Oma vastaukseni on, että ei kovin vaikeaa, jos on itselleen uskollinen. Tosin oma kokemukseni on lähinnä pienen yrityksen viestinnästä, yhdellä kielellä (no, joskus myös englanniksi) ja suppealle joukolle (asiakasviestintämme piirissä on n. 2600 henkeä.) Pörssiyrityksen viestinnästä, kriisiviestinnästä tai muusta erityisen haastavasta ei minulla ole mitään käsitystä.

Toisaalta, välillä viestintä on todella vaikeaa., Aina löytyy parannettavaa. Lähinnä parantamista löytyy viestinnän määrässä. En ole koskaan kuullut yrityksestä, joka meni konkurssiin, koska se viesti liikaa. Hankaluuksia tuottaa myös erottuvan viestinnän tekeminen. Itse kun tuijottelee tekstejään, tulee niille sokeaksi. Pahin virhe on katsoa, miten muut viestivät ja alkaa apinoida. Se tyyli ei liikauta ketään, koska se ei ole omasi.

Itse linjaan viestintämme käyttämällä seuraavaa kahta lausetta:

”Olkaamme avoimia, rennosti omana itsenämme ja ylpeästi Lyytiläisiä aina kaikessa asiakaskohtaamisissa. Tapahtuvat kohtaamiset sitten kasvokkain tai sähköisesti viestinnän välityksellä.”

Tätä kun muistamme noudattaa, niin saamme usein hyvää palautetta. Jos yritämme kirjoittaa kuten ”kuuluu” tai matkia, niin viesti ei paljoa intohimoja herätä.

Lisäksi vielä: kirjoita asia auki siten, että itsekin ymmärrät! Se auttaa paljon.

Kirjoitin tänään asiakastiedotteen, josta sain hyvää palautetta. Palautteen antaja pyysi lupaa käyttää sitä esimerkkinä vastuullisesta viestinnästä projektissa, jossa ryhmä yrityksiä pyrkii parantamaan omaa viestintäänsä.

Olin pyynnöstä otettu. Viesti on liitteenä alla. Mitä olet mieltä? Mikä on sinusta hyvää viestintää? Osaatko antaa käytännön esimerkin. Kommentoi tuonne alle, jotta muutkin voivat lukea mielipiteesi ja osallistua keskusteluun!

Alla alkuperäinen, sähköpostilla mennyt tiedotteemme. Tiedote lähetettiin siis n. 2600 Lyyti-palvelumme käyttäjälle.

Mitä te siellä oikein puuhastelette?

Saimme palautetta:

Tuotteenne ei kehity, siihen ei tule uusia ominaisuuksia ja kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa kehitätte ja koska!

Mietimme hetken turkulaisittain, että ”kummottes tämmöne on oikke mahollist”, sillä joka ikinen arkipäivä kaksi koodaria naputtaa näppäimistöä niin, että savu nousee. Linjoille pukkaa parannuksia viikoittain, uusia ominaisuuksia satelee käyttäjille ja paljon tehdään myös näkymättömiä töitä konepellin alla (turvallisuuspäivitykset, luotettavuuden parannus jne.)

Sitten tajusimme. Harva asiakkaamme on toimistossamme tätä työtä seuraamassa.

Suora lähetys koodaamosta

(oikealla olevassa kuvassa on still-kuva koodaamostamme)

No ei nyt ihan suora, eikä kuvakaan liiku, mutta jotain sentään. Teimme Lyytin yläpalkkiin otsikon, jossa lukee ”Seuraa kehitystä”.

Kirjaudu sisään, mene sinne, täytä tiedonnälkäsi, tutustu siihen mitä on tulossa ja mitä viimeksi on linjoille luotu.

Tämän tehtyämme tajusimme, että heh! Nyt asiakaspalvelummekin ja myyntimmekin tietää, mitä ne peräkkäin naputettavat nollat ja ykköset oikein tarkoittavat! Tämä oli ehkä paras uudistus ikinä!

Terveisin,

Petri Hollmén
Lyyti Oy

Eräs Facebook-ystäväni jakoi tilapäivityksensä.

Maapallomme pienenee joka hetki. Olemme yhä kansainvälisempiä. Teemme entistä enemmän yhteistyötä yli maa- ja kielirajojen.

Maapallon puhutuin kieli on ”bad English”.

Me suomalaiset vauhditamme tuon kielen yleistymistä oikein kunnolla. On kyse sitten mistä tahansa ammattiryhmästä, niin oman ammattislangin (tai jargonin, kuten sanonta kuuluu) syntyminen on luontaista. Usein tämä slangi on kaameinta finglishmiä, siis englantia suomalaisittain äännettynä ja suomalaisilla sijamuotopäätteillä.

Sitä ei sisäpiirin (eli skenen) ulkopuolinen ymmärrä. Asiat voisi ilmaista toisinkin.

(tai jotain)

Kyllästyin kerran kahden Nokialla työskentelevän suomalaisen kaverini illallisseuraan, koska en tajunnut sanaakaan, mitä herrat puhuivat. He keskustelivat kuitenkin ilmeisesti suomeksi. Heitin haasteen: puhukaa suomea. Joka ikinen englannista johdettu sana on kielletty. Jos sellaisen sanoo, joutuu ottamaan snapsin. Ja seuraava päivä oli työpäivä. Lisäksi toinen oli liikkeellä autolla, joten virheitä ei voinut tehdä.

Meni nikotteluksi. Lauseiden muodostaminen kesti pahimmillaan minuutteja ja kiertoilmaisuja käytettiin. Ihan kuin minä, kun yritän puhua saksaa. Mutta nämä herrat olivat suomalaisia ja puhuivat suomea. Pelottavaa.

Mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Aika nopeastikin. Ei se vaadi kuin hieman viitseliäisyyttä.

Jos me emme huolehdi hyvästä suomenkielen osaamisesta, niin kuka sen sitten tekee? Ja jos et osaa hyvin äidinkieltäsi, on kielitaitosi parhaimmillaan ”bad Finglish”. Todellinen kielitaito on sitä, että osaa puhua ja kirjoittaa ymmärrettävästi.

Aamun Turun Sanomissa oli juttu työnsä ääreen kuolleesta maalarista. Siinä muistutettiin, että myös kokeneiden ammattilaisten tulisi huolehtia perusasioista, kuten turvavälineiden käytöstä. Kokeneelle sattuu helpommin vakavia vahinkoja.

Mikäli merellä keskittyminen herpaantuu, voi joutua pulaan. Mikäli olet liian tutuilla vesillä ja jo varsin kokenut kippari, on riskisi herpaantumiseen entistä suurempi. Toki, seilaat aloittelijaa paremmin, mutta aloittelijan etuna on joka ikisen aistin valppaus. Aloittelija tuijottaa herkeämättä eteensä, vilkuilee sivuilleen, katsoo karttaa ja GPS:ää sekä vertaa sijaintiaan havaintoihinsa jatkuvasti. Aloittelijalla energiaa, ja ehkä aikaakin, kuluu siirtymiseen paikasta toiseen paljon enemmän kuin ammattilaiselta.

Mutta mitä luultavammin hän ei aja karille.

Olisi mielenkiintoista nähdä tilastot siitä, kuinka monen vuoden navigointikokemuksen jälkeen keskimäärin ajetaan ensimmäisen kerran karille. Eli milloin keskittyminen yleensä herpaantuu. Epäilen, että piikki ei ole luokassa 1-3 vuotta. Saatan tosin olla väärässäkin. Itselläni kokemusta navigoinnista oli 17-kesäisestä, ehkä nuoremmastakin. Siis hyvinkin 15 vuotta.

Mistä johtuu, että suuret, kokeneet ja ”varmaa liiketoimintaa” tekevät yritykset karahtavat karille. Mieti vaikka meidän omaa Nokiaamme. Seilasiko se vain liian tutuilla vesillä, yliarvioi taitonsa ja aliarvioi kilpailijansa? Merellä kilpailijoita ovat tuuli, aallot, pimeys, matalikot, sumu ja muut alukset. Niiden välissä tulee puikkelehtia ketterästi, oli alus sitten pieni tai iso. Pienikin kivi tekee pahaa jälkeä isolle alukselle. Jos et usko, googlaa Costa Concordia.

Toisaalta, onko Applekin jo liian itsevarma? Sen jokin aika sitten julkaistu uusi puhelin ja käyttöliittymäpäivitys sai aikaan jotain ennennäkemätöntä: kritiikkiä yhtiötä kohtaan jopa Apple-faneilta. Liikaa itsevarmuutta, ripaus ylimielisyyttä ja kilpailijoiden aliarviointia, niin kurssi vie varmasti karille. Tai ainakin pieni, aloitteleva, maailmaa kaikki aistit valppaana tarkkaileva kilpailija seilaa ohitse täysin purjein. Kuulostaako kaava tutulta?

Yrittäjänä on katsottava kauas, kohti kauimpana näkyvää loistoa. Tarkoitan siis pientä majakkaa, en loistoa loistokkuutena. Mielellään pitäisi nähdä vähän siitäkin kauemmas ja ohjattava yritystä itsevarmana kohti suurta tuntematonta. Mutta ei riitä, että suunta on oikea, on pysyttävä erossa vaaranpaikoista, kuten petollisista kivistä ja kareista matkalla. Ne on kierrettävä tai matka loppuu lyhyeen.

Mekin teimme Lyytissä keväällä melkein kahden kuukauden harharetken. Suunta oli oikea, mutta pohja laahasi matalikolla. Vaikka kuinka laitoimme kaasua, ei vauhti kiihtynyt. Tilanne on turhauttava, mutta ilo on suuri, kun alus taas lähtee kulkemaan kohti oikeaa suuntaa, matalikot kiertäen.

Valitse suuntasi, mutta pidä katse lähietäisyydellä.

Perjantaikokki

Liian helppo possupaisti                   

Tämä ruoka on niin helppo, että oikein hävettää kirjoittaa siitä reseptiä. Mutta sen hyvyys perustuukin helppouteen. Valmisteluihin menee aikaa viisi minuuttia. Kypsennykseen 12 tuntia. Eli, ennen kuin aloitat aamiaisen valmistelun, niin valmistele paisti uuniin. Sitten se on illalla valmis.

AINEKSET

VALMISTUS

Pilko / raasta / purista valkosipuli pieneksi. Sekoita pienessä kipossa (tai huhmareessa) valkosipulista, suolasta, pippurista, yrteistä ja öljystä yrttitahna. Sitä saa olla paljon ja yrttejä todella paljon.

Leikkaa paistin pintaan pari senttiä syviä viiltoja 5-7 kappaletta. Hiero yrttitahna ylt’ympäriinsä paistin pintaan. Huolehdi, että viiltoihin tulee tahnaa huolella.

Kääri paisti tiukahkoon foliopakettiin ja laita 80 asteiseen uuniin uunivuoassa. Anna olla uunissa ainakin 10 tuntia, mielellään pidempään. Ja siinä se!

Seuraksi voit tehdä voiporkkanoita ja tattikastikkeen. Keitä pilkottuja porkkanoita vähässä, suolalla maustetussa vedessä. Lisää lopuksi iso nokare voita.

Paistin liemestä saat kastikkeen. Se ei juuri muuta tarvitse kuin joukkoon kourallinen kuivattuja tatteja. Suurusta liemi Maizenalla ja ”kiillota” kastike sekoittamalla lopuksi joukkoon ruokalusikallinen voita.

Hyvää ruokahalua!