Jotkut perinteet ovat hyvinkin paikallisia, kuten esimerkiksi tämä Schulsilvester. Schulsilvester on ainoastaan Zürichin kantonissa vietetty räminähetki, jonka myötä joulun rauha laskeutuu kyläämme.
Mutta ennen rauhaa onkin mölyä oikein kunnolla!
Viimeisenä kouluaamuna ennen joululomaa lapset kerääntyvät koululle jo hyvissä ajoin. Tokaluokkalaisemme tulee olla koululla jo kuudelta aamulla! Mukaan otetaan kaikkea äänekästä: kattilan kansia, metallisia kauhoja, pillejä, torvia ja räikkiä. Sitten lapsilauma lähtee (opettajien johdolla, uskokaa pois!) herättämään loppukylää!
Räminää, kolinaa ja äänekästä menoa riittää kulkueella noin puolen tunnin verran – sopivasti, että viimeisinkin unikeko herää. Voitte uskoa, että lapset nauttivat tästä aamuhetkestä!
Kulkueen jälkeen on koulussa bileet. Siis 6.30 aamulla. Julian koulussa on disko, meikkaushuone, askartelua, buffet, josta saa pizzaa, pop corneja ja muita ”aamiaistarvikkeita” sekä odotettu ”kauhukammio”.
Koulu päättyy 9.00 ja rauha on laskeutunut. Toivottavasti!
Kiitos!
Kiitos kaikille blogin mukana matkanneille myös vuodesta 2013! Kahden vuoden päästä juhlitaan sitten kymmenvuotista taivalta jotenkin isosti!
Vuosi on ollut upea – melkein millä mittarilla tahansa mitattuna. Lapset ovat olleet terveitä, menestyvät koulussa ja nuorimmainenkin pitää hyvää huolta au pairistaan kotona. Reissattu on paljon täällä Keski-Euroopassa, lasketeltu ja itse sain pyöräilykarttaani laittaa nuppineulat Sveitsin, Itävallan, Suomen, Espanjan, Italian ja Norjan kohdalle tänä vuonna.
Ensi vuoteen lähden odottavaisin tunnelmin. Luvassa on mielettömiä juttuja taas työ- ja yksityiselämässä (vaan missä minulla on niiden välinen raja – sitä tiedä en). Fysiikkaa testataan 70.3. Ironmanissa Rapperswillissa kesäkuussa ja todella joutuu keho koetukselle elokuussa HauteRouten pyöräilyssä Dolomiiteilta Geneveen. Töissä on luvassa paljon hienoja juttuja, sen tiedän jo etukäteen.
Mutta ensi vuonna päättynee myös yksi, uskomattoman upea ajanjakso elämässämme. Näillä näkymin muutto Suomeen takaisin on heinäkuussa 2014. Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Rakastan tätä maata, mahdollisuuksia, luontoa, palveluita, turvallisuutta, vuoria ja kaiken ”läheisyyttä”.
Tärkeintä minulle on kuitenkin ollut se, että olen saanut seurata lasteni elämää täällä aivan eri tavalla kuin Suomessa. Vuodet ennen tänne muuttoa olivat hektisiä. Kuuden junaan aamulla ja väsyneenä Helsingistä takaisin iltaseitsemältä. Nopeat ”hyvät yöt” lapsille ja siinä se. Ei se ole elämää se.
Minua ei pelota fyysisen ympäristön muutos, vaan tämän roolin menettäminen lasteni arjessa.
Jos uudenvuodenlupaus pitää antaa, niin lupaan, että elämässäni arvojärjestys ei muutu. Ensiksi perhe, sitten työ. Kävi miten kävi.
Hyvää joulua ja erinomaista uutta vuotta!
Perjantaikokki
Ps. Kuvasimme lasten kanssa Lyytin virallisen joulutervehdyksen. Katso Lyyti Oy:n joulutervehdys tästä.