Ruokablogista remonttiblogiksi

”Minä en tule koskaan rakentamaan taloa. Saatikka ostamaan remonttikohdetta.”

– Petri Hollmén, 2010 –

Toisin kävi. Mutta mitä sitä ei rakkautensa eteen tekisi. Ostimme siis viime vuonna vaimoni lapsuudenkodin, vuonna 1989 rakennetun Siporex-talon, joka on ns. alkuperäiskunnossa. Nyt talolla on edessä täysremontti. Tai osin se on jo aloitettu: purkuhommilla.

Ajattelin, että en ala tekemään remonttia, koska

a) en tiedä remontoinnista yhtään mitään ja

b) olin kuullut lähinnä vain huonoja kokemuksia rakennusalasta.

Miksei siis ostaa valmista?

No siksi, että kyllä suomalaisen miehen täytyy olla vähintään yksi talo rakentanut tai sen betonista saakka remontoinut, että voi sitten jutella remonttiasioista toisten suomalaismiesten kanssa. 15 vuotta sitten oli inttijutut, sitten tuli opiskelujutut, sitten odotusjutut, sitten vauvajutut ja nyt on vihdoin remonttijuttujen aika. Näin minusta tehdään pikkuhiljaa aitoa suomalaista miestä!

Suunnitteluvaihe

Itse en tajua juuri mitään LVI-, sähkö- tai arkkitehtikuvista. Sen sijaan näistä Neliömetri.com –suunnittelutoimiston Jennin kuvista tajuan jo paljonkin! Tämän näköistä siis pitäisi talosta tulla.

screenshot_146

Olohuone ja näkymä keittiöön. Yllättävää kyllä, talossamme keittiö nousee isoon rooliin. Isoimpia muutoksia on avata yksi kantava seinä (takan yläpuolelta), joka tekee keittiöstä ja olohuoneesta tavallaan yhtenäistä tilaa.

 

screenshot_145

Maallikkokin ymmärtää näitä kuvia katsellessaan, mitä remontin lopputuloksena pitäisi olla. Suosittelen ehdottomasti sisustussuunnittelijan palveluita!

 

Keittiö_1

Tässä ajatusta keittiöstä. Entinen eteinen ja eteisaula avataan kokonaan keittiön käyttöön. Täällä me vietämme eniten aikaamme. Monet keittiötoimittajat mallintavat myös tarjouksen yhteyteen keittiön. Tämä on mainio keino visualisoida lopputulos ja kuukausia etukäteen.

 

Aloitimme suunnittelun kolmisen kuukautta sitten Jennin kanssa. Kävimme kohteessa pari kertaa, Jenni otti mitat, luki ajatuksemme ja tuotti todella valmista suunnitelmaa. Ajattelin, että näillähän ollaan jo pitkällä! Annetaan kuvat tekijöille ja katsellaan päälle.

Ei aivan.

Tarvitaan rakennuslupaa varten arkkitehtikuvat, kantavien seinien muutoksista sekä lasilaajennuksesta rakennesuunnitelmat, urakoitsijoille työohjeet, sähkö- ja LVI-kuvat. Ja lisäksi vastaava mestari katsomaan koko homman päälle. Yhtäkkiä olinkin siis johtamassa projektia alalla, josta minulla ei ole mitään kokemusta.

Tätä projektia nyt kokoon potkiessa on herättänyt minussa ihmetystä eniten se, että miksi yksikään taho ei tarjoa kokonaisvaltaista remonttiprojektia. Vai tarjoaako? Kun esimerkiksi arkkitehti saa homman valmiiksi, toteaa vastaava mestari, että tarvitaan rakennesuunnittelija. No löytyykö arkkitehtitoimistosta sellaista? Ei löydy – voivat kyllä vinkata joitain. Sama juttu sähkö- ja LVI-suunnitelmien kanssa. Ja mites ne urakoitsijat? Jonkun pitäisi kaikki tämä vielä rakentaakin. Tosin erikseen tulee sitten sähkömiehet. Onko sulla jo sellainen? Entä mites tasoitemies? Laattamies? Parkettimies? Kuka toimittaa lasit?

Tuntuu siltä, että sujuvasti remonttiprojektin aloittaa ainoastaan sellainen kaveri, joka on itse ollut alalla vähintään kymmenen vuotta ja kontaktiverkosto on valmiina.

Meidän tapauksessamme halusimme vastaavan mestarin, joka hoitaa tällaisen henkilön virkaa ja sellaisen löysimmekin – yllättäen Zürichistä. Olin Turun yrittäjien matkan ”oppaana” pari päivää ja juttelin Kimmo Sarametsä –nimisen kaverin kanssa. Hän oli sattumoisin juurikin etsimämme kaveri ja hänen kauttaan on nyt löytynyt kaikki tarvittavat suunnittelijat.

Kilpailutusvaihe

Sitten piti etsiä urakoitsija. Aloitin etsinnän toukokuussa ja ajattelin olevani ajoissa, sillä rakentaminen pitäisi aloittaa elokuussa. Hommaa hankaloitti 2000 km etäisyys, sillä asuimme silloin vielä Sveitsissä.

Työmatkalla Suomessa käydessäni järjestin talolla yhteiskatselmuksen, johon saapui seitsemän urakoitsijaehdokasta. Minulla oli vain yllä olevat sisustuskuvat sekä arkkitehdin piirros laajennusosasta ja sisäkuvat, joita ei oltu päivitetty. Huomasin tilaisuudessa pian, että minua pommitettiin kysymyksillä, joihin en osannut vastata.

 

”Tuleeko maalämpö?”

 ”En tiedä. Ehkä.”

 ”Jos tulee, niin roilotetaanko?”

 ”Hmm… mitä roilottaminen tarkoittaa?”

Tähän malliin kiersimme talon ja lupasin toimittaa kaikki suunnitelmat parissa viikossa. Pikkuhiljaa, elokuun puolivälissä, ne alkavat nyt olla valmiina. Ei siis ihme, että seitsemästä kiinnostuneesta vain kolme vastasi tarjouspyyntöön.

Urakoitsijaksi valitsimme Erkki Martinin FixTec Katto&Koti Oy:n. He näkivät paljon vaivaa tarjouksen laskemiseen, mittasivat kaikki pinta-alat ja osoittivat muutenkin asenteellaan olevansa innokkaita remontin toteuttamaan. Yhtenäiset työasut toi ammattimaisen fiiliksen. Ja lisäbonuksena mainittakoon, että firma on nuoren yrittäjän. Valitsen mielelläni kaltaisiani.

Purkuvaihe

Olin kuvitellut, että omakotitalon purkaminen on jotenkin vaikeaa. Mutta ei se ole. Hommassa pärjäsi lekalla, moskalla (pienempi leka), akkuporakoneella ja parilla sorkkaraudalla. Loppuvaiheessa purkajan parhaaksi kaveriksi muodostui piikkausvasara (uusi, oppimani termi), jolla voi purkaa ihan mitä vain. Ja lisäksi siitä lähtee kunnon työn ääni. Sillä kun piikaa tiilitakkaa palasiksi, tulee todella miehekäs olo J

Ehkä oman ilonsa purkamiseen toi myös tieto siitä, että purkaa jotain appiukon vaivalla rakentamaa… 😉

Helle teki työstä elokuussa vallan lämmintä, mutta tätä kirjoittaessa (13.8.2014) on talo purettu käytännössä betoniin saakka. Muutamia väliseiniäkin kaadettiin, mutta yhden kantavan seinän purku ja tuenta pitää jättää ammattilaisille.

Koska suurin osa tavarasta oli 25 vuotta vanhaa, ei talosta juuri hyödynnettävää jäänyt. Peilejä, altaita, hanoja, kiukaan ja muuta vastaavaa laitoin syrjään ja ajattelin kaupata halukkaille.

WP_20140812_18_57_05_Pro

Tähän tulee uusi keittiö. Vasemmalla oleva seinä avataan olohuoneeseen. Tarvitseeko joku muuten isoa kotikylmiötä? Toimii ja saa hakea pois…

 

WP_20140725_15_41_36_Pro

 

WP_20140812_18_56_34_Pro

Purettu takka näkyy seinässä vielä jälkenä. Tilalle tulee matala ja tyylikäs uusi. Samalla näkymä keittiöön aukeaa.

Ostovaihe

Nyt purkuvaiheen jälkeen on alkanut ostovaihe. Tähän vaimonikin osallistuu. Pitää ostaa takka. Pitää valita toimittaja teräs-lasiseinälle. Pitää valita laatat, keittiötoimittaja, kiintokalusteet, valaisimet jne. jne.

Monessa asiassa sisustussuunnittelijamme Jenni on ollut korvaamaton. Hän on etsinyt sopivat spotit, jalkavalaisimet ja ehdottanut kattopaneeleita. Hänen avullaan olemme päässeet alkuun

Yrittäjänä minut on yllättänyt ostamisen vaikeus. Tai myymisen totaalinen puute. Etsimästämme takasta laitoin tarjouspyynnön viidelle takkatoimittajalle. Yksi vastasi, että ei löydy ja toinen vastasi, että löytyy. Kolme ei ole reagoinut mitenkään kolmeen viikkoon. Voinette arvata, että kaupan teki se, joka vastasi sähköpostiin – ja myös palveli asiallisesti. Tällä kertaa se oli Takkauunit Piilola. Keittiötoimittajaksi valitsimme Gloria keittiöt. Sielläkin asioimme suoraan yrittäjän kanssa ja palvelu pelaa.

Myyntihaluttomuuteen olen törmännyt yllättävän monen toimittajan kanssa. Ostaminen on tosi hankalaa, jos sinulle ei haluta myydä. Ilmeisesti Suomen rakennusalalla menee liian hyvin ja kauppaa tulee ovista ja ikkunoista. Hyvä niin.

Pieni pyyntö kaikille teille, jotka ette tarvitse lisää asiakkaita: voitteko ottaa nettisivuiltanne yhteydenottopyyntökehoitukset ja myynnin yhteystiedot pois? Hämäävät vain ostohalukkaita.

Rakennusvaihe – jouluksi kotiin

Nyt alkaa se mielenkiintoisin vaihe, eli rakentaminen. Tähän loppuu omat taidot ja saamme seurata, kuinka (toivottavasti) FixTecin pojat ylittävät odotuksemme. ”Jouluksi kotiin” oli heidän lupauksensa. Ja vuosi 2014 oli myös mainittuna tarjouksessa… J

Tästä se lähtee – remonttiblogin pitäminen!

Sitä ennen on kuitenkin vielä yksi haaste. Haute Route, joka alkaa tänään Venetsiasta! 900 kilometriä ja yli 20 000 nousumetriä odottaa minua ja polkupyötääni seuraavan seitsemän päivän aikana. Taitaa olla jopa rankempaa kuin tiilien roudaaminen.

Petri Hollmén

Muuttaminen Sveitsissä tai Sveitsistä

WP_20140708_001

Elämme nyt muuttolaatikoiden keskellä. Muuttaminen on aina mukavaa. Saa käytyä läpi valtavan määrän tavaraa ja arvioitua omia hankintojaan jälkikäteen kriittisesti. Muuttaessa oppii paljon itsestään. Jos oppia osaa oikein hyödyntää, säästää elämässä valtavan määrän rahaa ja luontoa, kun osaa arvioida jo kaupassa todellista tarvetta. Usein muuttavalle kehittyy ns. muuttajan katse. Muuton lähestyessä kynnys hankkia mitään uutta kasvaa valtavan suureksi. Silmä ei kaupassa edes osu sellaisiin tavaroihin, jotka eivät ole täysin välttämättömiä. Jos saman asenteen pitää läpi elämän, ei turhaa tavaraa kerry nurkkiin. (Toim. Huom. Urheilutavarat eivät koskaan ole turhia.)

Sveitsissä muuttaminen on periaatteessa ihan samanlaista kuin missä tahansa muuallakin, kunhan ottaa huomioon kaksi perustavanlaatuista eroa esimerkiksi Suomeen.

1)   Vuokralainen on velvollinen jättämään asunnon täysin samassa kunnossa kuin sen sai.
2)   Sveitsissä on ”viralliset muuttopäivät”, jotka ovat 31.3. ja 30.6. sekä 30.9.

Ensimmäinen kohta todellakin tarkoittaa sitä mitä siinä sanotaan. Esimerkiksi me olimme onnekkaita ja muutimme täysin uuteen asuntoon kolme vuotta sitten. Viimeiset kaksi – kolme viikkoa olemme käyttäneet asunnon alkuperäiskuntoon palauttamiseen. Kaikki seinät tulee pestä. Jos ne eivät lähde puhtaaksi, tulee ne maalata tai maalauttaa alkuperäisiksi. Kaikki ruuvien reiät täytetään, hiotaan tasaiseksi ja paikkamaalataan. Kaikki kiinteästi jälkikäteen asennetut huonekalut tulee joko poistaa tai sopia seuraavan vuokralaisen kanssa etukäteen niiden jättämisestä. Tämä koskee myös meillä esim. varastotiloja, joka oli tullessamme tyhjä ja johon asensin hyllyt. Onneksi seuraavakin vuokralainen haluaa mieluummin säilyttää tavaransa hyllyillä kuin lattialla, niin en joudu niitä sieltä purkamaan.

Loppusiivous tarkoittaa todella perusteellista siivousta lattiasta kattoon. Usein loppusiivouksen tekee yritys, joka sitten vastaa lopputuloksesta. Tällaisen hinta olisi asunnossamme ollut kuitenkin useamman tuhat frangia, joten päätimme tehdä itse. Saa nähdä meneekö läpi. Jääkaappiin olen tilaillut uuden saranan ja pullotelineen, kun ne ovat menneet käytössämme huonoon kuntoon. Seiniä on hinkattu ”ihmesienellä” jo useamman päivän ja tänään rouva siisti nurmikon.

Niin, siis nurmikon. Sattui nimittäin niin, että lapset pelasivat jalkapalloa takapihallamme aika aktiivisesti. Kuuma kesä ja jatkuva kulutus teki nurmikon laikukkaaksi ja eräänä aamuna, lukiessani meilejä takapihan sohvalla, marssi puutarhaamme täti, joka tuijotti nurmikkoa. Hän ei huomannut minua ja kysyinkin, että voinko auttaa häntä. Täti säpsähti ja totesi tarkistavansa nurmikkoa. Yllään hänellä oli jonkun puutarhuriliikkeen uniformu. Viikon kuluttua vuokranantajamme ilmoitti, että ”Rasenkontrollin” (siis nurmikkotarkastuksen) tuloksena hän sai kustannusarvion 600 frangia. Minä kysyin, että mistä. No, nurmikon palauttamisesta uuden veroiseksi.

Oletin toki uudenveroisena palauttamisen koskevan asuntoa, mutta että nurmikkokin… Ajoin Bauhausiin, ostin satasella multaa ja siemeniä sekä kuvan mukaiset nurmikonilmauskengät (okei, tässä kohtaa muuttajan katse petti – ilmankin olisi pärjännyt) ja kylvin nurmikon uusiksi. Kaksi viikkoa myöhemmin on takapihamme taas kuin uusi ja kelvannee uudellekin vuokralaiselle.

WP_20140709_001

Kelvannee?

Mitä enemmän tätä systeemiä ajattelee, sen hienompi se on. Omista jäljistään joutuu kantamaan vastuun ja uuteen asuntoon muuttava pääsee suoraan siistiin asuntoon.

Viralliset muuttopäivät Sveitsissä

Onneksemme meillä ja vuokranantajalla on aina synkannut, joten emme ole aina menneet kaikkien standardien mukaisesti. Mutta jos siis olisimme menneet, niin olisimme voineet muuttaa vain virallisina muuttopäivinä (lisätietoa mm. täällä: http://www.auswandern-schweiz.net/wohnungssuche), joita on kolme vuodessa. Suuri osa sopimuksista on päivätty päättymään näinä päivinä ja sehän tietää kolmea joulua vuodessa muuttofirmoille, pakettiautovuokraamoille ja muuttosiivousyrittäjille. Muuttajille se tietää yhtä hyvin kiireistä päivää, kun vanha asunto tulee jättää aamupäivällä ja uusi vastaanottaa iltapäivällä. Muuttomatkan pituudesta huolimatta…

Meille rekka ajaa pihaan ensi viikon tiistaina, 15.7., eli emme mene syklissä tässäkään. Tosin silloin kun muutat näiden päivien ulkopuolella, olet käytännössä velvoitettu hankkimaan seuraavan vuokralaisen. Ellet toisin vuokranantajan kanssa neuvottele, kuten me teimme.

Takaisin Suomeen

Ulkosuomalaisena eläminen päättyy osaltamme siis ensi viikolla ja meistä tulee kaarinalaisia. Fiilikset on hieman sekalaiset. Aikansa kutakin ja nyt on seuraavan elämänvaiheen aika. Blogi voinee muuttaa muotoaan remonttiblogiksi, sillä seuraavat kuukaudet elämme remonttielämää.

Olin luvannut itselleni, että koskaan en remonttia lähde tekemään ja tässä sitä ollaan. Rakkaus siirtää vaikka vuoria – tai ainakin kivitaloja. Toisaalta, kun olen ihaillut Suunnittelutoimisto Neliömetrin Jennin meille piirtämiä havainnekuvia tulevasta talostamme, olen jopa hieman innostunut hommasta. Vuorimaisema, se on jonnekin pakko saada. Vaikkapa kylpyammeen taustaseinäksi. Kiipeilyseinä puolestaan sopisi autotalliin. Jotenkin tämä mäkien puuttuminen on kompensoitava… 🙂

screenshot_964

Tältä tulevan keittiömme pitäisi näyttää.

screenshot_965

Tuleva olohuoneemme

Tuleva kylppäri. Vuoristokuva sopisi kylpyammeen taakse, eikö? Sauna tehdään pihalle, vanhaan viinikellariin.

Tuleva kylppäri. Vuoristokuva sopisi kylpyammeen taakse, eikö? Sauna tehdään pihalle, vanhaan viinikellariin.

 

Switzerland is over and out. Tosin kyllä me tänne vielä palataan!

Petri