Onko mun pakkå lukea ruåtsia?

sverige

Aivan alkuun varoitus: seuraavassa kappaleessa seuraa juonipaljastus.

Teini-ikäinen, itsetunto-ongelmissa painiskeleva tai –painiskelematon yläkoululainen ihmislapsi ei ole (aina) maailman järkevin tai edistyksellisin olento.

Nyt voit kerätä hämmästyksestä tipahtaneen leukasi lattialta.

Suomessa opetetaan kuulemma pakkoruotsia. Väittäisin, että kaikki oppi, mitä taotaan murrosikäisen vastentahtoiseen kalloon, on pakko-oppia. Ruotsinkieli on vain noussut silmätikuksi vähemmistö-statuksensa vuoksi.

Avaapa teini-ikäisen angstipetterin huoneen ovi ja kysy, että mitä hän koulussa ei koe pakko-opetukseksi. Veikkaan, että listalle pääsee pakko-äikkä, pakko-matikka ja itsekin jouduin lukiossa lukemaan pakko-kemiaa. Ei vaan napannut.

Näitä aineita ei kukaan kuitenkaan ole kieltämässä.

Olen jo vanha. Ainakin 15-vuotiaan Petri Hollménin mielestä 35-vuotiaat raadot kuuluivat kaikissa lajeissa ikämiesluokkaan. Vanhuudestani johtuen voin katsoa taaksepäin ja todeta: onneksi 15-vuotias minäni ei saanut päättää ihan kaikesta. Jos oltaisiin menty sen tuuliviirin mukaan, olisi kaikki tylsät, työtä vaativat asiat, joutuneet ”onk mun pakko”-listalle ja sitä myötä kielletty.

Mutta koska hän ei saanut päättää, joutui hän opiskelemaan ruotsia. Hän opiskeli, vaikka ei ymmärtänytkään, mihin sitä muka tulisi isona tarvitsemaan.

”Mä mitään Ruattiin muuta”

Lukiossa tuli mukaan kolmas pakko-kieli. Valitsin saksan. Tätäkin on turha lukea, sillä en tätä koskaan tarvitse…

Kuinka ollakaan, 15-vuotias minäni ei voinut tietää, mitä 35-vuotias Petri tekisi työkseen, missä olisi jo ehtinyt asua ja mitä kokea.

Ajaessani Sveitsin rajan yli vajaa neljä vuotta sitten muuttokuorman kanssa, kiitin mielessäni kaikkia tuohon kamalaan pakottamiseen osallistuneita! Onneksi tuli luettua saksaa ja paljon. Viime viikolla kiitin taas pakkoruotsin keksijää. Tänä päivänä olisi kansainvälistyvän yrityksen pyörittäminen asteen verran hankalampaa, jos pitäisi vielä kaiken muun lisäksi alkaa opettelemaan ruotsia nollasta. Keskustelu potentiaalin asiakkaan omalla kielellä on sata kertaa vakuuttavampaa kuin maailman puhutuin kieli: Bad English.

En halua olla besserwisser. Haluan vain kertoa, että koskaan et voi tietää, mitä taitoja huomenna tarvitset. Ruotsi on todella lähellä, samoin venäjä. Jos niitä kieliä saat lukea aivan ilmaiseksi, niin tartu tarjoukseen.

Uusi kieli ei enää kolmekymppisenä, ikäloppuna oliona, tartu aivan samaan tahtiin. Eikä ainakaan ilmaiseksi, yhteiskunnan maksamana ja vielä mukavasti keskellä päivää.

Hejsan!

Petri

Sisältömarkkinointia shampoopullon kyljessä

Sisältömarkkinointi tarkoittaa hyödyllisen tiedon tuottamista ja oman guruaseman kasvattamista prospektien, asiakkaiden ja renkaanpotkijoiden silmissä.

Ilahduin, että jopa shampoopullon kylki oli valjastettu sisältömarkkinoinnin kanavaksi. Käyttämäni Tresemmen mustan purkin kylkeen oli varattu oma palsta ”Expert tipseille”, eli ammattilaisten vinkeille.

Odotin innolla expertin vinkkiä shampoon käyttöön. Olenkohan 35-vuotisen tukkaurani aikana tehnyt kaiken väärin? Mikä mahtaa olla superammattilaisen vinkki?

Kuvittelin mielessäni expert tipsin esimerkiksi tällaiseksi:

”Osta luontaisuotekaupasta pullotettua himalajavettä. Hae newyorkin Sohosta aito näädänkarvasivellin. Hanki mikrosuihketta tuottava kompressori ja suutin. Lämmitä vesi 34,7 asteiseksi. Sekoita pullolliseen himalajavettä 0,47 ruokalusikallista silkkistä Tresemme-shampoota. Kiinnitä pullo kompressorin letkuun. Odota itätuulta ja astu ulos, kun ilman suhteellinen kosteus on 84%. Mene tuulen alapuolelle. Pyydä avustajaa suihkuttamaan himalajaveden ja silkkisen Tresemmen mikrovaahto kutreillesi samalla kun kaiuttimista tulee munkkiluostarin rukouslaulu. Levitä vaahto hiuksiisi näädänkarvasiveltimellä rukouslaulun tahtiin. Kaada keväällä keräämäsi sadevesi luomutuohesta tehtyyn astiaan. Kaada sitä hiuksiisi samalla kun sata neitsyttä hierovat etu- ja keskisormillaan tukkaasi vastapäivään vauhdilla neljä sekuntia per kierros. Huuhtele kevätsateen vedellä ja kuivata tukkasi reilunkaupan puuvillapyyhkeeseen.”

Tällaista minä pitäisin ammattilaisvinkkinä niinkin arkiseen asiaan kuin shampoon käyttöön.

No, Tresemmen markkinointiosasto oli hieman laskenut rimaa.

”Levitä märkiin hiuksiin, hiero ja huuhtele huolellisesti.”

Ei toikaan toki huono vinkki ole.

Miten meni Finnair? Noin niin kuin omasta mielestä.

En tiedä, mitä te muut olette mieltä, mutta minun mielestäni on väärin myydä jotain, mitä ei aiokaan toteuttaa.

Lensimme Helsingistä Kuusamoon 12.2.2015 klo 12.10 lähdöllä. Kone oli aivan täynnä. Kohteena on hiihtokeskus Ruka, joten luonnollisesti kaikilla on paljon matkatavaraa. Silti esim. meidän seurue jäi paljon alle sallitun maksimin, sillä seurueen neljällä lapsella ei kaikilla ollut täyteen pakattua lentolaukkua tai 23 kilon kassia ruumaan.

Jonkin verran lentäneenä pohdiskelin konetyypin ruumatilan riittävyyttä. Totesin appiukolle, että ihme on, jos sukset meille kaikille mahtuivat mukaan.

Lento oli suora Helsingistä Kuusamoon ja itse lento sujui oikein mainiosti. Hieman myöhässä saavuimme, mutta emme mitenkään dramaattisesti. Kuusamossa odottelimme sitten matkatavaroitamme. Kone oli potkurimallia, ATR, johon mahtuu n. 70 matkustajaa. Tällä porukalla odotimme siis myös suksia (harva lentää Kuusamoon ilman suksia helmikuussa… Okei, kohta se ainoa ilman suksia lentävä huutaa kommenteissa, että olen väärässä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, kuten tiedetään.)

Kassit tulivat ja matkatavarahihna lopetti rullaamisensa. Odottelimme. Lapset alkoivat juosta ympäri hallia tekemisen puutteessa. Jatkoimme odottamista. Lasiseinän toisella puolella taksikuskit odottivat asiakkaitaan. Kaikki odottivat.

Ehkä vartin jälkeen massa lähti siirtymään turvaporteista tuloaulaan. Harva tosin tiesi miksi. Sinne suuntasimme mekin, sillä hihna ei enää liikkunut ja kone, jolla saavuimme lämmitteli moottoreitaan paluumatkaa varten. Okei… Sukset eivät siis ole tulossa.

Ja sitten tähän stop.

Tähän saakka kaikki on ihan ok, tavallaan. Liikaa väkeä, liikaa tavaraa, osa ei mahtunut kyytiin.

Mutta kun kävelimme lasiovista tuloaulaan, kertoi taksikuskimme heti, että he tiesivät jo kauan sitten, ettei suksia tällä koneella tuoda. Ei ne kuulemma koskaan mahdu ATR:n kyytiin. Turhaan te siellä odotitte.

No, mainittakoon, että hihnan jo pysähdyttyä, saapuvien tavaroiden puolelta käveli yksi henkilökunnan jäsen pois, mutta hän ei viitsinyt mainita, että suksia ei enää ole tulossa.

Nyt jo turhaan liikkumattoman hihnan luona odottanut koneellinen ohjattiin uuteen jonoon ilmoittamaan kadonneista matkatavaroista. Eivät ne mihinkään kadonneet! Ne ovat yhä Helsingissä ja tämän Finnair tiesi jo koneen noustessa. Kukaan ei vain viitsinyt siitä (lisähintaa suksien kuljettamisesta maksaneille) asiakkaille ilmoittaa. Ei Helsingissä, ei koneessa, ei matkatavarahihnalla, ei tuloaulassa. Taksikuskit vain tiesivät.

Emme aikataulusyistä voineet jäädä odottamaan taas uuteen jonoon, vaan hoidin ilmoituksen puhelimella. Kolmannella soitolla sain oikean ihmisen linjalle ja hän oli varsin ystävällinen. Hän vastasi heti, että sukset lennätetään Rovaniemelle, josta ne sitten jaellaan illan aikana. Kello on nyt 22.00. Koneemme saapui klo 13.50 ja moni vain kolmeksi tai neljäksi päiväksi tullut aikoi heti mäkeen tai ladulle. Vielä ei ole suksista mitään kuulunut.

Mikä tässä mättää?

Okei. Sain kuitin, jolla saan vuokrattua uudet sukset. Vahinko on siis minimoitu. Mutta tämä matkailualue on riippuvainen tänne matkailijoita kuljettavista yhtiöistä. Taksikuskien mukaan ATR:n kyydissä ei koskaan tule suksia, vaan lennätys Rovaniemelle iltakoneella ja jakelu sieltä on vakiokäytäntö. Miksi tätä ei kerrota? Varsinkin niille asiakkaille, jotka maksavat ekstraa suksien kuljettamisesta? Eikö se, että myydään jotain, jota ei pystytä toteuttamaan (ja tämä on tiedossa jo ennen koneen lähtöä), ole huijausta?

Ja miksi ylipäätään lennetään hiihtokeskukseen helmikuussa koneella, joka ei voi kuljettaa kaikkia suksia?

Finnair ei tänään tarjonnut kelvollista asiakaspalvelua. Ei missään kanavassa. Olisi mielenkiintoista lukea tuosta alta heidän näkemys asioihin. On toki niin, että näkemykseni edustaa vain yhtä näkökulmaa. Asiakkaan näkökulmaa.

Petri Hollmén
– kirjoittaja hiihtänee huomenna lainahöyhenissä