Kesällä toteutin yhden haaveeni: ajoin Saariston Rengastien fillarilla. Viime vuonna poljimme Lyytiläisten kanssa Jäämereltä Turkuun kolmessa päivässä, joten 200 kilometrin lenkki saaristossa hoitui luonnollisesti yhdessä päivässä. Yhden päivän reissuun ei tarvitse anoa kotoa edes yövapaata.

Sain houkuteltua seuraksi neljä muuta polkijaa, joten vetoapuakin löytyi. Yhden polkijan, Team Rynkebyn kapteenin Heikki Lähteenmäen pyöräkaveri oli jopa laatinut excelin , jossa on kaikki reitin lautat ja osuudet. Voit ladata excelin käyttöösi tästä. Siinä voi jopa vaihtaa keskinopeutta, jolloin tiedät, mihin lauttaan ehdit omalla vauhdillasi. Huom! Aikataulu oli pätevä kesällä 2014. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan.

Porukkamme starttasi 5.8.2014 Turusta hieman aamuseitsemän jälkeen ja poimi minut sekä pk-seudun vahvistuksemme Ollin mukaan Kaarinasta. Taivas oli pilvetön ja ennuste lupasi kuumaa päivää. Garminin kello näytti 7.25, kun käynnistin ajanoton.

Kaikki porukassamme harrastavat maantiepyöräilyä, mutta olimme sopineet, että vedämme reitin ”kohtuullista” vauhtia. Vauhti olikin kohtuullista aina Nauvon lautalle saakka, sillä Kaarinasta Paraisille vievä pyörätie on niin järkyttävässä kunnossa, että siinä ei varsinkaan porukalla paljoa kaahailla. Paraisilta lautalle jatkuva osuus on puolestaan todella loistavassa kunnossa, siis autotien osalta. Aivan uusi päällyste ja hienot maisemat hellivät pyöräilijää. Mikäli siis haluat ajaa autotiellä. Samalla osuudella kulkee myös surullisen kuuluisa ”kevytpolku”, jota myös pyörätieksi joissakin foorumeissa kehutaan. Käsittelen sitä myöhemmin marraskuun osiossa, mutta todettakoon, että maantiepyörä ja kevytpolku eivät sovi yhteen.

Päästyämme Nauvon puolelle totesimme, että jos poljemme hieman kovempaa, ehdimme yhtä aikaisempaan lossiin kohti Korppoota. Siispä poljimme vuorovedolla aika lujaa. Jopa niin lujaa, että Korppoon lossia odottaessa ehdimme nauttia munkkikahvit aamiaiseksi.

Sama ”poljettaisko kovempaa, ehdittäis aiemmin” –kuvio tuntui toistuvan jokaisella lauttavälillä. Korppoon puolelle päästyämme oli osa porukasta vielä puskassa aamuasioilla, kun tuli komento ”KIIRE!”. Satuimme vilkaisemaan taas aikataulua ja totesimme, että jos runttaamme kampia todella lujaa, säästämme puolisentuntia odotusaikaa. Niinpä vedimme vajaan kymmenen kilometrin pätkän reidet tuskaa ulvoen ja ehdimmekin tavoittelemaamme lauttaan. Keskinopeus lauttarannasta lauttarantaan oli melkein 40 km/h.

Ehdottomasti kauneimmat osuudet rengastiellä ovat Houtskärin ja Iniön osuudet. Siellä ei juuri pyöräteitä ole, mutta ei niitä siellä kaipaakaan. Kivempi se on ajaa hyvää maantietä kuin huonoa pyörätietä.

Lautat ja lossit tauottavat matkaa aika tiheään, joten lepoa tulee riittävästi. Pisin lautta kesti reilu puolituntia ja oli maksullinen. Pyörä + kuski maksaa ko. lauttaan 15€, joka on mielestäni aika paljon huomioiden, että viiden hengen porukkamme maksoi yhtä paljon kuin iso matkailuauto. Viisi fillaria mahtuu kuitenkin lautan nurkkaan, murto-osaan siitä tilasta mitä matkailuauto vie. Samaa mieltä hinnasta oli myös kaveri, joka liput myi. Kun tilasimme viisi fillarilippua, totesi hän, että laskuttaa vain neljästä, sillä ”meillä on täällä niin sikahinnat.” Ihailtavaa lojaaliutta työnantajaa kohtaan 😉

Pisimmän tauon pidimme Iniön kylällä ja ruokailimme vallan mainiossa GrillKafe Skagenissa. Muut vetivät purilaiset, itse otin jostain itsellenikin käsittämättömästä syystä katkarapuleivän.

Ei sinänsä, hyvä sekin oli, mutta kavereiden hampurilaiset aiheuttivat hillittömän annoskateuden, jonka takia itkin sisäisesti koko lopputauon.

Purilaistauko päätettiin ajoissa, jottei tarvitsisi taas polkea hirveää kyytiä seuraavalle lossille. Olimme kaikki fillareillamme ajoissa, paitsi joku, joka oli vessassa. Ja sitten joku toinen meni vessaan. Kierre oli valmis ja kun pääsimme lähtemään, oli taas sotkettava reilusti yli kolmenkympin keskaria seuraavalle lossille. Tässä kohtaa katkarapuleipämies pärjäsi silminnähden paremmin kuin purilaispojat. Heillä oli ns. burgeri kurkussa.

Iniöstä oli vielä pari lauttaa mantereelle ja Kustaviin. Kustavista Turkuun on ehdottomasti reitin tylsin osuus. Varsinkin Mietoisten suoran voisi mielellään vaihtaa toiseen Iniö-pätkään. Onneksi reitti poikkeaa pian isolta tieltä kohti Louhisaaren kartanoa ja Naantalia. Tämä osuus on vielä varsin kaunista ja mukavasti polveilevaa maastoa. Tässä kohtaa meinasi homma myös loppua eräältä jäseneltämme. Oli jäsenet ns. loppu.

Viimeisen tauon pidimme Merimaskun rantamakasiinissa, jossa kokki taikoi meille muna-anjovisleivät. Siitä Turkuun tuova osuus ei jää muistiin luonnonkauniina, vaan aika urbaanina. On aika palata siis kaupunkiin.

Turkuun saavuimme loppuiltapäivästä. Kokonaisuudessaan aikaa kului reilu kymmenen tuntia, mutta aktiivista polkemista oli 6h 12min, keskinopeuden ollessa 31 km/h. Garmin väitti reitin nousumetreiksi 1500, mutta sitä en aivan usko. Kuluneet 4000 kaloria otimme varmasti takaisin ”Post Ride Partyssa” Aurajoen erilaisissa ravitsemusliikkeissä.

Tätä reissua kelpaa kyllä muistella – ja ensi vuonna uusiksi!

Tässä vielä Garminin data reissusta: http://connect.garmin.com/activity/558347946

Saaristotie marraskuussa

Ei ole huonoja ilmoja, on vain väärää asennetta ja luokattomia varusteita

Mökkimatkani on tasan 50 kilometriä Kaarinasta Nauvon Sandöseen. Kesällä liikuin lähtökohtaisesti polkien rouvani kuljettaessa lapset ja itsensä autossa. Lokakuun tullessa jäi pyöräily pois, mutta eilen päätin, että on taas aika hypätä fillarin selkään.

Torstaina satoi lunta ja vielä aamulla oli maa Kaarinassa osittain valkoinen. Ajattelin sotkea maasturilla, mutta koska en löytänyt siihen lokareita (tavarat ovat vielä muuttolaatikoissa heinäkuun Sveitsi-muutosta odottaen joulun muuttoa omaan kotiin), valitsin cyclocrossarin lokasuojilla.

Ilma oli ehkä asteen plussalla ja tiet sulia. Mitään estettä en siis fillarointiin keksinyt, vaikka kovin koitin miettiä. Niinpä päätin tehdä etätyöpäivän mökillä. Vaimo ja lapset tulisivat perästä.

Päätin lisäksi, että ajan vihdoinkin sen kuuluisan ”kevytpolun” alusta loppuun. Aiemmin olen aina ajanut autotiellä välittämättä vihaisista katseista. Mutta pakkohan se on testata!

Kevytpolku herätti aikanaan paljon vastustusta, eikä syyttä. Kaikkihan kannattavat uusia pyöräteitä, paitsi omille mailleen. Validi oli kyllä myös argumentti kevytpolun järkevyydestä. Kevytpolkuun, aidon pyörätien sijaan, päädyttiin käsittääkseni aikoinaan kustannussyistä: asfaltoitu pyörätie olisi ollut nelisen kertaa kalliimpi rakentaa ja sitä olisi pitänyt hoitaa talvisinkin. Loogista: kuinkahan monta pyöräilijää kiertää rengastietä talvella, kun lautatkaan eivät kaikilla osuuksilla liiku. Niinpä päädyttiin kevytpolkuun.

Olen polkua ihaillut pyörän ja auton kyydistä useasti. Olen joskus jopa nähnyt joitain urheita sitä polkevan. Kerran viime kesänä lossilla espoolainen pariskunta kehui, että ”tuo teidän metsäpolku on tosi siisti!”

Metsäpolku tottavie! Saariston Rengastien pitäisi olla maamme yksi vetovoimaisimmista pyörämatkailukohteista ja kaikessa pitkänäköisyydessään sen vilkkaimpaan osuuteen päätettiin rakentaa metsäpolku, jolla ei ole minkäänlaista ylläpitoa. Kuvista voi päätellä, kuinka umpeenkasvanut polku on kesäisin.

Polun profiili vaatii tavalliselta polkijalta aikamoista voimaa reisistä ja varsin kehittynyttä pyöränkäsittelytaitoa. Polun yli menevät asfalttitiet tarjoavat mainiot, parikymmentäsenttiset hyppyrit. Paikoitellen profiili muistuttaa BMX:lle tarkoitettua Pump Trackia ja jyrkimmistä kohdista voi saada kunnon vauhdit seuraavaan hyppyyn.

Sopii toivoa, että yksikään hölmö turisti ei eksy reitille pyöräkärryn kanssa, sillä kärryn molemmat renkaat eivät aina mahdu polulle. Suosittelen myös, että rengastie kierretään aina myötäpäivään, sillä suurimmalla osalla tästä kevytpolusta ei vastaantulijaa kykene ohittamaan.

Mutta minä nautin tästä polusta tänään! Onneksi allani oli cyclocross, sillä maantiepyörällä ei tänne ole mitään asiaa. Vauhti hyytyy puoleen asfalttitiehen verrattuna, mutta tänään en ollut tavoittelemassa kovaa keskinopeutta. Tästä polusta saisi mahtavan teräsmieskilvan: kuka selviää Paraisilta kevytpolkua pitkin Nauvon lauttarantaan viikon tavarat peräkärryssä!

Silti, vaikka minä tästä tänään pidin, en voi olla hämmästelemättä rakentamispäätöksen järkevyyttä. Lehtijutun mukaan kahdeksan kilometrin pätkä on maksanut 770 000€, joten koko kevytpolku lienee maksanut lähes kaksi miljoonaa. Hirvet ja peurat tekevät metsiimme vastaavia polkuja satoja kilometrejä vuosittain aivan ilmaiseksi!

Vuonna 2005 silloinen Turun Tiepiirin projektipäällikkö Jaakko Klang arveli Turun Sanomissa näin:

”Vuotta 2013 voisi pitää jonkinlaisena rajapyykkinä, Klang heittää varovaisen arvion koko rengastien ympäröivän pyörätien valmistumisvuodeksi.”

Kiitän poliitikkojen tehottomuutta, rahan riittämättömyyttä ja maanomistajien aktiivista vastustamista siitä, että ainoastaan 15 kilometrin pätkälle on rakennettu tällainen järjettömyys. Mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa.

Kevytpolkua voisi verrata siihen, että Turun ja Helsingin välille suunniteltu moottoritie olisi rakennettu siten, että vain motocross-pyörällä selviäisi siitä. Se olisi hauskaa alan harrastajille, mutta suurin osa potentiaalisista käyttäjistä kiroaisi koko hanketta.

Petri