Jouluksi omaan kotiin? Remontti loppusuoralla

Tarkoituksenani oli pitää blogia remontin edistymisestä paljon useammin, mitä olen pitänyt. Tämä on itse asiassa vasta toinen postaus aiheesta. Mutta tämä arki Suomessa on yllättänyt kiireydellään, niin ei aikaa ole oikein jäänyt kirjoitteluun. Kuvia olen ottanut ahkerasti ja niistä löytyy koonti alempaa.

Ne, jotka ovat seuranneet minua Facebookissa tai Instagramissa, ovat kuvien avulla nähneet, minkälaisen muutoksen talomme on läpikäynyt viimeisen kolmen kuukauden aikana. Nyt, 14.11.2014 on aikataulun mukaisesti viisi viikkoa aikaa saada remontti valmiiksi.

Remontti eteni ensimmäisen viikon aikana varsin reippaasti. FixTecin pojat piikkasivat laattojen loppuja seinistä, hioivat kylpyhuoneiden seinät ja lattiat timanttikoneella ja tasoittivat seinät.

Myös keittiön ja olohuoneen välinen kantava seinä tuettiin, purettiin ja muurattiin uusiksi uuteen korkeuteensa. Tilasta tuli todella avara ja antaa jo ideaa siitä, minkälainen näkymä on keittiöstä olkkariin ja toisin päin.

Vettä tupaan

Sitten alkoi tulla yllätyksiä. Kun olin pyöräilemässä Haute Routella elokuun lopussa, oli Suomessa todella kovia rankkasateita. Ensimmäinen yllätys tuli sisään vetenä katolta. Talossa on tapahtunut vesivahinko noin kaksikymmentä vuotta sitten ja silloin katto tiivistettiin uudelleen. Nyt tiivistys oli pettänyt katon harjasta ja vesi valui siitä hormin viertä välikatolle ja edelleen yläkertaan. Vettä tuli välikattoon reilusti, villat kastuivat ja samoin betoni.

Ei auttanut FixTecin kavereiden kuin keskeyttää sisähommat ja hypätä katolle vuotoa korjaamaan. Katolle laitettiin väliaikaiset muovit, joilla tukittiin vuoto ja välikattoon vietiin rakennuskuivuri, jonka teho ei kuitenkaan riittänyt. Yläkerran katon alapuolelle asennettiin lopuksi infrapunakuivuri, joka hoiti homman. Katto on tosin vieläkin väliaikaisilla muoveilla ja odottaa lopullista korjaamista.

Ja viemärit kulkivat… missä?

Seuraava yllätys odottikin ulkotöissä. Talon eteen piti kaivaa valtava monttu lasilaajennuksen perustuksia varten. Kun monttua avattiin, todettiin, että talon neljästä syöksytorvesta vain yksi oli johdettu kaivon kautta ojaan ja muista vesi valui suoraan maahan. Siis rakennustermein vesi oli ohjattu salaojiin. Ongelma on siinä, että tällainen ei enää ole säännösten mukaista – eikä myös järkevää. Siis ei muuta kuin lisäpäiviä kaivinkoneen vuokrasopimukseen ja kaivamaan vallihautaa talon ympäri. Tätä tehdessä myllättiin koko 700 neliöinen puutarha mutavelliksi, joten pihaan budjetoidut nolla euroa eivät tule riittämään oikein millään. Kaivaessa vastaan tuli kalliota, johon tarvittiin timanttisahausta ja projekti venyi entisestään. Ja rahaa paloi.

Putket vaihtoon

Samalla kun kaikki sisällä revittiin auki, päätimme vaihtaa kaikki vesiputket. Kupariputkilla kun ikää on jo 25 vuotta, ei niillä montaa vuotta enää eloa edessä olisi. Ne vaihdetaan komposiittiputkiin lähinnä kustannussyistä sekä siksi, että nykysäännösten mukaan kupariputket tulee esim. kylpyhuoneessa vetää pintavetona. Emme halua putkia törröttämään laatoituksen yläpuolelle, joten komposiittia vain seinän sisään! Tämäkin oli yksi asia, jota emme osanneet budjetissa ennakoida ja kassa kilahti päätöksen myötä taas viitisen tonnia pienemmäksi.

Pihasaunaan viemäröinti?

Takapihallamme on rinteeseen kaivettu viinikellari, joka on valmistunut kymmenisen vuotta sitten. Meillä ei viini kellarissa säily, joten siitä tulee puulämmitteinen pihasauna. Alussa pohdimme, että jotta pihaa ei tarvitsisi kaivaa auki, ei saunaan tehdä viemäröintiä. Jos saunassa on vain kantovesi, ei viemäröintiäkään lain mukaan tarvita.

No, kun takapihan vallihauta avattiin, löydettiin mystinen viemäriputki, joka meni päätalolta viinikellarin alle. Näyttikin siltä, että kellariin on kymmenisen vuotta sitten tehty viemärivaraus, jota ei tosin näy missään papereissa.

Loppujen lopuksi outo putki olikin saunan sadevesiviemäri (tontin ainoa!), joten saunaan vietiin sekä viemäröinti että juokseva vesi. Olihan kaivanto sinne jo auki.

Ajatukseni siitä, että viinikellarista tehtäisiin ”edullisesti” pihasauna vesittyi kerralla. Mutta toisaalta: 10 vuoden päästä lienen tyytyväinen, että homma tehtiin kerralla kunnolla. Saunaan päätettiin tehdä myös lattialämmitys, jotta sähköpatterista lauteiden alla päästiin eroon. Tällä hetkellä sauna odottaa sisätöitä. Lattia on valettu, vesi- ja viemäröinti tuotu sisälle ja kattoon timanttisahattu läpivienti piipulle. Lisää vain kiuas ja sauno! Ainakin melkein…

Aarteen etsintää remontin lomassa

Kun tyttäremme Julia huomasi, että kaivinkone riehuu takapihalla, joutui hän paljastamaan, että on kätkenyt omaisuutensa (kasan kolikoita) rasiassa jonnekin takapihalle. Alahuuli hieman väpätti kun multakasa kasvoi ja todennäköisyys oli suuri, että kaivurin kauha on aarrelaatikon jo rikkonut.

Kerroin FixTecin Ekille, että kaivavat varovasti, sillä pihaan on kätketty aarre.

Eräänä iltapäivänä sainkin tekstiviestin töihin, että aarre oli löytynyt, purkki oli vielä ehjä ja Julian eurot sekä frangit olivat tallella. Monenlaisia ovat urakoitsijoiden tehtävät!

Höyrysauna vai kylpyamme

Toki remonttiprojekti on paisunut lähinnä yllä kerrottujen yllätysten johdosta, mutta yhden idean saimme myös itse.

Istuskelimme illalla sohvalla vaimon kanssa, molemmat aivan rättiväsyneinä. Itse olin ollut jo päivätöissä sekä kahdesti kaatopaikalla, aamulla puoli seitsemältä ja tasan kaksitoista tuntia myöhemmin illalla. Topinoja on todellakin tullut tutuksi! Vaimokin oli tehnyt puutarhassa raivaustöitä koko päivän töidensä lisäksi.

Kysyimme toisiltamme, että jos tulisi lottovoitto (vaikka emme lottoa), niin mitä tekisi toisin remonttiprojektissa. Vaimo oli valmiina ulkoistamaan puutarhan raivaamisen ja minä voisin vähentää kaatopaikalla juoksemista. Mutta sitten mietimme, että itse asiassa höyrysauna olisi todella kiva juttu.

Vanhan sisäsaunan tilalle olimme suunnitelleet ison kylpyhuoneen, johon tulisi myös iso kylpyamme. Siihen tilaan saisi mainiosti myös höyrysaunan!

Ei muuta kuin Google auki ja ideoita hakemaan. Ja niitähän löytyi. Suomesta välineitä höyrysaunaan näytti myyvän lähinnä Harvia, jolle laitoinkin saman tien sähköpostia. Kuten lähes aina näissä rakennusprojektin tarjouspyynnöissä, saa vastausta odottaa vähintään viikon – ja usein vastausta ei edes tule.

Näin oli myös tällä kertaa, sillä Harvia ei vastannut tiedusteluuni lainkaan kolmeen viikkoon. Vastaus tuli vasta, kun laitoin toimarille ja myyntijohtajalle meilin, että myyntiprosessi kannattaa korjata tai ottaa yhteystiedot verkkosivulta pois.

Teoriassahan höyrysauna on vain valtava suihkukoppi, joka on kaikkialta vesitiivis. Ja lisäksi sinne tulee putket, joista höyrynkehittimen tekemä höyry johdetaan saunatilaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, joten oli täysi yllätys, että muutaman neliön kopin tekeminen maksaisi töineen 25 000 euroa.

Päädyimme loppujen lopuksi tilaamaan kahden hengen poreammeen. Siinäkin on lämmintä ja suhteellinen kosteus varsin korkea.

Helppo projekti tilaajalle

Tilaajalle tämä on ollut erittäin helppo projekti. Tosin yhdessä vaiheessa minulla oli kaksi pomoa: vaimo ja FixTecin Eki. Kun tulin töistä, sain aina uuden työlistan, mitä ”voisi” tehdä huomisaamuksi. Usein tämä tarkoitti siivoamista, roskien viemistä, kaivamista tai muuta sellaista, jota ekonomikin osaa tehdä. Tosin painopisteen nyt siirryttyä viimeistelyyn, alkaa ekonominkin kyvyt loppumaan. Roskaakin kertyy vähemmän, joten lähes ”tumput suorina” odottelemme homman valmistumista.

Itse projektinhallinta on käytännössä ollut kokonaan FixTecin kavereilla heti purkuosuuden päättymisestä. Hommat ovat hoituneet todella hyvin: he vastaavat kaikista tilauksista, materiaalihankinnoista ja aikatauluttamisesta. Putkimiehet, sähkömiehet ja kaikki muutkin ovat tulleet heidän kauttaan. Itse olen hankkinut kahdet työhanskat sekä sorkkaraudan.

Pakko myöntää, että tämä on ollut minulle suuri helpotus, sillä myös omissa töissä riittää kiirettä ja tekemistä, eikä rakennusprojektin (ammattitaidottomalle) johtamiselle todellakaan liikenisi aikaa. Lisäksi kemiat toimivat ikäisteni kavereiden kanssa erinomaisesti, joten tuntuu siltä, että teimme nappivalinnan urakoitsijavalinnassa.

Suurin yllätys näin isossa remontissa on ollut se, että 100 000 euroa on pikkuraha. Talossa on 210 neliötä ja käytännössä vanhasta talosta jäi vain seinät. Ja osa niistäkin purettiin. Talostamme tehtiin siis täysin uusi, putkineen, lämmitysjärjestelmineen ja sähkövetoineen päivineen. En tiedä, enkä haluakaan enää tietää, olisiko ollut edullisempaa rakentaa täysin uusi. Mutta välillä se siltä on tuntunut.

Halvemmalla olisi varmasti päässyt, jos olisi pyörittänyt projektia itse ja työllistänyt erinäisiä porukoita Virosta, mutta suomalaisena yrittäjänä otin kunnia-asiaksi, että projektimme työllistää paikallisia, suomalaisia yrittäjiä ja työntekijöitä. Laatu maksaa, mutta se myös kestää. Kun on itse käynyt lähes päivittäin katsomassa työn jäljet, voin jo nyt todeta, että hyvin on hommat tehty.

Nyt projektissa on käynnissä loppukiri. Yläkerrassa on muutama huone jo valmiina: väliseinät on purettu, uudet sähkövedot roilotettu seiniin ja johdot vedetty, pinnat tasoitettu ja maalattu, lattia valettu, katto laskettu ja paneloitu sekä parketti asennettu. Enää näistä huoneista puuttuu pistorasioiden asennus, niin ne ovat valmiita.

Tällä hetkellä tehdään kiivaasti myös yläkerran kylpyhuonetta valmiiksi. Rouvani laattavalinnat (missä menee muuten keraamisen laatan ja keraamisen levyn raja?) ovat aiheuttaneet pieniä mietintöjä tekijöissä, sillä 90 cm leveät seinälaatat eivät kuulemma ole ihan mitään jokapäiväisiä asennettavia. Yksi remontin takaiskuista liittyy juurikin näihin laattoihin.

Tilasimme laatat Laattasatamasta ja sieltä saimme myös erikoislaastit näille laatoille. No, laatat laitettiin seinään, mutta vielä kahden päivän päästä oli laasti märkää ja kävi tuuri, etteivät laatat pudonneet itsestään. Lähes kokonaan laatoitettu kylppäri jouduttiin purkamaan, vesieristämään uudelleen ja aloittamaan työ alusta eri laastilla. Luonnollisesti laastin toimittanut Laattasatama kielsi kaiken vastuun viallisesta materiaalista ja näin noin 1000 euron ylimääräiset työkustannukset jäivät, kenenkäs muun kuin meidän maksettavaksi. Terveisiä vain ko. yritykselle, että sana huonosta palvelusta kiirii nopeasti nykyään. Pienikin vastaantulo tai vastuunmyöntäminen riittäisi – sen kun yritykset ymmärtäisivät!

Tänään saapui myös julkisivua rajusti muuttaneen laajennuksen lasiseinä. Täytyy myöntää, että tuli hieno fiilis, kun sen näki paikoilleen asennettuna.

Kaikilla on kova tsemppi päällä, että jouluksi pääsisimme omaan kotiin! Elämä anoppilassa sujuu kyllä, mutta kun 90% tavaroista on vielä Sveitsin muutosta pahvilaatikoissa, alkaa omaa kotia jo odottamaan todella! Uskon tähän tiimiin, sillä porukka on hoitanut projektia todella upealla asenteella ja asiakaspalvelulla.

Tänään he ovatkin ansaittuja pikkujouluja viettämässä. Maanantaina jatkuu!

Petri Hollmén

 

Projektia toteuttamassa:

Alla kuvia projektin eri vaiheista

KUVIA ENNEN PURKUA

WP_20140717_002

Puutarha oli vuokralaisten jäljiltä ”aavistuksen” rehevöitynyt. Voitiin puhua viidakosta. No, tässä vaiheessa ei ollut tiedossa, että piha myllätään täysin.

WP_20140717_005WP_20140717_004

 

WP_20140717_028

Yläkerran aula. Tämä parketti oli ajatus säästää, hioa ja lakata vaaleaksi.

WP_20140717_027

Olohuone yläkerrasta katsottuna. Tämä parketti oli päätetty vaihtaa joka tapauksessa.

WP_20140717_012

Alakerran parketti oli lievästi sanottunat roisissa kunnossa.

WP_20140717_014

Takka oli ennen todella massiivinen ja takan sekä keittiön välinen seinä on ummessa.

WP_20140717_016

Suihkut ja saunaosasto. Ah, niin ihanaa mäntypaneelia ja mäntyovet!

WP_20140717_017

Alakerran kylpyhuoneen WC.

WP_20140717_020

Yläkerran aula kohti parveketta, jota ei koskaan käytetty. Parvekkeesta tulisi sisätilaa laajennuksen myötä.

WP_20140717_024

Yläkerran yksi makuuhuoneista. Tähän tuo matala seinä jäi, muista se purettiin pois.

WP_20140717_008

Vanha keittiö ja näkymä vanhaan pääsisäänkäyntiin. Tästä koko tilasta tulisi keittiötä. Tila on aika sokkeloinen ja suljettu.

WP_20140717_007

Vasemmalla keittiö ja oikealla olohuone sekä takka.

WP_20140717_011WP_20140717_006

PURKUVAIHEEN KUVIA

WP_20140823_18_15_49_Raw

Tässä takka on jo purettu ja väliseinä avattu. Koska seinä oli kantava, oli siinä väliaikaiset tuet. Sitten siihen rakennettiin kantava metallipalkki, joka jää katon alaslaskun sisään piiloon.

WP_20140812_19_30_46_Pro

Takan paikka.

WP_20140812_18_57_33_Pro

TV-huone

WP_20140812_18_57_05_Pro

Keittiö purkuvaiheessa.

WP_20140812_18_55_51_Pro

Eteisaula purkuvaiheessa.

WP_20140812_18_54_48_Pro

Sauna ja kylpyhuone purettuna.

WP_20140725_15_43_21_Pro

Yläkerran makuuhuone väliseinä avattuna. Emme halunneet turhia tiloja, joihin kerääntyy vain romua. Liika kaappitila on pahasta 🙂

WP_20140729_12_04_33_Pro

Saunan välikatossa oli asunut hiiri poikineen. Kesähelteillä tämän purkaminen oli suorastaan nautinnollista.

WP_20140729_14_30_38_Pro

Puutarha ennen sen ”räjäytystä”.

WP_20140731_18_30_20_Pro

Lasten lempihommaa oli hajottaa paikkoja.

WP_20140806_19_00_16_Pro

Näin poistuu vanha parketti!

WP_20140812_12_49_55_Pro

Yksi monista työmaapalavereista suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden kanssa. Tässä taisi olla ensimmäinen yhteinen, kun purku oli jo pitkällä.

WP_20140723_010

Lapsityövoima parketinpurussa.

WP_20140723_007

Keittiö

WP_20140725_15_41_54_Pro

WP_20141011_15_00_06_Raw

Piha ”hieman” karsittuna.

WP_20140918_17_50_42_Raw

Pihasauna, joka piti rakentaa ”vain kevyin muutoksin”.

WP_20140915_17_06_30_Raw

Laajennusosan vaatima monttu. En tiennyt, että tulemme ostamaan pelkkää soraakin neljällä tonnilla.

WP_20140905_20_44_49_Raw

Tässä kaivetaan linjoja sadevesiviemäreille. Lasiseinän kulman kohdalla tuli vastaan kallio, johon piti sahata reitti timanttisahalla.

WP_20140903_17_22_42_Raw

FixTecin Antti ja Niko valmistelemassa laajennusosan valua.

WP_20140905_20_43_58_Raw

Pihasauna ”montun pohjalta”.

WP_20140905_20_44_07_Raw

Vallihauta talon ympäri.

 

WP_20140921_17_26_40_Raw

Vihdoin merkkejä jostain uudesta! Portaikon kattokoolaukset.

WP_20140923_17_55_08_Raw

Ulkoverhoilun purkua.

WP_20141002_16_44_45_Raw

Yksi ensimmäisistä uusista asioista talossa: takka.

WP_20140917_16_40_45_Raw

Jäspi Ilmavesilämpöpumpun sisäyksikköjä tuli neljä: kahteen makuuhuoneeseen, TV-huoneeseen ja olohuoneeseen. Putket menevät alaslasketussa katossa. 25 vuodessa on tarve sähkövedoille kasvanut huomattavasti ja niinpä huoneisiin ja seiniin roilotettiin uusia sähkövetoja paljon.

WP_20140915_17_02_24_Raw

Johdot vielä vapaana ennen katon koolausta.

WP_20140909_08_54_02_Raw

Tilaajilta remontti vaatii lähes päivittäisiä päätöksiä. Tässä mietitään, mitä liian matalalla olevalle ikkunalle tehdään: laajennetaanko? Mitä maksaisi? Jätetään sikseen? Vai laitetaanko umpeen? Tämä keittiötason taakse muutoin osittain jäävä ikkuna laitettiin umpeen.

WP_20140823_18_20_52_Raw

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen oli parhaimmillaan näin avoin.

WP_20140905_20_42_46_Raw

Jäspin ulkoyksikkö tulee talon taakse syvennykseen. Tässä on sinne tulevat letkut jo vedettynä.

WP_20141023_17_40_47_Raw

Yläkerran kylpyhuone. Kaikki purettiin betoniin saakka.

 

WP_20141114_16_05_51_Raw

Keittiön lattialaatoilla on kokoa! 75 cm x 75 cm! Vaikka toisin luulisi, on isomman laatan kanssa laatoittaminen huomattavasti hitaampaa kuin pienemmällä.

Pieni kasa parketti odottaa asennusta marraskuun puolivälissä. Ajattelimme kunnostaa yläkerran ja TV-huoneen parketin, mutta se olikin osittain irti ja piti purkaa. Tämä tiesi yksistään noin 10 000 euron lisäkulun.

Pieni kasa parkettia odottaa asennusta marraskuun puolivälissä. Ajattelimme kunnostaa yläkerran ja TV-huoneen parketin, mutta se olikin osittain irti ja piti purkaa. Tämä tiesi yksistään noin 10 000 euron lisäkulun.

 

WP_20141102_14_31_45_Raw

Tellingit laajennusosan katon ja seinien rakentamista varten.

 

WP_20141114_16_05_06_Raw

14.11.2014 asennettiin Raision Metallin toimittama lasiseinä. Pidämme tästä jo nyt!

WP_20141113_16_34_31_Raw

Yläkerran huone lähes valmiina. Pistorasiat ja lämpöpatterit sekä lattialistat vielä puuttuvat.

WP_20141112_15_44_24_Raw

Yläkerran kylpyhuone vastoinkäymisen jälkeen: laatat irtosivat seinästä, silä laasti ei kovettunut. Vaalea laasti piti poistaa ja huone vesieristää uusiksi.

WP_20141111_21_24_31_Raw

Laatat taas seinässä! Seinälaatoillakin on kokoa.

WP_20141023_17_41_25_Raw

Yläkerran katto saamassa Effex-paneelia.

WP_20141102_16_07_53_Raw

Yläkerran huoneet suojattuna ”Ebola-ovilla” pölyyntymisen estämiseksi.

WP_20141104_16_47_17_Raw

Alakerran kylpyhuone upeassa smurffimaalissaan. Siis vesieristettynä.

WP_20141023_17_39_46_Raw

Keittiö. Reilun kuukauden päästä tässä pitäisi paistua joulukinkku.

WP_20141023_17_39_26_Raw

Näkymä yläkertaan. Tähän tulee lasikaide.

WP_20141023_17_39_56_Raw   WP_20141023_17_39_39_Raw

KAATOPAIKKATUNNELMIA

WP_20141020_19_12_54_Raw

Kallis kasa vanhaa parkettia.

WP_20140919_18_53_54_Raw

Lapset tutustumassa jätteenkäsittelyyn.

WP_20141002_20_08_58_Raw

Iltafiilistelyä Topinojalla.

WP_20140917_17_53_18_Raw

Elämämme laatikoissa. Näistä on haettu sitä sun tätä kuluneen neljän kuukauden aikana.

WP_20140831_09_47_38_Raw

Talo ja puutarha vuonna 1990.

 

 

 

Saarison rengastie polkupyörällä – kesällä ja marraskuussa

Kesällä toteutin yhden haaveeni: ajoin Saariston Rengastien fillarilla. Viime vuonna poljimme Lyytiläisten kanssa Jäämereltä Turkuun kolmessa päivässä, joten 200 kilometrin lenkki saaristossa hoitui luonnollisesti yhdessä päivässä. Yhden päivän reissuun ei tarvitse anoa kotoa edes yövapaata.

Sain houkuteltua seuraksi neljä muuta polkijaa, joten vetoapuakin löytyi. Yhden polkijan, Team Rynkebyn kapteenin Heikki Lähteenmäen pyöräkaveri oli jopa laatinut excelin , jossa on kaikki reitin lautat ja osuudet. Voit ladata excelin käyttöösi tästä. Siinä voi jopa vaihtaa keskinopeutta, jolloin tiedät, mihin lauttaan ehdit omalla vauhdillasi. Huom! Aikataulu oli pätevä kesällä 2014. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.

Porukkamme starttasi 5.8.2014 Turusta hieman aamuseitsemän jälkeen ja poimi minut sekä pk-seudun vahvistuksemme Ollin mukaan Kaarinasta. Taivas oli pilvetön ja ennuste lupasi kuumaa päivää. Garminin kello näytti 7.25, kun käynnistin ajanoton.

Kaikki porukassamme harrastavat maantiepyöräilyä, mutta olimme sopineet, että vedämme reitin ”kohtuullista” vauhtia. Vauhti olikin kohtuullista aina Nauvon lautalle saakka, sillä Kaarinasta Paraisille vievä pyörätie on niin järkyttävässä kunnossa, että siinä ei varsinkaan porukalla paljoa kaahailla. Paraisilta lautalle jatkuva osuus on puolestaan todella loistavassa kunnossa, siis autotien osalta. Aivan uusi päällyste ja hienot maisemat hellivät pyöräilijää. Mikäli siis haluat ajaa autotiellä. Samalla osuudella kulkee myös surullisen kuuluisa ”kevytpolku”, jota myös pyörätieksi joissakin foorumeissa kehutaan. Käsittelen sitä myöhemmin marraskuun osiossa, mutta todettakoon, että maantiepyörä ja kevytpolku eivät sovi yhteen.

Päällyste ennen Nauvon lauttaa on huippukunnossa. Oikealla näkyvä kinttupolku on ns. pyörätie. Sinne ei juuri ole pyörällä asiaa.

Päällyste ennen Nauvon lauttaa on huippukunnossa. Oikealla näkyvä kinttupolku on ns. pyörätie. Sinne ei juuri ole pyörällä asiaa.

Päästyämme Nauvon puolelle totesimme, että jos poljemme hieman kovempaa, ehdimme yhtä aikaisempaan lossiin kohti Korppoota. Siispä poljimme vuorovedolla aika lujaa. Jopa niin lujaa, että Korppoon lossia odottaessa ehdimme nauttia munkkikahvit aamiaiseksi.

WP_20140805_09_49_59_Pro

Aamumunkit Korppoon lauttaa odotellessa.

Sama ”poljettaisko kovempaa, ehdittäis aiemmin” –kuvio tuntui toistuvan jokaisella lauttavälillä. Korppoon puolelle päästyämme oli osa porukasta vielä puskassa aamuasioilla, kun tuli komento ”KIIRE!”. Satuimme vilkaisemaan taas aikataulua ja totesimme, että jos runttaamme kampia todella lujaa, säästämme puolisentuntia odotusaikaa. Niinpä vedimme vajaan kymmenen kilometrin pätkän reidet tuskaa ulvoen ja ehdimmekin tavoittelemaamme lauttaan. Keskinopeus lauttarannasta lauttarantaan oli melkein 40 km/h.

Team Skärgård jollakin lautalla.

Team Skärgård jollakin lautalla.

Ehdottomasti kauneimmat osuudet rengastiellä ovat Houtskärin ja Iniön osuudet. Siellä ei juuri pyöräteitä ole, mutta ei niitä siellä kaipaakaan. Kivempi se on ajaa hyvää maantietä kuin huonoa pyörätietä.

WP_20140805_10_38_14_Pro

Reitin kaunein lauttanäkymä.

WP_20140805_12_24_22_Pro

Ryhmäselfie jollain lautalla.

Lautat ja lossit tauottavat matkaa aika tiheään, joten lepoa tulee riittävästi. Pisin lautta kesti reilu puolituntia ja oli maksullinen. Pyörä + kuski maksaa ko. lauttaan 15€, joka on mielestäni aika paljon huomioiden, että viiden hengen porukkamme maksoi yhtä paljon kuin iso matkailuauto. Viisi fillaria mahtuu kuitenkin lautan nurkkaan, murto-osaan siitä tilasta mitä matkailuauto vie. Samaa mieltä hinnasta oli myös kaveri, joka liput myi. Kun tilasimme viisi fillarilippua, totesi hän, että laskuttaa vain neljästä, sillä ”meillä on täällä niin sikahinnat.” Ihailtavaa lojaaliutta työnantajaa kohtaan 😉

Pisimmän tauon pidimme Iniön kylällä ja ruokailimme vallan mainiossa GrillKafe Skagenissa. Muut vetivät purilaiset, itse otin jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä katkarapuleivän.

Kun on sata kilometriä takana, maistuu tällainen!

Kun on sata kilometriä takana, maistuu tällainen!

Ei sinänsä, hyvä sekin oli, mutta kavereiden hampurilaiset aiheuttivat hillittömän annoskateuden, jonka takia itkin sisäisesti koko lopputauon.

Saaristoidylliä fillarilla

Saaristoidylliä fillarilla

Purilaistauko päätettiin ajoissa, jottei tarvitsisi taas polkea hirveää kyytiä seuraavalle lossille. Olimme kaikki fillareillamme ajoissa, paitsi joku, joka oli vessassa. Ja sitten joku toinen meni vessaan. Kierre oli valmis ja kun pääsimme lähtemään, oli taas sotkettava reilusti yli kolmenkympin keskaria seuraavalle lossille. Tässä kohtaa katkarapuleipämies pärjäsi silminnähden paremmin kuin purilaispojat. Heillä oli ns. burgeri kurkussa.

Lossia saa rengastiellä venailla. Paitsi jos polkee todella lujaa.

Lossia saa rengastiellä venailla. Paitsi jos polkee todella lujaa.

Iniöstä oli vielä pari lauttaa mantereelle ja Kustaviin. Kustavista Turkuun on ehdottomasti reitin tylsin osuus. Varsinkin Mietoisten suoran voisi mielellään vaihtaa toiseen Iniö-pätkään. Onneksi reitti poikkeaa pian isolta tieltä kohti Louhisaaren kartanoa ja Naantalia. Tämä osuus on vielä varsin kaunista ja mukavasti polveilevaa maastoa. Tässä kohtaa meinasi homma myös loppua eräältä jäseneltämme. Oli jäsenet ns. loppu.

WP_20140805_16_48_30_Pro

Jalat ylös, viisi energiageeliä ja pari desiä juomaa ja matka jatkuu!

WP_20140805_15_13_30_Pro

Saaristotien kuningas: kaveri itse polkee kevyellä maantiepyörällä tiimin verkkareissa ja rouva perässä retkipyörällä ja tennareilla kantaen kaikki tavarat. I DON’T KNOW HOW YOU DID IT, BUT I WAN’T TO LEARN IT!

Viimeisen tauon pidimme Merimaskun rantamakasiinissa, jossa kokki taikoi meille muna-anjovisleivät. Siitä Turkuun tuova osuus ei jää muistiin luonnonkauniina, vaan aika urbaanina. On aika palata siis kaupunkiin.

Viimeinen taukopaikka.

Viimeinen taukopaikka.

Rantamakasiinin leivät. Ai että ne maistuivat!

Rantamakasiinin leivät. Ai että ne maistuivat!

Turkuun saavuimme loppuiltapäivästä. Kokonaisuudessaan aikaa kului reilu kymmenen tuntia, mutta aktiivista polkemista oli 6h 12min, keskinopeuden ollessa 31 km/h. Garmin väitti reitin nousumetreiksi 1500, mutta sitä en aivan usko. Kuluneet 4000 kaloria otimme varmasti takaisin ”Post Ride Partyssa” Aurajoen erilaisissa ravitsemusliikkeissä.

Post Ride Bar

Post Ride Bar

Yön viimeinen kaloritankkaus, Mantulla tietenkin.

Yön viimeinen kaloritankkaus, Mantulla tietenkin.

Tätä reissua kelpaa kyllä muistella – ja ensi vuonna uusiksi!

Tässä vielä Garminin data reissusta: http://connect.garmin.com/activity/558347946

Saaristotie marraskuussa

Ei ole huonoja ilmoja, on vain väärää asennetta ja luokattomia varusteita

Mökkimatkani on tasan 50 kilometriä Kaarinasta Nauvon Sandöseen. Kesällä liikuin lähtökohtaisesti polkien rouvani kuljettaessa lapset ja itsensä autossa. Lokakuun tullessa jäi pyöräily pois, mutta eilen päätin, että on taas aika hypätä fillarin selkään.

Torstaina satoi lunta ja vielä aamulla oli maa Kaarinassa osittain valkoinen. Ajattelin sotkea maasturilla, mutta koska en löytänyt siihen lokareita (tavarat ovat vielä muuttolaatikoissa heinäkuun Sveitsi-muutosta odottaen joulun muuttoa omaan kotiin), valitsin cyclocrossarin lokasuojilla.

Ilma oli ehkä asteen plussalla ja tiet sulia. Mitään estettä en siis fillarointiin keksinyt, vaikka kovin koitin miettiä. Niinpä päätin tehdä etätyöpäivän mökillä. Vaimo ja lapset tulisivat perästä.

Päätin lisäksi, että ajan vihdoinkin sen kuuluisan ”kevytpolun” alusta loppuun. Aiemmin olen aina ajanut autotiellä välittämättä vihaisista katseista. Mutta pakkohan se on testata!

Kevytpolku herätti aikanaan paljon vastustusta, eikä syyttä. Kaikkihan kannattavat uusia pyöräteitä, paitsi omille mailleen. Validi oli kyllä myös argumentti kevytpolun järkevyydestä. Kevytpolkuun, aidon pyörätien sijaan, päädyttiin käsittääkseni aikoinaan kustannussyistä: asfaltoitu pyörätie olisi ollut nelisen kertaa kalliimpi rakentaa ja sitä olisi pitänyt hoitaa talvisinkin. Loogista: kuinkahan monta pyöräilijää kiertää rengastietä talvella, kun lautatkaan eivät kaikilla osuuksilla liiku. Niinpä päädyttiin kevytpolkuun.

Olen polkua ihaillut pyörän ja auton kyydistä useasti. Olen joskus jopa nähnyt joitain urheita sitä polkevan. Kerran viime kesänä lossilla espoolainen pariskunta kehui, että ”tuo teidän metsäpolku on tosi siisti!”

Metsäpolku tottavie! Saariston Rengastien pitäisi olla maamme yksi vetovoimaisimmista pyörämatkailukohteista ja kaikessa pitkänäköisyydessään sen vilkkaimpaan osuuteen päätettiin rakentaa metsäpolku, jolla ei ole minkäänlaista ylläpitoa. Kuvista voi päätellä, kuinka umpeenkasvanut polku on kesäisin.

Kyltti kertoo kaiken: "Ei ylläpitoa." Ei siis edes kesäisin. Mutta onneksi mopot saavat ajaa tätä leveää väylää fillareiden kanssa samaan aikaan. Tekee kaikkien elämästä jännempää.

Kyltti kertoo kaiken: ”Ei ylläpitoa.” Ei siis edes kesäisin. Mutta onneksi mopot saavat ajaa tätä leveää väylää fillareiden kanssa samaan aikaan. Tekee kaikkien elämästä jännempää.

Onneksi marraskuussa kaikki on jo kuollutta. Muuten tähän pätkään tarvittaisiin viidakkoveistä.

Onneksi marraskuussa kaikki on jo kuollutta. Muuten tähän pätkään tarvittaisiin viidakkoveistä.

Polun profiili vaatii tavalliselta polkijalta aikamoista voimaa reisistä ja varsin kehittynyttä pyöränkäsittelytaitoa. Polun yli menevät asfalttitiet tarjoavat mainiot, parikymmentäsenttiset hyppyrit. Paikoitellen profiili muistuttaa BMX:lle tarkoitettua Pump Trackia ja jyrkimmistä kohdista voi saada kunnon vauhdit seuraavaan hyppyyn.

Pyöräilijän reisiä hellitään jyrkillä kumpareilla. Autoilijalle on onneksi tie tasoitettu.

Pyöräilijän reisiä hellitään jyrkillä kumpareilla. Autoilijalle on onneksi tie tasoitettu.

Sopii toivoa, että yksikään hölmö turisti ei eksy reitille pyöräkärryn kanssa, sillä kärryn molemmat renkaat eivät aina mahdu polulle. Suosittelen myös, että rengastie kierretään aina myötäpäivään, sillä suurimmalla osalla tästä kevytpolusta ei vastaantulijaa kykene ohittamaan.

Siltatyömaan jälkeen kevytpolulle liittyminen on varsin hankalaa. Kokeilin tehdä sen satulassa istuen, mutta se oli mahdotonta.

Siltatyömaan jälkeen kevytpolulle liittyminen on varsin hankalaa. Kokeilin tehdä sen satulassa istuen, mutta se oli mahdotonta.

Mutta minä nautin tästä polusta tänään! Onneksi allani oli cyclocross, sillä maantiepyörällä ei tänne ole mitään asiaa. Vauhti hyytyy puoleen asfalttitiehen verrattuna, mutta tänään en ollut tavoittelemassa kovaa keskinopeutta. Tästä polusta saisi mahtavan teräsmieskilvan: kuka selviää Paraisilta kevytpolkua pitkin Nauvon lauttarantaan viikon tavarat peräkärryssä!

Silti, vaikka minä tästä tänään pidin, en voi olla hämmästelemättä rakentamispäätöksen järkevyyttä. Lehtijutun mukaan kahdeksan kilometrin pätkä on maksanut 770 000€, joten koko kevytpolku lienee maksanut lähes kaksi miljoonaa. Hirvet ja peurat tekevät metsiimme vastaavia polkuja satoja kilometrejä vuosittain aivan ilmaiseksi!

Vuonna 2005 silloinen Turun Tiepiirin projektipäällikkö Jaakko Klang arveli Turun Sanomissa näin:

”Vuotta 2013 voisi pitää jonkinlaisena rajapyykkinä, Klang heittää varovaisen arvion koko rengastien ympäröivän pyörätien valmistumisvuodeksi.”

Kiitän poliitikkojen tehottomuutta, rahan riittämättömyyttä ja maanomistajien aktiivista vastustamista siitä, että ainoastaan 15 kilometrin pätkälle on rakennettu tällainen järjettömyys. Mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa.

WP_20141107_10_52_41_Raw

Kevytpolkua voisi verrata siihen, että Turun ja Helsingin välille suunniteltu moottoritie olisi rakennettu siten, että vain motocross-pyörällä selviäisi siitä. Se olisi hauskaa alan harrastajille, mutta suurin osa potentiaalisista käyttäjistä kiroaisi koko hanketta.

Petri

Älä esitä!

Kävipä tuossa pari viikkoa sitten, että olin saanut kutsun tulla puhumaan Raision Kauppaopiston uusien tilojen avajaisiin. Otsikoksi esitykselle oli annettu ”Yrittäjän tarina.” Suostuin ilomielin. Eri-ikäisiä opiskelijoita on kiva innostaa jahtaamaan omaa unelmaansa!

Päivä tuli ja oli varsin hektinen. Palavereja siellä täällä ja 30 minuuttia ennen tilaisuutta tajusin, että kohta pitäisi olla jo Raisiossa. Vilkaisu peiliin toimistolla kertoi karun totuuden: olin tullut töihin ihan omana itsenäni, eli hupparissa ja farkuissa. Kaapissa ei ollut fiksumpaa vaihtoehtoa tarjolla eikä aika sallinut käyntiä kotikaapilla.

No, ei nämä sentään mitkään vuosijuhlat ole, joten näillä vaatteilla mennään, ajattelin.

Saavuin pihaan pari minuuttia ennen tilaisuutta ja vastaanottokomiteasta alkaen oli kaikilla puvut päällä. Jopa opiskelijoilla. Tajusin olevani täysin alipukeutunut. Hävetti ja nolotti, mutta minkäs teet. Homma on hoidettava, kun luvattu on. Jos olisin tiennyt, niin olisin ehkä kaivanut kolme kertaa vuodessa käyttämäni puvun kaapista ja laittanut kovat kaulaan.

Katselin luentosalia. Ainoa lisäkseni, joka ei ollut pukeutunut mustaan, oli yleisössä istunut Tami, jolla oli tyylilleen uskollisena joku värikäs pikkutakki päällä.

Aloitin. Kerroin omaan tyyliini firman syntyidean, ensimmäiset vaiheet ja kommellukset, virheet joita olemme matkan varrella tehneet ja muutamasta onnistumisestakin taisin kertoa.

Jouduin poistumaan paikalta pian oman osuuteni jälkeen ja lähdinkin reippaasti, sillä alipukeutumiseni aiheutti jatkuvan kuumotuksen niskassani. Istuin eturivissä ja tunsin, kuinka tilaisuuden arvoa pukeutumisellaan väheksyvää vierasta tuijotettiin. Näin ainakin luulin.

Seuraavana päivänä sain vararehtorilta sähköpostin otsikolla ”Kiitos”.

Palaute meni lyhykäisyydessään näin:

”Kutsuvierailta on tullut hyvää palautetta, puhujia pidettiin onnistuneina valintoina. Opettajilta on tullut paljon positiivista palautetta, muutamia mainitakseni: sopivan rento, olit huomioinut kohderyhmän, ei puuduttavia kalvoja, omin sanoin kerrottu uskottava tarina. Rohkenen vielä sanoa, että muutama opettaja oli odottanut pukumiestä, ”pönäkkää” kaiken kokenutta onnistujaa  ja yllättyivät positiivisesti. ”

Kun olet oma itsesi, onnistut.

Petri

Ps. Luonnollisestikaan en tarkoita, että omana itsenä voi mennä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen hupparissa. Noudatan itsekin kutsussa mainittua pukukoodia, mutta tällä kertaa en ns. virallista kutsua saanut. Puvussakin voi olla oma itsensä ja vakuuttava, mutta aina ei hupparikaan ole katastrofi.