Eräs Facebook-ystäväni jakoi tilapäivityksensä.

Maapallomme pienenee joka hetki. Olemme yhä kansainvälisempiä. Teemme entistä enemmän yhteistyötä yli maa- ja kielirajojen.

Maapallon puhutuin kieli on ”bad English”.

Me suomalaiset vauhditamme tuon kielen yleistymistä oikein kunnolla. On kyse sitten mistä tahansa ammattiryhmästä, niin oman ammattislangin (tai jargonin, kuten sanonta kuuluu) syntyminen on luontaista. Usein tämä slangi on kaameinta finglishmiä, siis englantia suomalaisittain äännettynä ja suomalaisilla sijamuotopäätteillä.

Sitä ei sisäpiirin (eli skenen) ulkopuolinen ymmärrä. Asiat voisi ilmaista toisinkin.

(tai jotain)

Kyllästyin kerran kahden Nokialla työskentelevän suomalaisen kaverini illallisseuraan, koska en tajunnut sanaakaan, mitä herrat puhuivat. He keskustelivat kuitenkin ilmeisesti suomeksi. Heitin haasteen: puhukaa suomea. Joka ikinen englannista johdettu sana on kielletty. Jos sellaisen sanoo, joutuu ottamaan snapsin. Ja seuraava päivä oli työpäivä. Lisäksi toinen oli liikkeellä autolla, joten virheitä ei voinut tehdä.

Meni nikotteluksi. Lauseiden muodostaminen kesti pahimmillaan minuutteja ja kiertoilmaisuja käytettiin. Ihan kuin minä, kun yritän puhua saksaa. Mutta nämä herrat olivat suomalaisia ja puhuivat suomea. Pelottavaa.

Mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Aika nopeastikin. Ei se vaadi kuin hieman viitseliäisyyttä.

Jos me emme huolehdi hyvästä suomenkielen osaamisesta, niin kuka sen sitten tekee? Ja jos et osaa hyvin äidinkieltäsi, on kielitaitosi parhaimmillaan ”bad Finglish”. Todellinen kielitaito on sitä, että osaa puhua ja kirjoittaa ymmärrettävästi.