Sveitsissä ei ravintolapäiväkonseptia tunneta. Paitsi meillä nyt.

Eiliseltä lounaalta jäi yli lihapullapastaa, illalliselta wokkia ja lisäksi pakastimessa oli (valmisruokaa… tiedän) ranskalaisia ja kananugetteja.

Lapset tulevat koulusta kotiin lounaalle. Päivän paras hetki, jota odotan innolla! Ensimmäinen kysymys on aina, että ”mitä syödään?”

Jos vastaan: ”samaa kuin eilenkin”, en saa kovinkaan innokkaita vastakommentteja.

Sen sijaan päätin tänään tehdä lapsille ravintolan. Pöytä oli katettu ja menut printattu. Lapset saivat itse tilata menusta ja olivat innoissaan ravintolasta omassa kodissa. Julian luokkakaverikin oli meillä syömässä ja hämmästeli kotiravintolakonseptia.

Miinuspuolena on mainittava talous. Kun tuli maksun aika, liukenivat asiakkaat vauhdilla ovesta ja suuntasivat takaisin kouluun. Pienin jäi maksumieheksi, mutta en hennonnut periä häneltä lounaslaskua…

Perjantaikokki