Miten tämän nyt oikein alottaisi. On aika pitkä aika siitä, kun viimeksi naputtelin näppäimistöllä blogia. Yli kolme kuukautta.

Kun lopettaa jonkun rutiininsa, on aloittaminen taas todella hankalaa. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat lopettaneet esimerkiksi aktiiviliikkumisen jostain syystä pidemmäksi aikaa. Kunto heikkenee ja ensimmäisen askeleen ottaminen tuntuu yhä raskaammalta. Varsinkin, jos miettii, että miksi ylipäätään teen sitä mitä teen.

Alkuaikoina kirjoittaminen oli työsidonnaista – ainakin osittain. Sitten se oli vain kivaa. Oma harrastus. Mutta viime keväänä se tuntui lähinnä työltä. Pakolta. Velvollisuudelta. Ei sellaista viitsi tai jaksa.

Tarkoitus ei ole mitenkään aliarvioida sinua. Älä käsitä väärin. Sinun, lukijani, vuoksi olen blogia kohta seitsemän vuotta pitänyt. Mutta kun aika muuttuu, on minun muututtava mukana.

En ole koskaan kirjoittanut puhdasveristä ruokablogia, vaan aiheista, jotka minua kiinnostavat, liikuttavat tai sytyttävät. Tähän suuntaan lähden kulkemaan entistä enemmän. En lupaa joka perjantaiksi sinulle herkullista reseptiä. Siinä on turkasen iso työ. Kokata, kuvata, käsitellä kuva sopivaksi, kirjoittaa resepti, tarkistaa se, kirjoittaa tarina, viedä tekstit kahteen järjestelmään (uutiskirjetyökalu ja blogialusta), viedä kuvat kahteen järjestelmään, luoda linkit, ajastaa lähetys, ajastaa julkaisu, lukea vielä kertaalleen molemmat versiot läpi jne.

Olisi paljon helpompaa vain tuottaa tekstisisältöä. Mutta kiinnostaako se riittävästi? Mitä sinä sanot, jos täytän postilaatikkosi vain jorinalla. Mitä jos sinä kuulutkin niihin, jotka ovat minun blogiani tilanneet vain reseptien vuoksi? Petytkö? Saankohan sinulta silloin negatiivista palautetta? Lopetatko lukemisen?

Toisaalta, miksi sen pitäisi minua kiinnostaa? Minä kirjoitan ja sinä luet, jos haluat. Jos et halua, niin aina tilauksen voi perua tai voit olla menemättä sivuilleni. Se ei maksa mitään, kuten ei lukeminenkaan.

Tulevaisuudessa saatan kirjoittaa sinulle kolme kertaa viikossa, jos minulla on omasta mielestäni asiaa. Jos ei ole, voin olla kuukauden hiljaa. Voin laittaa reseptejä, jotka olen saanut maistuviksi itse, vaimoni on ne luonut, tai sitten linkitän johonkin toiseen blogiin. Tai sitten en. Minun on päästävä pois siitä tunteesta, että teen tätä velvollisuudesta. Haluan tehdä tätä taas inspiraatiosta, ilosta ja innosta. Ei vain ruokaa, vaan kaikkea muutakin kohtaan.

Tässä maassa on ainakin sata parempaa ruokablogia kuin Perjantaikokki. Tyylikkäitä, mietittyjä, innovatiivisia, huolella rakennettuja. En siis halua olla puhdasverinen ruokablogi. Toisaalta maassamme on vähintään tuhat aktiivisempaa, kantaaottavampaa ja asiantuntevampaa yleisblogia kuin Perjantaikokki. Sellainenkaan en halua olla. Katsotaan siis yhdessä, mitä tästä tulee. Olen kuitenkin varoittanut sinua, että jotain muuttuu ja saat itse päättää jatkosta.

Tänä perjantaina saat reseptin. Palasin eilen Saksasta, Wiesbadenista, messuilta. Söin siellä lounaaksi herkullista sipulipiirakkaa (Zwiebelkuchen) ja join sen perinteistä seuralaista Federwaisseria. Federwaisser (eli ”höyhenen valkoinen”) oli minulle uusi tuttavuus. Se on vain muutaman päivän ikäistä ”viinin esivaihetta”, eli käymään lähtenyttä rypälemehua. Juomassa on hieman hiilihappoa ja se tarjoillaan kylmänä. Kerrassaan erinomaista. Nappasin kuvan ja googlasin siihen reseptin, joka löytyy alta.

Suosittelen kokeilemaan!

Herkullista, vapaata ja inspiroivaa viikonloppua! Minä skoolaan perheeni kanssa tänään minun ja kaksoisveljeni 33v-syntymäpäivien ja pikkuveljeni 30-v päivien kunniaksi. Kauhean vanha on meidän kuopus jo!

Perjantaikokki

Zwiebelkuchen – sipulipiirakka

AINEKSET

Taikina

–       250 g jauhoja

–       20 g hiivaa

–       hyppysellinen sokeria

–       1,25 dl maitoa

–       1 muna

–       50 g pehmeää voita

–       suolaa

Täyte

–       1 kg sipuleita

–       5 ruokalusikallista öljyä

–       50 g pekonia

–       200 g creme fraichea

–       kuminansiemeniä

–       paprikajauhetta

–       mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen sokeri ja hiiva. Sekoita maito jauhoihin ja leivo taikinaksi. Peitä kulho liinalla ja anna nousta lämpimässä paikassa 30 minuuttia

Lisää taikinaan muna, voi, suolaa ja vaivaa pehmeäksi taikinaksi. Muotoile palloksi ja anna levätä taas liinalla peitettynä kulhossa n. 30 minuuttia.

Kuori sipulit ja leikkaa ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista sipuleita miedolla lämmöllä kullankeltaisiksi. Leikkaa pekoni siivuiksi ja laita sipulien joukkoon. Paista muutama minuutti.

Sekoita sipuli-pekoni –seos ranskankerman ja mausteiden kanssa. Voitele vuoka, leivo taikina siihen pohjaksi ja  anna taikinan taas nousta rauhassa.

Kaada sipuliseos taikinalle ja paista 45 minuuttia 200-asteisessa uunissa.  Nauti kylmän valkoviinin tai Heferwaisserin kera.