Keskustelin muutama päivä sitten erään kodintarvikkeita välittävän yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Hänen mukaansa on Suomen kaupoissa tällä hetkellä hiljaisempaa kuin koskaan. Hyllyjen välissä saa vaellella seuraa pelkääväkin rauhassa. Joko ostovoima on todella kadonnut tai suomalaiset on uhkakuvilla peloteltu poteroidensa pohjalle odottamaan totaalista romahdusta.

Vastaavasti samaan aikaan verkkokauppa kasvaa kohisten. Jos kasvava verkkokauppa on kotimainen, niin ei tilanne ole välttämättä hassumpi. Mutta valitettavasti ostot ulkomaisista verkkokaupoista kasvavat erittäin vauhdikkaasti. Syyksi tilata ulkomailta mainitaan usein edullisempi hinta. Mutta mikä on tuon edullisemman hinnan kääntöpuolena? Kulutuksen kaikki hyödyt valuvat maan rajojen ulkopuolelle. Poteroita on syytä kaivaa sitä syvemmäksi, mitä suuremmaksi ostot ulkomailta kasvavat.

Miten voit tänä jouluna antaa hyviä joululahjoja? Parhaat lahjat annetaan siten, että ostetaan tuotteita tai palveluita paikallisista yrityksistä. Tällöin kaikki kulutuksen aiheuttama hyvä jää lähelle. Jos löydät vielä kaupan, joka myy paikallisia tuotteita, niin ei parempaa vaihtoehtoa liene. Kaikkea ei tietenkään saa läheltä ja joitakin tuotteita ei löydy edes suomalaisista verkkokaupoista, mutta jos löytyy, niin suosi nyt ihmeessä niitä!

Pari viikkoa sitten Turun Sanomat julkaisi kirjoitukseni hieman eri näkökulmasta – eli siitä, kuinka aloittelevia yrityksiä tuetaan parhaiten. Mutta näkisin, että nyt jo olemassaolevatkin yritykset kaipaavat jokaisen harkittuja kulutuspäätöksiä.

Kun hankit joululahjojasi, koita nähdä poterosi etureunaa pidemmälle. Mieti, ketä käyttämäsi raha hyödyttää.

Perjantaikokki

Mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin Turun Sanomissa 7.11.2013. Teemaa voinee hyödyntää myös muualla kuin Turussa.

Miten turkulaisia start-up -yrityksiä tuetaan tehokkaimmin?

Taloutemme ryvettyy ja ”uutta Nokiaa” haetaan vimmatusti. Sen synnyttämiseksi valtiovalta tarjoaa mitä erilaisempia tukimuotoja.  Uudeksi Nokiaksi on veikattu hoiva-alaa, pelialaa tai start-up –yrityksiä ylipäätään. Mietitään, minkälaista julkista rahaa tulisi kanavoida ja minkälaisten tukipakettien muodoissa. Yhdistellään virastoja, jotta aloittelevien yritysten byrokratiaa saataisiin kevennettyä ja perustetaan Team Finlandeja.

Ihan kivaa, mutta se tehokkain tukimuoto usein unohtuu. Ostakaa paikallisten yritysten palveluita ja tuotteita!

Julkiset organisaatiot käyttävät valtavia summia erilaisten palveluiden ja tuotteiden ostamiseen vuosittain. Mikäli kilpailutuksessa annettaisiin arvoa paikallisuudelle, tulisi tukirahat luonnollisena kassavirtana yritykseen. Todelliset asiakkaat kehittävät liiketoimintaa ja myyntiä sata kertaa tehokkaammin kuin julkisin rahoin tuettu konsultointi- tai markkinakartoitusprojekti. Puhun kokemuksesta.

Monelle pienelle yritykselle se ensimmäinen iso, julkinen referenssi on ratkaiseva tekijä kohti kasvua. Se tuo sellaisen itsetuntoboostin, että yrittäjä jaksaa taas painaa pitkää päivää kohti unelmaansa. Toisin kuin monet luulevat, turkulaiselle aloittavalle yritykselle merkittävä ensimmäinen asiakas on melkein helpompi hakea pääkaupunkiseudulta tai ulkomailta kuin Turusta.  Kaikki tietävät tarinan profeetasta omalla maallaan – Turun seudulla se on erittäin totta. Olemme huomattavan kriittisiä oman alueemme saavutuksia kohtaan.

Paikallisten tuotteiden tai palveluiden käyttö ei luonnollisestikaan rajoitu vain julkisten toimijoiden hankintoihin. Tähän täsmäelvytykseen voi jokainen osallistua. Sen sijaan, että tilaat pyörääsi satasen valon vitosen halvemmalla saksalaisesta nettikaupasta, osta se paikallisesta pyöräliikkeestä. Katso kaupassa, mistä ruokasi on kotoisin. Jos se on lähialueelta, sataa ostos pitkällä tähtäimellä suoraan myös sinun laariisi.

Kun saa riittävästi omalta yhteiskunnalta, haluaa sitä myös antaa takaisin. SuperCellin esimerkki todistaa sen. Paikallisten yritysten menestys ei pitäisi olla kateuden aihe, vaan päinvastoin. Menestys kerää ympärilleen lisää menestystä ja pian huomataan, että sitä uutta Nokiaa ei enää tarvitakaan.

Vinkki: ensi kerralla kun googlaat tarvitsemaasi tuotetta tai palvelua, laita hakusanasi perään ”turku”.

Petri Hollmén, Toimitusjohtaja

Lyyti Oy

Sveitsissä äänestetään huomenna 1:12 aloitteesta. Lakialoitteen mukaan korkein pomo saisi tienata maksimissaan 12 kertaa sen, mitä firmansa heikoiten palkattu täysipäiväinen työntekijä.

Kannattajat hakevat kohtuullisuutta, vastustajat pelkäävät työpaikkojen puolesta. Jos pomon palkkaa pitää nostaa, lienevät pienipalkkaiset ulkoistamisuhan alla.

No, perspektiiviä asiaan antaa yleinen palkkataso. Lidl mainostaa junissa nostaneensa minimipalkkaansa. Halvinkin myyjä tienaa jatkossa vähintään 4000 frangia (n. 3200 euroa). Siis Lidlin kassalla. Lain mennessä läpi saisi Lidlin toimari palkkaa vaivaiset 48 000 frangia. Kuukaudessa.

Vaikka olisi mahdollista, en tiedä kehtaisinko johtajana koskaan edes nostaa kuukaudessa jonkun työkaverini vuoden palkan verran rahaa. Jotkut kehtaa – ja lapsilisät parista maasta siihen päälle vielä.

Makkara on Sveitsissä hyvää, ellei jopa erinomaista. Minulla on kaksi suosikkia: valkoinen, vasikan- ja porsaanlihasta sekä maidosta tehty St. Galler -bratwursti. Ja toinen suosikkini on possunlihasta tehdyt raakamakkarat.

Sen sijaan, että grillaisin raakamakkaroita ”kokonaisina”, eli sellaisenaan, aukaisen ne aika usein. Eli pitkä viilto vain päästä päähän, ulottuen noin puoleen väliin makkaraa. Sitten painelen makkaran auki veitsen lappealla puolella. Näin niistä tulee ikäänkuin valmiiksi maustettuja, herkullisia pihvejä. Aivan huippua on grillata mausteinen makkara näin ja laittaa se sitten hotdog-sämpylän väliin tuoreen sipulin, salaatinlehden, grillatun paprikan ja majoneesin kanssa. Makkara saa näin ”avonaisena” grillattuna mielestäni paljon enemmän grillin makua ja pysyy, yllättävä kyllä, mehukkaampana.

Tällä kertaa aukaistu raakamakkara päätyi risoton koristeeksi. Sienirisotto on loistavaa ja kiitos äitini, saamme mekin kokkailla täällä suomalaisia mustatorvisieniä. Tiesitkö muuten, että Sveitsissä sieniä saa poimia joka kuukauden 11. päivä alkaen (10 ensimmäistä päivää niiden annetaan taas kasvaa) ja maksimisaalis per sienestäjä on yksi kilo vuorokaudessa. Sieniaikaan metsissä liikkuu sienipoliiseja, kuten Suomessa kalastuksenvalvojia. No, en minä kyllä ole montaakaan syötävää sientä metsässä täällä nähnyt, joten kiloa en syötävää löytäisi muutenkaan.

AINEKSET neljälle
– 4 isoa raakamakkaraa

VALMISTUS

Tee makkaroihin viilto pitkittäin, noin puoleen makkaran syvyyteen saakka. Levitä pihviksi ja taputtele tasaiseksi esim. veitsen lappealla puolella tai kämmenellä.

Valmista risotto. Pilko sipuli ja paista sipulia hetki voissa. Lisää joukkoon riisi ja paista muutama minuutti sekoitellen. Kaada joukkoon viini ja kiehauta. Lisää pilkotut, kuivatut sienet. Laske lämpöä. Valmista lihaliemi kiehuvasta vedestä ja fondista. Tästä eteenpäin lisää nestettä aina, kun edellinen on haihtunut pois. Tärkeää on, että risotto ei pala pohjaan, joten pidä levy miedolla lämmöllä ja sekoita lähes jatkuvasti. Risotto ei ole kiireisen ruoka. Keittäminen kestää n. 20 minuuttia ja vaatii seurantaa. Kun lähes kaikki liemi on käytetty, mausta suolalla. Tarkista kypsyys ja lisää tarvittaessa vielä vettä. Riisin tulee jäädä hieman kosteaksi ja tahmeaksi. Lisää joukkoon lopuksi parmesaani.

Grillaa makkarat ja syö.

Hyvää viikonloppua!

Perjantaikokki