Jatkoksi kertomukselleni ”Miksi Stockan myyjä ei myy?” haluan kertoa seuraavan tarinan. Tässä kohdalle sattui aivan mahtava palvelukokemus, joka tuotti yritykselle n. 500€ enemmän liikevaihtoa, kuin olin ajatellut itse jättäväni.

Huippumyyjä luo ostotranssin, jossa voi ihan vakavasti harkita jopa kukkapaidan ostamista.

Ensinnäkin haluan heti aluksi sanoa, että ei, en kuvittele, että n=1 otanta kertoo koko tilaa yrityksestä – suuntaan tai toiseen. Nämä spekulaatiot voi siis kommenteista jättää. Tämä hyvä palvelukokemus oli ihan yhtä yksittäinen, yhden ihmisen kokemus, kuin oli edellinenkin kokemus. Kirjoittelen blogiani kokemusperusteisesti, en tutkimuksellisena faktana. Ja toivon antavani vinkkejä parempaan liiketoimintaan asiakkaan näkökulman kautta.

Sitten asiaan. Käyn vaateostoksilla ehkä tunnin vuodessa. Aika ja into ei riitä aktiivisempaan toimintaan tässä harrastuksessa. Niinpä se liike, johon tuon ostostuntini aikana tupsahdan, saattaa saada ihan mukavan kaupan aikaiseksi. Jos siellä osataan myydä.

Eilen oli harvinainen hetki, sillä kaksi lapsistamme lähti partioleirille ja nuorimmainen kaverin synttäreille. Olimme siis vaimon kanssa kahdestaan liikkeellä, autolla ja vieläpä Turussa. Meillä olisi noin puolitoista tuntia kalenteroimatonta aikaa. Yllätin rouvan ehdottamalla, että lähdetään shoppailemaan. Siis shoppailemaan minulle.

Olen oppinut, että tehotuntini vaatii mukaan ehdottomasti rouvani. Muuten vaatekaappiin saattaa kertyä tavaraa, joka ei käyttölupaa perheemme naisten arvioinnin jälkeen lunasta. Siksi kaikki taivaan tähdet olivat nyt otollisessa asennossa siihen, että voisin vihdoin luopua osasta 10 vuotta sitten ostetuista farkuistani ja korvata ne uusilla. Rouvani ehdotti suunnaksi Zaraa, sillä yritän pahasti vielä nuoruuden ihannointiin jumiutuneena välttää setämiestyyliä. Siispä suunta sinne!

Edellisessä Stocka-blogissani Turun tavarataloa kehuttiin kommenteissa usein ja ajattelin, että kävelläänpä sen miestenosaston läpi matkalla Zaraan. Se on vähän pakkokin, kun auton jättää Stockan parkkiin.

Väkeä ei hirveästi liikkeellä torstai-iltana ollut ja saimme purjehtia aika rauhassa lähes koko osaston läpi. Muutaman myyjän ohitimme kuin vahingossa. Lensimme ilmeisesti tutkan alapuolella, sillä meihin ei reagoitu. Pysähdyin vilkaisemaan joitain tuotteita, mutta en lähtenyt sovittamaan. Ajattelin, että nyt testataan, osaako täällä oikeasti joku myydä.

Pelko valtasi mieleni, kun Zaran ovi lähestyi vääjäämättä, eikä meihin oltu vielä reagoitu. Miettikää nyt! Mies pyörii miestenosastolla seuranaan nainen selvästi makutuomarina. Tämän selvempää ”myykää mulle” –leimaa ei voi prospektilla olla. Sitten, viimeisessä mutkassa vastaan kävelee nuori miesmyyjä, Visa (nimi kirjoitettu tarkoituksella oikein) ja heittää ilmaan maagisen lauseen:

”Ei teitä vois mitenkään palvella?”

Tunnelma sähköistyy ja aika pysähtyy. Ollaan totuuden äärellä: olenko oikeasti ostamassa vai autonrenkaita potkimassa. Ja älkää nyt ymmärtäkö väärin. Olemme Varsinais-Suomessa, suorastaan sen ytimessä: keskellä Turkua. Myyjä ei lähestynyt negatiivisesti negaation kautta vaan positiivisesti. Me turkulaiset kysymme toisiltamme aina näin: ”Ei sul mikkä kaffe maistusis?” , emmekä tietenkään tarkoita, ettenkö ilolla tarjoaisi kahvia sinulle. Tämä on vain tapamme avata keskustelu.

”No itse asiassa, kun kerran kysyt, niin voi kyllä palvella. Etsin kevyempää, rentoa neuletta…”

Ja siitä lähti supermyyjä käyntiin!

Ai että nautin siitä showsta, jonka pientä osaa näyttelin sovituskopin esiripun takana seuraavan tunnin ajan. Visa oli hauska, sanoi mielipiteensä suoraan, bongasi minulle sopivia vaatteita ennen kuin ehdin itse sellaista ehdottaa ja kertoi omia kokemuksiaan eri merkeistä ja laaduista ihan rehellisesti. Haukkuipa jonkun paitamerkin kauluspaidat huonoksikin eikä minulle sellaista myynyt. Toisaalta saman merkin neule on hänen käytössään ollut hyvä, joten sellaisen ostin. Luotin häneen.

Visa sai minut jopa hetkeksi harkitsemaan kukkapaidan hankkimista. Sellaiseen ostotranssiin hän luontevalla, aidolla ja auttamishaluisella käytöksellään minut sai. Huomasin pukukopissa vaatteita vaihtaessani, että hän palveli simultaanisti kolmea muuta asiakasta samalla pieteetillä. Pukukoppiin kantautui myös hänen keskustelut vaimoni kanssa. Yhdessä he spekuloivat värejä ja kuoseja, jotka minulle saattaisivat sopia.

”Tykkään miehesi toimintamallista, että kauppaan tullaan kerran vuodessa ja sitten ostetaan kaikki…”

totesi myyjä vaimolleni ja lähti taas etsimään paremmin vaaleisiin Lee-farkkuihin räväkkyyttä tuovaa Hawaiji-paitaa. Visa, niin pidän minäkin tästä toimintamallista. Varsinkin silloin, kun minua palvellaan näin mahtavasti.

Toivon, että Turun Stockan johto vie Visalle kiitokset, pitää hänestä hyvää huolta, saa hänen innon sekä saa palvelukyvyn tartutettua laajasti muihinkin. Tällaista kokemusta en nettikaupasta saa!

Visa vinkui (anteeksi, oli pakko käyttää tätä vitsiä, oikeasti maksoin toisella kortilla) pelkästään Stockan puolella. Sain tehotuntini hoidettua, vilkaisimme Zaran valikoimiin ja totesimme, että eipä ollut enää tarvetta täydennyksille. Visa nappasi kaupat viimeisessä mutkassa. Kahteen kassiin kertyi kolmet housut, yksi Makian kauluspaita, pari neuletta ja neljä T-paitaa. Ja vasta kassalla Visa totesi, että hei, tehän saatte kantiksina näistä suurimmasta osasta -20%.

Myyntiä ei tehdä alennuksilla. Se tehdään palvelulla.

Kiitos Visa.

Petri Hollmén