. Tämä maailma on täynnä kyliä, joista kukaan ei ole mitään mieltä. Onneksemme kotikaupunkini ei kuulu niihin. Se herättää tunteita puolesta ja vastaan kuin Aurajuusto.

Olen silti viime aikoina ollut aivan innoissani siitä, että historiallisen ja vanhan kotikaupunkini ja sen ruutukaavan suoristamille kaduille on syntynyt uutta ja kiinnostavaa ravintolaelämää. Sitä suo mielellään ilon yksityiselle ravintoloitsijalle toimia juuri niin kuin sydän sanoo – kerätä sekä rakastajia että vihamiehiä.
Esittelen nyt kolme turkulaista, iloista uutta tuttavuutta, joissa nauttii sekä ruoan mausta, tuoksusta, laadusta että palvelun ystävällisyydestä.

Le Porc
Ehdoton uusi suosikkini ja Tampereen ainoa lahja Turulle kautta tunnetun historian! Mansesta, Hellan ja Huoneen uumenista, Turkuun siirtynyt suomalais-ranskalainen ravintoloitsijapari, joka pyörittää aidosti ilolla ranskalaisbistroaan aivan meidän ravintolaamme vastapäätä. Auki lounaasta iltaan saakka, ruoka tehdään itse maahantuoduista ranskalaisherkuista, ankankoivista ja makkaroista ja hinnat eivät päätä huimaa – ei todellakaan!
Lisätiedot: www.porc.fi

Smör
Kirjaimellisesti Aurajoen rantapenkkaan kaivettu, tiiliholvien tunnelmallisissa tiloissa toimiva ruokapaikka, jossa olen nauttinut viime aikojen parhaimmat illalliset. Samat taustajoukot kuin läheisellä Paninilla, mutta täällä he kokkaavat piirun verran klassisemmin. Pöytä kannattaa varata, jos mielii iltaruoan varmistaa.
Lisätiedot: www.smor.fi

La Caffettiera
Ei uusi, mutta ei kovin vanhakaan, tulokas Turun Biocityn kivijalassa, Kupittaan rautatieaseman kupeessa. Maineikkaan Trattoria Romanan tytärravintola – kirjaimellisesti. Auki vain lounaalla ja suosituimmat annokset loppuvat joskus jopa kesken. Rento italialaismeininki ja suomalaisetkin suostuvat istumaan tuntemattomien pöytäseuraksi, koska se ruoka vaan on niin hyvää. Hävettää myöntää, että kävin täällä eilen ensimmäistä – mutta taatusti en viimeistä – kertaa.
Lisätiedot: www.lacaffettiera.fi/

Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Mikäli ei kulku käy Turkuun tai muiden kylien ravitsemusliikkeisiin, niin ainahan voi kokata kotona!

AINEKSET

–    600 g lohifileetä
–    5 tomaattia
–    4 salottisipulia
–    ½ fenkoli
–    1 valkosipulinkynsi
–    ½ dl kuivaa valkoviiniä
–    tilkka öljyä
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit, eli tee pintaan kevyt ristiviilto, upota tomaatit 1-2 kerrallaan kiehuvaan veteen viideksi sekunniksi ja nosta sitten kylmään veteen). Kuori, leikkaa siivuiksi ja poista siemenet. Pilko salottisipulit, valkosipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Paista hetki öljyssä ja lisää tomaatin liha ja sekä valkoviini. Kiehuta muutama minuutti.
Laita lohi uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada tomaatti-fenkolitäyte lohen päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Nauti perunamuusin kera.

Herkullista viikonloppua turuille ja toreille!

Perjantaikokki

Muut Perjantaikokin ravintolasuositukset Turussa:

Lista ei ole täydellinen eikä paremmuusjärjestyksessä, mutta osoittaa, että hyvän ruuan ystäville on runsaasti vaihtoehtoja myös täällä Turussa. Taso on viime vuosina noussut sitä tahtia, että jos en täällä asuisi, niin joku viikonloppu varaisin varmasti hotellihuoneen ja tekisin ruokamatkan varsinaisen Suomen kehtoon.

Tervetuloa Turkuun!

Elätkö syödäksesi vai syötkö elääksesi? – Vasikkaa tomaattibasilikapedillä

Kaksi sanaa, joilla on eri järjestyksessä täysin päinvastainen merkitys – sekä itselle että koko kansakunnalle. Onko ruoka energian lähde vai nautintoaine?

Euroopassa tällä akselilla mennään laidasta laitaan. Valitettavasti Suomi sijoittuu arvoakselilla eittämättä sen funktionaaliseen päätyyn. Insinöörikansaa kun olemme, niin ruoan hyvyys voidaan mitata numeroina ja todentaa kemiallisesti, eikö vain? Kertoohan tästä jo rasvaverokeskustelummekin. Miksi ei ehdoteta lisäaineveroa? Tai veroa tuotteille, jotka tuhoavat ruoanlaittotaidon? Tai veroa turhille pakkauksille?
Ruoanlaittotaito lienee kuitenkin yksi ihmisen tärkeimmistä hengissäselviytymistaidoista.
Eteeni kannettiin mennäviikolla kahdeltakin taholta Helena Petäjistön Suomen Kuvalehdessä ilmestynyt naseva artikkeli, jossa tuo ikinuori kirjeenvaihtaja pakinoi Ranskan ja Suomen ruokakulttuurieroista. Ranskalaiset elävät kuulemma syödäkseen – ovat nautiskelijoita ja osaavat arvostaa raaka-aineita.

Petäjistö kirjoitti asiasta, joka sujahti hyväksymissiiviläni läpi kuin osteri kuorestaan. Pysähdyin tavaamaan useaan otteeseen lausetta, jossa väitettiin, että ranskalaiset supermarketit ovat hädissään, koska eivät pysty tuoretiskiensä tarjonnassa kilpailemaan erikoistuneiden lihakauppojen kanssa. Siis – niinku – täh? Suomessahan erikoiskaupat kuihtuvat pois ja tilalle syntyy keskustojen ulkopuolelle yhä isompia marketteja, joissa tarjotaan sitä mitä kansa kuulemma vaatii. Miksi ranskalaisten vaatimukset eroavat niin totaalisesti pohjoisesta kanssaeurooppalaisistaan? Elämmekö me edes samalla ruokaplaneetalla?

Tilanne on absurdi. Meillä mediassa surffataan tuoretiskiskandaalista toiseen ja hypermegamarketeissa lapataan hyllyihin tasaiseen tahtiin ah-niin-nopeaa-helppoa-ja-vaivatonta valmismarinaadiapetta. Tätäkö se kansa todella vaatii? Ruokaa, jonka alkuperällä ei juuri ole väliä, jonka tärkein ominaisuus on nopeus ja näppärä pakkaus ja joka mieluiten on valmiiksi maustettu ja mureaksi myllätty. Jos vielä ois mikrovalmis, niin kaupat tehdään!

Onneksi tiedän, että on syntynyt pieni, mutta pikkuhiljaa voimistuva vastaliike. Merkkejä tästä näkyy jo, kun nuoretkin ovat innostuneet entistä enemmän ruoanlaitosta ja ravintolaruokailusta. Niin, tiesithän, että ruoanlaittotaito ja ravintolaruokailu eivät ole toisensa poissulkevia asioita – pikemminkin toisiaan täydentäviä.

Pienet merkit paremmasta tulevaisuudesta tuovat valoa lokakuun pimeyteen. Ja jos välillä todella masentaa, niin onneksi aina välillä voi häippästä Välimeren maihin ruokaturistiksi!

Vasikkaa tomaattibasilikapedillä
Vasikkaa ei Suomesta juuri löydä, mutta voi tätä kokeilla myös karitsan sisäfileellä.  Tässä jos missä raaka-aineet ratkaisevat, kuten niin usein yksinkertaisissa ja hyvissä ruoissa.

AINEKSET
–    neljä n. 150g palaa vasikan sisäfileestä
–    6 kypsää tomaattia
–    3 kourallista basilikanlehtiä
–    hyvää oliiviöljyä
–    Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit, eli kuumenna pieni kattilallinen vettä kiehuvaksi ja laita viereen kattila, jossa on jääkylmää vettä. Tee tomaatteihin kevyet ristiviillot, upota muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen ja siirrä sitten kylmään veteen. Kuori tomaatit. Poista siemenet ja pilko hedelmäliha kuutioiksi. Pilko basilikanlehdet krouvisti ja sekoita tomaatin kanssa. Lorauta joukkoon pieni tilkka hyvää oliiviöljyä.
Paista tai grillaa lihat mediumiksi. Tarjoa tomaatti-basilikapedillä. Ripottele lopuksi pinnalle Maldon-suolaa ja rouhi mustapippuria. Viimeistele tilkalla oliiviöljyä.

Maistuvaa viikonloppua
Perjantaikokki

Ps. ruoka kuvassa on Il Laghetto –ravintolasta Piemonten La Morrasta. Ei siis omaa tuotantoa.

Gazpacho – Keskikesän aatoksia

Nyt pitäisi olla sesonkiravintoloitsijan joulu. Ihmisiä tupa pullollaan ja kaikilla iloinen mieli – eikös juu? Sen sijaan torstai-illalla oli orkesterissamme enemmän soittajia kuin terassilla asiakkaita. Tuuli huitelee tätä kirjoittaessa myrskylukemilla ja sade vihmoo ikkunaan. Kuka tämän tilasi? Onneksi sentään katos ja lämmitys pelastavat sen mitä pelastettavissa on.

Sesonkiyrittäjät ovat säiden armoilla – kuten maanviljelijät ikään. Erotuksena tosin on se, että satokorvauksia emme saa, vaikka myrsky lakoaa potentiaaliset asiakkaat kotisohville.

Olisi helppo kasata tummat pilvet myös omaan tunnelmaan. Taistelen kuitenkin vastaan viimeiseen saakka, vaikka pitkän, kylmän talven kannalta arvokkaita euroja poikineen valuu sadeveden myötä viemäriin.

Onneksi tunnelmaa paransi valoisaan tulevaisuuteen katsova Tall Ships’ Race -palaverimme tänään. Luvassa on Turun historian suurin tapahtuma – ja ravintolamme on paraatipaikalla. Meillä on vallan upea tilaisuus viihdyttää tuhansia turkulaisia ja heidän vieraitaan. Hiomme koneistomme kuntoon, jotta mahdollisimman moni vieras haluaa tulla toistekin Turkuun.

Kuulin kerran erään pitkäaikaisen ravintolayrittäjän haastattelusta, jossa häneltä kysyttiin mitä hän on vuosikymmenien yrittäjäuran aikana oppinut. Vastaus oli lyhyt: ”Olen oppinut yhden asian. Säästä on turha valittaa.”

Näillä eväillä eteenpäin!

Kesäinen gazpacho

Kylmä tomaattikeitto piristää helteellä kuin heinäkuinen myrsky.

AINEKSET

– 2 paprikaa
– n. 10 tomaattia
– 2 kurkkua
– 1 sipuli
– 1-2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl öljyä
– 1 sitruunan mehu
– muutama tippa tabascoa
– 3-4 rkl oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

PINNALLE
– nippu lehtipersiljaa
– 4 siivua paahtoleipää pieninä kuutioina
– tilkka oliiviöljyä

VALMISTUS

Paahda paprikoita grillissä, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Pistä paprikat hetkeksi muovirasiaan jääkaappiin ja kuori ne. Kalttaa tomaatit kastamalla ne kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja siemenet. Kuori myös kurkut ja poista siemenet lusikalla kaapien. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä ja jäähdytä. Pane kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Anna keiton jäähtyä.

Paahda leipäkuutioita oliiviöljyssä hetki. Pilko lehtipersilja. Tarjoa keitto kylmänä, lisää pinnalle leipäkuutiot, tilkka oliiviöljyä ja pilkottu lehtipersilja.

Vaihtelevaa viikonloppua – säistä välittämättä

Perjantaikokki