Kaalikääryleet

Suomalaiset perinneruoat maistuvat aina välillä todella hyville! Vähintään kerran vuodessa, kun kaupassa näkee herkullisen, ison kaalin, on pakko valmistaa kaalikääryleitä. Aikamoista väkertämistähän tämä on, mutta sopii vaikka sunnuntaipäivän puuhaksi. Kerralla voi tehdä paljon ja vaikka pakastaa osan. Ja onneksi viereisen kylän Ikea myy puolukkahilloa kaalikääryleiden seuraksi.Lumia Petri_20131020_003

AINEKSET

  • Iso keräkaali
  • suolaa
  • vettä
  • 1 sipuli
  • 1 rkl voita
  • 400 g jauhelihaa (sika-nauta)
  • 2 munaa
  • 1 dl kermaa
  • 1 tl suolaa
  • 1/2 tl valkopippuria
  • 2 dl riisiä keitettynä
  • meiramia
  • siirappia 

VALMISTUS

Keitä kaalia suolalla maustetussa vedessä. Irrota lehtiä sitä mukaa, kun ne irtoavat ja anna jäähtyä.

Kun käärinlehtiä on riittävästi, pilko loppu kaali pieneksi. Paista voissa pannulla pilkottu sipuli, jauheliha ja pilkottu kaali. Mausta ja sekoita riisiin sekä kananmuniin.

Lehdissä on paksu lehtiruoti. Ohenna niitä veitsellä. Nosta pari ruokalusikallista täytettä lehdelle, taita päät ja kääri paketiksi. Valele siirapilla ja paista 150 asteisessa uunissa 1,5 tuntia.

Engelbergin uudet valtiaat

Lumia Petri_20131117_003Sveitsi on monessa mielessä matkailumarkkinoinnin unelmamaa. Kuvauksellista maisemaa on joka puolella, palvelut loistavia ja sijainti mitä erinomaisin. Silti aina välillä paras (tai tehokkain) markkinointi tulee yllättävältä taholta.

Lumia Petri_20131117_012Lumia Petri_20131117_005

Engelberg on kylä noin tunnin ajomatkan päästä Zürichistä. Suomessa se tunnettaneen parhaiten mäkihypyn maailmancupin osakilpailustaan. Meille se on alkutalven laskettelukohde, sillä hissi nousee kolmeen kilometriin ja jäätiköllä rinteet ovat lähes aina auki. Muutoin se ei lukeudu suosikkeihimme – syystä jota en oikein osaa selittää.

Keväällä vaimoni veli oli perheineen meillä vierailulla ja ajoivat iltapäiväksi näyttämään vuoria lapsille. Suosittelin Engelbergiä, koska se on lähellä. Kyselin tunnelmia jälkikäteen ja vastaus oli: ”Kuin Mumbain rautatieasemalla…”

Intiassa Engelberg tunnetaan nimittäin ihan jostain muusta kuin mäkihypystä. Intialaisille Engelberg on yksi ”pyhiinvaelluskohteista”, sillä Intian tunnetuimpiin Bollywood-ohjaajiin lukeutuva Yash Copra ymppäsi uransa aikana järjestelmällisesti filmeihinsä Sveitsissä kuvattuja kohtauksia. Ja nykyään filmifanit tekevät 12-päivän kiertomatkoja ajellen bussilla ympäri Sveitsiä ja kuvauttaen itsensä elokuvien kuuluisimpien kohtauksien kuvauspaikoilla.

Ajattelin, että bollywood-turismi rajoittunee sulaan kauteen, mutta mitä vielä! Olimme avaamassa laskettelukauden 17.11.2013 Engelbergin jäätiköllä ja heti ala-asemalla kävi selväksi, ketkä ovat Engelbergin uudet valtiaat.

Lumia Petri_20131117_004

Kun pääsimme jäätikölle, kolmeen kilometriin, käveli siellä kymmeniä, ellei satoja intialaisia ja kuvauttivat itseään lumisissa maisemissa – esimerkiksi väärin päin olevien suksien päällä, tennarit jalassa. Näkymässä oli jotain hyvin erikoista. Tällä kertaa vuorella oli myös erittäin paljon japanilaisia, mutta intialaiset veivät kyllä vielä voiton. Yhden Bollywood-ohjaajan intohimo Sveitsin vuoriin tehoaa sata kertaa paremmin kuin yksikään maksettu TV-mainoskampanja. Sana on tosin jo kiirinyt niin tehokkaasti, että kaikki eivät enää pidä intialaisia ryhmiä erityisen toivottavina.

Seurueemme pienin laskettelija taitaa olla tällä hetkellä varsin monen intialaisen lomakuvissa. Sen verran ihmetystä hän herätti. Päivän päätteeksi eräs seurue halusi jopa kanssani yhteiskuvaan. Epäilen kuitenkin pääsyyksi kantorinkassa nukkuvaa vaaleatukkaista laskettelijanuorukaista.

Lumia Petri_20131117_002

Tämä katse vetosi intialaisiin

Cheek ja apinalauma ikuisessa räntäsateessa

Suomalaisten helmasynniksi on aina moitittu myynti- ja markkinointiosaamisen puutetta. Maailmalle mennään jaarittelemaan teknisiä yksityiskohtia vanhassa rippipuvussa, kun pitäisi mennä takki auki –asenteella kertomaan, kuinka meillä tehdään maailman parasta ratkaisua just sun ongelmaan.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kotiareenalla ei anneta edes mahdollisuutta treenata.

Kaikki tietävät tarinan siitä kuinka organisaatiokulttuuri syntyy. Kertaan sen siitä huolimatta. Lauma apinoita laitetaan häkkiin. Tympeää ruokaa saa jostain alaosan luukusta. Aina silloin tällöin katon rajasta lasketaan kuitenkin herkullinen banaani lähes ulottuville. Jos yksi apina tavoittelee tuota banaania, ruiskutetaan muiden päälle kylmää vettä.

Hyvin pian lauma oppii. Banaanin tullessa näköpiiriin, ei kukaan yritäkään tavoitella sitä. Yksitellen apinat vaihdetaan uusiin. Vettä ei enää ruiskuteta. Viimeisimpänä häkkiin teljetty apina hyppii luonnollisesti innoissaan kohti banaania, mutta ympärillä oleva lauma repii yrittäjän alas välttääkseen kylmän suihkun. Pikkuhiljaa kaikki apinat on korvattu uusilla. Kukaan ei ole koskaan kokenut kylmää suihkua, mutta jokainen repii innokkaan yrittäjän alas kauhun vallassa. Kukaan ei tosin enää tiedä miksi.

Näin on syntynyt (organisaatio)kulttuuri.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua banaani.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua herkullinen hedelmä.

Tarina tuli mieleeni Cheekiä seuratessa. Useampikin myynti- ja markkinointialan ihminen, joita seuraan sosiaalisessa mediassa, piti kaveria täytenä pellenä. Mennä nyt tekemään moinen haloo yhdestä pienestä stadionkeikasta. Tiedotustilaisuus ja kaikki. Lehdistötiedote olisi riittänyt. Lesoilija. Turha jätkä. Ei edes aito räppäri. Sen musiikkikin on ihan aunarista.

Ammattikunnan, jonka pitäisi hehkuttaa tuutti punaisena myynnin ja markkinoinnin taidonnäytettä repivät kaveria alas kuin apinalauma ikuisessa räntäsateessa.

 Muistaako joku vielä miksi?

Perjantaikokki – ei edes mikään aito kokki.