Aihearkisto: liha

Pelastakaa Suomen veitset! – Ruokaisa makkaramunakas

Posted on by

Parturissa on aina aikaa paneutua tutkivan journalismin helmiin. Kohdallani se tarkoittaa useimmiten Tekniikan Maailman selailua, sillä juorulehtiä en kehtaa kouraani kaapata. Tavallisena miehenä yritän lähinnä hakea juttuja testeistä, joissa jokin omistamani koje tai laite olisi pärjännyt. Se on jännä luonteenpiirre ja veikkaan sitä varsin miehiseksi ominaisuudeksi. Mitä lie hyväksyntää sitä hakee omille hankinnoilleen vielä jälkikäteenkin?

Viikolla oli taas olo, että tukka rehotti ja piipahdin parturiin. Pläräsin bongaamaani tekniikka-aviisia vauhdikkaasti, sillä kuontaloni trimmaamiseen ei hirveästi varttia pidempää mene. Katse pysähtyi sivulle, jossa esiteltiin uutta pesukonetta. Keittiötarvikejutut kiinnostavat aina.
Ilo tarinasta ei ollut pitkäikäinen, sillä sen pääaihe oli, että UPO on mennyt asentamaan uuteen pesukoneeseensa erillisen keskikorin, jota se mainostaa nimenomaan teräville keittiöveitsille. Kirosin tempun mielessäni veitsivalmistajien ja -maahantuojien puolesta. Aikamoista karhunpalvelusta UPO on tekemässä Suomen kotitalouksien tärkeimmille työkaluille.

Keittiön tärkein työkalu on terävä veitsi. Hyvin harvalla kotitaloudella veitset kuitenkaan ovat terävät. Olen huomannut tämän mm. vetämilläni kokkikursseilla, joilla suurin ihmetyksenaihe on useimmiten veitsien terävyys. Laastarit kaivetaan esiin usein jo muutaman minuutin pilkkomisen jälkeen. Peruskeittäjä kun on kotona tottunut, että veitsestä ei haavaa tule ja tomaattiin pitää ensiksi pistää reikä, jonka jälkeen sitä sitten sahaillaan siivuiksi ja toivotaan, että sisus ei hirveästi tursoile pihalle. Moni valitseekin mielellään sahalaitaveitsen, koska sillä nyt ainakin sahaamalla saa tulosta aikaiseksi.

Kursseilla käytämme Heirolin edullisinta peruspuukkoa, joka maksaa ehkä puolet Fiskarsin tai jonkun muun Suomibrändipuukon hinnasta. Hinnasta terävyys ei aina ole kiinni, vaan veitsen hoidosta. Tärkein hoito-ohje on, että älä pese veistä pesukoneessa, vaan aina heti käytön jälkeen harjalla ja astianpesuaineella. Kun sen vielä muistaa kuivata keittiöpyyhkeellä ja säilyttää veitsitukissa, niin veitsi pysyy terävänä vuosia.

En ole tehnyt tieteellistä tutkimusta pesukoneen tylsyttävästä vaikutuksesta, mutta vahva empiirinen näyttö teorian tueksi löytyy. Vaakahuone-ravintolamme keittiössä veitsien tiskaaminen koneessa päättyi kuin seinään, kun yleiset veitset keittiöstä poistettiin ja joka kokilla oli omat nimikkopuukot. Jännä juttu, eikö vain? Yksi asia on kiistaton: eivät ne veitset pesukoneessa ainakaan teroitu!

Pitäkää tärkeimmistänne hellää huolta,

Perjantaikokki
Ruokaisa makkaramunakas

Munakkaat ovat loistavia lounasruokia talven hiihtopäiviin. Munakkaan täytteen voit rakentaa omien mieltymystesi mukaan ja hyödyntää vaikka edellisillan tähteitä. Makkara toimii aina!

AINEKSET

– 8-10 isoa kananmunaa
– 4-6 makkaraa (bratwurstia, nakkeja jne.)
– 2 keltasipulia
– 2 tomaattia tai yksi punainen paprika
– 1 dl kermaa
– 2 dl mozzarellaraastetta (tai esim. Oltermannia raasteena)
– 2 rkl voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sipulit siivuiksi ja kuullota ne pehmeiksi miedolla lämmöllä voissa. Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa ja lisää kerma sekä mausteet. Pilko makkarat ja tomaatit tai paprikat pieniksi ja lisää pannulle sipulien kanssa. Paista hetki. Kaada joukkoon munamassa. Pidä levy miedolla ja siirtele munamassaa lastalla kohti keskustaa, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kuorruta munakas juustolla ja odota, että juusto sulaa. Paksu munakas kannattaa valmistaa korkeareunaisessa pannussa miedolla lämmöllä ja laittaa loppuvaiheessa vaikka kansi päälle, jotta massa kypsyy tasaisesti.

Tarjoa maukkaan leivän kera. Ja sitten taas ladulle!

Ruokasuomen huipulla – Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Posted on by

Pääsin tutustumaan Helsingin Sanomien ruokatorstain toimittamiseen tammikuun alkupuolella. Hämmästykseni oli suuri, kun kuulin, että koko homma pyörii kahden ihmisen varassa.

On perjantaireseptistäkin kysytty joskus, että toimittaako tätä joku kokki – valokuvaaja – AD – web designer –tiimi, vai miten homma pyörii. Imarreltuna olen aina vastannut, että kyllä vaan: vaimon kanssa kokataan ja minä hoidan loput. Kauppaan marssiessa arvotaan vain tittelit, että kumpi on tänään mikä.

Mutta aidosti yllätyin, että yhden suurimman ruoka-auktoriteetin toimittaminen tosiaan on tasan kahden ihmisen käsissä (ellei satunnaisia avustajia lasketa). Lisäksi, ainakin toimittaja Katja Bäcksbackan mukaan, heillä on varsin vapaa päätäntävalta juttujen ja linjausten suhteen – kunhan noudatetaan hyvää toimituksellista tapaa. Siis lahjomattomuutta ja objektivisuutta.

Kun Hesarin ruokatorstaissa käytetään jotain uutta raaka-ainetta tai suositellaan jotain tiettyä viiniä, niin käsittääkseni se loppuu aika vauhdilla pääkaupunkiseudun kaupoista. Sivun jutut siis vaikuttavat suoraan osto- ja ruokailukäyttäytymiseemme. Ymmärrettävää sinänsä, mutta aikamoinen vastuu on kahden ihmisen harteilla. Onnekseni sain lyhyen tapaamisen aikana toimittajasta ja toimituksesta varsin järkevän ja asiantuntevan kuvan. Mutta silti on mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, mitä tapahtuisi, jos ruokasivustoa (tai itse asiassa mitä muuta isoa mediavaikuttajaa) ohjaisikin jokin muu intressi kuin hyvä toimituksellinen linja.

Suomessa teollisuus ja raha eivät käsittääkseni hirveästi pääse vapaaseen mediaan vaikuttamaan – toisin kuin esimerkiksi Italiassa, jossa Berlusconi vie mediaa kuin pässiä narussa. Tai Venäjällä, jossa vääränlaisen lehden toimittaminen on jopa hengen vaarallista. Tästäkin on Suomessakin viime aikoina keskustelua herännyt, mutta ainakin itse uskon valtalehtien tahtoon noudattaa puolueettomuutta.

Sinänsä mediaan toki yritetään vaikuttaa, esimerkiksi lehdistötiedotteilla ja ruokanäytteillä. Yhteistä Helsingin Sanomien ruokatorstailla ja tällä blogilla on, että molempien takana on mies ja nainen sekä molemmat saivat tammikuun alussa hernekeittopurkin postitse. Erojakin on. Esimerkiksi lukijamäärä ja se, että ruokatorstai tuskin kirjoittaa postitse saapuneesta hernekeittopurkista. Minäpä kirjoitan.
Mutta vasta ensi viikolla!

Syöt , mitä luet!

Perjantaikokki

Basilika-brie –possua ja kasvispaistosta

Herkkujuustoista tuntuu aina jäävän jämät jääkaappiin. Ne kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa, jos niitä ei enää juustotarjottimelle kehtaa nostaa. Kuten vaikka tässä herkullisessa ja värikkäässä ruoassa!

AINEKSET

– 600 g porsaan kassleria
– 1 iso tomaatti
– 20 basilikan lehteä
– 100 g brie-juustoa (muutkin sulavat juustot käyvät)
– 1 keltainen paprika
– 1 punainen paprika
– pieni kesäkurpitsa
– 2 valkosipulin kynttä
– 1 iso punasipuli
– pieniä kalamata-oliiveja
– 2 dl kermaa
– 1 rkl lihafondia
– 2 dl vettä
– oliiviöljyä
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– hammastikkuja, cocktailtikkuja tai keittiölankaa

VALMISTUS

Leikkaa kasslerista 2 cm paksuisia pihvejä, jotka nuijit ohueksi (älä kuitenkaan riko lihaa). Mausta nuijitut pihvit molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Pilko tomaatti siivuiksi. Kääri jokaisen pihvin sisään muutama tomaatin siivu, 4-5 basilikan lehteä ja nokare brietä. Rullaa, taita päät ja kiinnitä paketiksi tikuilla tai langalla.

Paista kääreisiin kaunis pinta oliiviöljyssä ja kaada sitten pannuun kerma, fondi ja vesi. Laske lämpötilaa ja hauduta kannen alla 20 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla.

Pilko kaikki kasvikset ja murskaa valkosipuli. Paista ensiksi sipuleja hetki oliiviöljyssä, lisää sitten muut kasvikset. Kun kasvikset vielä rapsahtavat purtaessa, lisää oliivit ja paista hetki.  Tarjoa lihakääryleiden kanssa.

Lapsuuden makuja – Siideri-sinappipossu

Posted on by

Déjà vu on jännä tunne. Sehän tarkoittaa entiselämystä, eli ”jo nähtyä” ja viittaa hetkeen, jonka kokee jo kertaalleen eläneensä ja nähneensä. Selityksiä on wikipediassakin ilmiölle useampia ja mitä luultavimmin kyse on pikemminkin pienestä aivoharhasta kuin aiemmassa elämässä eletystä tuokiosta.
Jännä kyllä, makujen ja tuoksujen kautta itsensä pystyy viekoittelemaan tarkoituksellisesti Déjà vun pyörteisiin. Maun tai tuoksun mielleyhtymä voi olla niin voimakas, että siihen assosioituvan hetken voi kuin elää uudelleen.

Mummolan tuoksu. Mummin mannapuuro. Äidin leipomat sämpylät pihapöydällä. Puutarhan puista puristettu omenamehu. Valkosipulisilakat joulupöydässä. Ala-asteen emännän valmistama kanaviillokki. Naularallin jäljiltä riekaleina olevan pyörän sisäkumin tuoksu.

Nuo maut ja tuoksut ovat minulle piirtyneet niin vahvasti mieleen, että kun aistin jotain vastaavaa, elän sen hetken kuin uudestaan. Muistan mummin hymyn, kesäisen hetken puutarhakeinussa, lapsenomaisen ilon ja jännityksen jouluaattona ja ala-asteen ystävieni ilmeet, eleet ja jopa heidän käyttämänsä vaatteet muutaman vuosikymmenen takaa. Muistoihin piirtynyt maku ikään kuin avaa portin elokuva-arkistoon, johon ei muuten pääse käsiksi.

Toisaalta taas jokin maku jää kiusaamaan ja vaivaamaan pitkäksi aikaa. Niin tuttu, mutta mistä? Missä olen tätä maistanut ennen?

Lapsuudessa koetut maut ovat tärkeitä. Niihin tullaan palaamaan elämän aikana lukemattomia kertoja. Mieltymyksemme suunta naulataan jo varsin varhain ja siksi pidän tärkeänä, että lapsuudessa maut ovat pikemminkin aitoja kuin teollisia.

Siksi luin ilolla Ruokatietoa 2009 –tutkimuksen tuloksia, jonka mukaan keitot ja kunnon perusruoat ovat nousseet nuorten suosioon. Hampurilainen ei enää mahdu viiden parhaan joukkoon, vaan siellä ovat mm. jauhelihakeitto, hernekeitto, makaroonilaatikko ja paistettu kala. Ehkä ruoka-Suomella on sittenkin tulevaisuutta!

Antaa lasten itse valita omat lempparinsa – meidän tehtävä on taata riittävä valinnanvara.

Kotikokkaamisen ei tarvitse olla fiiniä – mutta aitoa sen on oltava.

Siideri-sinappipossu

Saa lasten aisteja stimuloida myös eksoottisemmillakin mauilla. Tämän yksinkertaisenpossuruoan maustaa ranskalainen sinappi ja englantilainen siideri.

AINEKSET

  • 4 possun kevyesti nuijittua pihviä (esim. kasslerista)
  • 1 rkl Dijonin A l’ Ancienne  -vanhanajan sinappia
  • 1,5 dl englantilaista kuivaa omenasiideriä
  • 2 dl kermaa
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi uunissa valmistettuja veneperunoita.

VALMISTUS
Mausta pihvit kevyesti pippurilla ja suolalla. Ruskista pihvit pannulla. Kaada joukkoon siideri ja anna kiehahtaa. Lisää joukkoon sinappi ja kerma. Hauduta 10 minuuttia. Voit halutessasi suurustaa kastiketta vatkaamalla joukkoon hieman Maizenaa. Tarjoa veneperunoiden kera.

Erinomaista viikonloppua!

Perjantaikokki