Kävipä tuossa pari viikkoa sitten, että olin saanut kutsun tulla puhumaan Raision Kauppaopiston uusien tilojen avajaisiin. Otsikoksi esitykselle oli annettu ”Yrittäjän tarina.” Suostuin ilomielin. Eri-ikäisiä opiskelijoita on kiva innostaa jahtaamaan omaa unelmaansa!

Päivä tuli ja oli varsin hektinen. Palavereja siellä täällä ja 30 minuuttia ennen tilaisuutta tajusin, että kohta pitäisi olla jo Raisiossa. Vilkaisu peiliin toimistolla kertoi karun totuuden: olin tullut töihin ihan omana itsenäni, eli hupparissa ja farkuissa. Kaapissa ei ollut fiksumpaa vaihtoehtoa tarjolla eikä aika sallinut käyntiä kotikaapilla.

No, ei nämä sentään mitkään vuosijuhlat ole, joten näillä vaatteilla mennään, ajattelin.

Saavuin pihaan pari minuuttia ennen tilaisuutta ja vastaanottokomiteasta alkaen oli kaikilla puvut päällä. Jopa opiskelijoilla. Tajusin olevani täysin alipukeutunut. Hävetti ja nolotti, mutta minkäs teet. Homma on hoidettava, kun luvattu on. Jos olisin tiennyt, niin olisin ehkä kaivanut kolme kertaa vuodessa käyttämäni puvun kaapista ja laittanut kovat kaulaan.

Katselin luentosalia. Ainoa lisäkseni, joka ei ollut pukeutunut mustaan, oli yleisössä istunut Tami, jolla oli tyylilleen uskollisena joku värikäs pikkutakki päällä.

Aloitin. Kerroin omaan tyyliini firman syntyidean, ensimmäiset vaiheet ja kommellukset, virheet joita olemme matkan varrella tehneet ja muutamasta onnistumisestakin taisin kertoa.

Jouduin poistumaan paikalta pian oman osuuteni jälkeen ja lähdinkin reippaasti, sillä alipukeutumiseni aiheutti jatkuvan kuumotuksen niskassani. Istuin eturivissä ja tunsin, kuinka tilaisuuden arvoa pukeutumisellaan väheksyvää vierasta tuijotettiin. Näin ainakin luulin.

Seuraavana päivänä sain vararehtorilta sähköpostin otsikolla ”Kiitos”.

Palaute meni lyhykäisyydessään näin:

”Kutsuvierailta on tullut hyvää palautetta, puhujia pidettiin onnistuneina valintoina. Opettajilta on tullut paljon positiivista palautetta, muutamia mainitakseni: sopivan rento, olit huomioinut kohderyhmän, ei puuduttavia kalvoja, omin sanoin kerrottu uskottava tarina. Rohkenen vielä sanoa, että muutama opettaja oli odottanut pukumiestä, ”pönäkkää” kaiken kokenutta onnistujaa  ja yllättyivät positiivisesti. ”

Kun olet oma itsesi, onnistut.

Petri

Ps. Luonnollisestikaan en tarkoita, että omana itsenä voi mennä tilaisuuteen kuin tilaisuuteen hupparissa. Noudatan itsekin kutsussa mainittua pukukoodia, mutta tällä kertaa en ns. virallista kutsua saanut. Puvussakin voi olla oma itsensä ja vakuuttava, mutta aina ei hupparikaan ole katastrofi.