Liikunnassa olen aika yksinäinen susi. Tykkään mennä yksin. Paitsi silloin, kun on hyvää seuraa tarjolla!
Tänään poljin ensimmäistä kertaa vaimoni kanssa Üetlibergille ja lisäksi mukana porukassa oli vaimon veli vaimoineen. Yllättävän hyvin nuo tasamaan asukit jaksoivat koko lenkin ja toki seura tuo mukavaa vaihtelua. Ja seurassa ei tule ajettua aina verenmaku suussa. Välillä lienee hyvä liikkua ihan rennostikin.
Kai…
Nimpparit. Mikä ihana syy hieman juhlia! Sankari oli tänään Julia ja hän sai valita lounaspaikan.
Toin hänelle torstaina Chamonixista tuliaisiksi ensimmäisen oman puukon. Vieläpä sellaisen, jossa on tulustikku mukana. Sillä voi siis tehdä tarvittaessa myös tulet. Julia on lapsista ehkä eniten innostunut laavusta, veistelystä ja erämeiningistä. Niinpä lounaspaikan valinta oli haaste…
Toisaalta olisi ollut kova hinku mennä laavulle grillaamaan, mutta loppujen lopuksi Zürichin Bahnhofstrasselle avattu sushiravintola voi voiton. ”Siellä on se pyörivä hihna!” – oli valintaperuste.
Yooshi oli mainio ravintola. Sieltä sai uusia ideoita kotisusheihin. Lapsetkin pitivät ruoasta, mutta myös padeissa olevista peleistä. Padeilla pystyi (myös) tilaamaan juomat, lukemaan annosten taustat ja tarkistamaan kalojen alkuperän. Toimiva konsepti! Ja aika monta lautasta saimme syötyä…
Loput kuvat onkin päivän fillarilenkiltä. Kevät on ollut upea ja taas tänään oli ilo liikkua metsässä ja kukkuloilla.
It’s all about location – ainakin asuntokaupassa.
Rami tuli kanssani miettimään strategiaa. Hauskaa siinä on, että se ei aina vaadi läppäriä eikä fläppitaulua. Ajatuksia voi vaihtaa vaikka missä. Vaikka tuolihississä.
Zürich on sijainniltaan mainio. Tiistaina satoi, joten istuimme kentällä hetken ja katsoimme, missä paistaa aurinko. Suunniteltu St Anton vaihtui lennossa Chamonixiin. Ei onnistu ihan joka kolkassa…
Perjantaikokin blogi 