Mutakakkua ja valkosuklaamansikoita – Maailman parasta palvelua

Mistä löydät aina idean perjantaireseptin tarinaan?

Sain pohdittavakseni tämän kysymyksen viime viikon perjantaina Pori Jazzeilla törmätessäni erääseen perjantaireseptiläiseen. Totesin, että ei se aina olekaan erityisen helppoa – joskus vaaditaan jopa yön pimeyttä, että tekstiä syntyy. Toisinaan inspiraatio iskee keskellä päivää toimistossa. Pomoni huomautti, että jos olisin poikamies, ei hommasta tulisi mitään. Sen verran usein vaimo toimii muusana ja lapset aiheena. Myönsin väitteen todeksi. Häpeilemättä.

Ja siinä samalla sain taas aiheen. Vaimo innoitti tämänkin. Tavallaan.

Vuosi sitten, 18.7.2007, olin asiakkaidemme kanssa Pori Jazzien Superjameissa. Kyseessä on fiinimmän tason tilaisuus, jossa ruokaillaan hyvin ja nautitaan jazzista. Poikamme laskettu aika oli jo mennyt, mutta vaimoni vakuutti aamulla, että mitään ei tule tapahtumaan, että mene vaan. Kerroin tilanteesta vieraillemme ja pidin puhelimessa värinähälytyksen täysillä. Alkupalan syötyäni alkoi taskussa väristä. Katsoin luuria – vaimo soitti. Selvä peli, kiitos kaikille seurasta, oli oikein kivaa, mutta nyt poistun!

Superjameja vietettiin Yyterissä, josta on ihan kunnon matka Porin keskustaan, eikä siihen aikaan julkisia autoja enää kulkenut kuin harvakseltaan. Kysyin henkilökunnalta järkevintä tapaa pyrkiä Turkuun ja ehdottivat taksia Poriin ja sieltä parin tunnin päästä lähtevää bussia. Siinä tilanteessa ei aikataulutus oikein lämmittänyt.

Astuin Yyterin hotellista ulos ja huomasin, että Pori Jazzin paidassa oleva kuljettaja purki juuri pikkubussistaan Jazzien toimitusjohtajaa ja hallitusta hotellin sisäänkäynnin edustalle. Kysyin, olisiko hän menossa Poriin, että pääsisikö mitenkään kyydissä. Kuljettaja kai hieman ihmetteli kesken juhlien poistuvaa hermostunutta henkilöä, jolla taisi vielä serviettikin roikkua napinlävessä, mutta olemuksestani huolimatta hän suostui ottamaan minut kyytiin.

Hyvin pian lähdön jälkeen kuljettajalle selvisi lähtöni syy. Hän oli matkalla Poriin kuljettamaan jotain maailmantähteä lentokentälle, mutta soitti yhden puhelun kuljetusosaston vastaavalle ja antoi luurin minulle. Ihmettelin elettä, mutta otin puhelimen. Ääni luurissa totesi sujuvalla Porin murteella, että ”sää et mitään bussiaikatauluja nyt mieti, sulla on tärkeämpääkin tekemistä! Me hoidetaan sut Turkuun ja synnyttämään!”

Sen enempää miettimättä käänsi kuljettajani konepellin kohti Turkua, kyyditsi minut kotiovelle saakka, nakkasi kouraani Pori Jazz-sateenvarjon, sillä ulkona satoi kaatamalla ja innostuneena jäi vielä odottamaan, että pääsisi viemään meitä sairaalaan.

Poika syntyi – ja samalla syntyi upea muisto, jonka muistan taatusti aina Pori Jazzeilla käydessäni. Tämän parempaa palvelua en ole koskaan saanut. Kuljettajani Raimo teki työtä vielä vapaaehtoisena avustajana. Pidän muistoa tuoreena ja käytän tätä esimerkkiä, kun pitää kuvata, mitä tarkoittaa hyvä palvelu. Se tarkoittaa juuri tätä.

Mutakakkua ja valkosuklaamansikoita

Perjantaireseptien yleisestä linjasta poiketen on tänään tarjolla jälkiruokaa, sillä niin hyvää tämä oli. Vaimoni teki sitä poikamme 1-vuotissynttäreille viime viikonloppuna. Varoituksen sana mainittakoon: myöhään illalla nautittuna tämä kakku menee suoraan silmäluomiin. Seurana suositellaan nautittavaksi iso muki vahvaa espressoa.

AINEKSET

– 200g tummaa Fazer Block-suklaata
– 1 tl leivinjauhetta
– 4 munaa
– 2dl sokeria
– 2,5dl vehnäjauhoja
– 200g voita
Mansikoita
Valkosuklaata

VALMISTUS

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri valkeaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi ja kaada munasokerivaahtoon. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe varovasti sekoittaen. Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun pyöreään vuokaan (n.25cm) Paista uunin keskiosassa noin 12 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön ja valkosuklaamansikoiden kera (sulata valkosuklaata ja kasta mansikoita siihen – anna jäähtyä ja koristele kakku niillä).

Erinomaista ja lämmintä viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Tummalla suklaalla täytetty marenki – Lohturuokaa

Vaimoni on viisas nainen. Ihminen, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Hän tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.

Vaimoni naisellinen ”hömppäkerroin” on erittäin matala. Puhelinmyyjät eivät kauaa juorulehtitarjouksista lepertele eikä kaappiemme hyllyt täyty etelänlomilta raahatuista posliinikissakokoelmista. Suuntavaisto on parempi kuin minulla ja työkalutkin pysyvät tarvittaessa kädessä. Silti hän on kaunis ja naisellinen. Nainen minun mieleeni.

Kesällä ensitapaamisesta tulee kuluneeksi jo 12 vuotta. Aika vastaa 42% elämästämme. Aika aika! Voisin väittää, että tunsimme toisemme jo kohtalaisen hyvin. Mutta sitten tuli äitiys.

Ennen nukkumista ja joutenoloa rakastanut tyttö muuttui vastuuntuntoiseksi, väsymättömäksi työmyyräksi. Äidiksi. Miten väärässä olinkaan aikoinaan miettiessäni tulevaisuuttamme ja pohtiessani, että kyllä tuon unikeon tulee olemaan hankalaa tottua yösyöttämiseen ja valvomiseen. Kyllä se äitiys on ihmeellinen asia, kun se voi muuttaa hyvän ihmisen entistä upeammaksi.

Äitiyden myötä tuli äitiyslomat. Ja äitiyslomilla hän löytää kahden lapsen hoitamisen lisäksi aikaa kokkailuun. Kertoo jopa löytäneensä itsestään ihan uuden kipinän – ”Nyt kun aikaa on”.

Perjantaikokki vietti keskiviikon kuumeessa sängynpohjalla ja vaimo piti huolta. Teki lohturuokaa, lämpimiä keittoja ja makeita herkkuja. En ole suuri sokerileipuri tai erityinen makean ystävä, mutta kuumeisena ja surkeana alla oleva marenki maistuu mainiolta. Vaikka teen ja sympatian kera.

Kuume oli ohi päivässä.

Ps. vaimo paljasti löytäneensä reseptin Glorian Ruoka&Viini-lehdestä. Eli kyllä joku puhelinmyyjä on päässyt tervehdystä pidemmälle. Onneksi.

Tummalla suklaalla täytetty marenki

Tämän reseptin salaisuus on valkuaisten lämmittämisessä. Näin kuulemma toimivat kondiittorit. Kun valkuaisia ja sokeria lämmitetään ennen vatkaamista, saadaan todella kuohkea ja kova vaahto.

AINEKSET
– 4 kpl valkuaista
– 1,5 dl Siro-sokeria (erittäin hieno sokeri)
– 40 g tummaa suklaata (paras tähän on Taloussuklaa)

VALMISTUS
Laita valkuaiset ja sokeri kattilaan. Sekoittele rauhassa esim. puukauhalla. Lämmitä juuri ja juuri polttavaksi. Valkuaiset eivät saa hyytyä! Ota kattila pois liedeltä, kun sormella ei enää voi lämpötilaa kokeilla.

Kaada seos kulhoon ja vatkaa viileäksi, kunnes vaahto on kovaa. Sulata suklaa esim. mikrossa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Kaada sula suklaa marenkivaahdon joukkoon varovasti sekoittaen. Tarkoitus on, että marenkiin jää kunnon raidat ja suklaataskuja sinne tänne.

Paista 125 asteessa 1-1,5 tuntia ja jätä jälkilämmölle, uunin luukku raollaan, vielä puoleksi tunniksi.

Ulkokuori on rapea ja sisältä marenki on taivaallisen suklaisen pehmeä – kuin hyvä vaimo konsanaan!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaahan – ystävänpäivä on jo torstaina!

Perjantaikokki

Sain puhelun aamu-TV:stä…

Sain muuten viikolla puhelun aamu-TV:n juontajalta. Hän oli keskustellut ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutilan kanssa adressistani marinoimattoman lihan puolesta ja kysyi, koska 6000 nimen tavoite täyttyy. Hän haluaisi haastatella aiheesta, kun tavoittelemani määrä on kasassa…

Auttaisitko vähän? Jos olet samaa mieltä, klikkaa alta ja allekirjoita. Jos jo allekirjoitit, vinkkaa kavereitasi. Olisi kiva soittaa takaisin vain pari päivää puhelusta, että nyt tuli ensimmäinen tavoite täyteen…

Ei muuten paljoa puutu!

Tästä adressiin – ihan vaikka kurkkaamaan tilannetta