Perjantaikokki ei ole ehdolla eduskuntaan…

Hollménit ovat menneet sekaisin...

Meinasi mennä Perjantaikokilta aamukahvit väärään kurkkuun, kun sain multimediaviestin kännykkääni. Siinä oli kuva Turkulainen-paikallislehdestä. Lehden mukaan kaarinalainen Perjantaikokki-blogia pitävä toimitusjohtaja Hollmén on ehdolla Kokoomuksen listoilta eduskuntaan.

Korjattakoon tieto tännekin, että olen täysin epäpoliittinen toimija. Hollménit ovat menneet sekaisin, sillä ehdolla eduskuntaan on kaksoisveljeni Kimmo Hollmén. Tätä se teettää, kun vanhemmat antoivat neljälle veljekselle kuudesta ensimmäiseksi ristimänimeksi saman ”Oskar”-nimen. No, armeiijassa saimme toinen toisemme rokotukset, joten tämä sekaannus oli vähemmän kivulias.

Toki oli mairittelevaa, että uutisessa mainittii blogini suosituksi. Kimmokin bloggaa, mutta poliittisemmin täällä.

Läikkynyttä aamukahvia siivoillen,

Perjantaikokki

Ällistyttävää asiakaspalvelua 2.0 – Grillattu entrecote, paistettuja viikunoita, hanhenmaksaa ja punaviinikastiketta

Otsikon 2.0 –termi viittaa internetin uuteen vaiheeseen, jossa lähestymistapa on sosiaalinen. Kieltämättä web-maailmassa on tapahtunut ja tapahtumassa mielenkiintoinen murros, josta eräänä esimerkkinä on vaikkapa se, että sinä luet tätä blogia juuri nyt.

Myös moni liiketoiminta on siirtynyt verkkoon ainakin osittain. Mutta onko palvelu osannut seurata perässä? Asiakkaita kivijalassa loistavasti palvellut yritys on laajentanut liiketoimintaansa verkkoon, mutta ei ehkä olekaan osannut siirtää hyvää palveluaan sähköiseen muotoon. Esimerkkejä voisin listata kymmenittäin alkaen puhelinoperaattoreista ja päättyen paikalliseen ”luotettavaan ja palvelevaan jääkaappien huoltoon ja jälleenmyyjään”, jolta olen odotellut puolisen vuotta vastausta verkon kautta lähetettyyn hyllytilaukseen. Siksi aina, kun saan hyvää palvelua verkossa, niin se piirtää vahvan muistijäljen jonnekin aivojeni perukoille. Kiillottaa firman brändiä oikein urakalla.

Viime perjantaina ajelin junalla kotiin Helsingistä ja kävin päivän muistiinpanoja läpi. Oivallinen, kovakantinen muistiinpanovihkoni, ”off line-CRM –järjestelmäni”, oli tulossa täyteen viimeistä sivua myöten ja mietin, mistä saisin täysin samanlaisen tilalle. Löysin takakannesta valmistajan nimen ja surffasin pätkivällä mokkulalla sivulle, josta löysinkin verkkokaupan ja täysin saman muistivihon.

Jäin miettimään oston järkevyyttä, sillä varmaan löytäisin aika samanlaisen kirjakaupasta ilman toimituskuluja. Mutta päätin tilata samalla neljä, koska en tiennyt milloin taas ehtisin kivijalkakaupassa pistäytymään. Oli siis perjantai-ilta.

Sain vahvistukset ja muut automaattirutiinit sähköpostiini heti, mutta ne hoitaakin tekniikka. Maanantaiaamuna sain kuitenkin erikseen henkilökohtaisen sähköpostin firman myyjältä, jossa tilaus kuitattiin ja kiitettiin. Jo tämä oli harvinaista. Tiistaina vastasin hänelle ja kyselin mahdollista toimitusaikaa.

Myyjä vastasi, että ovat ainakin varastossa tuotteet pakanneet, joten piakkoin tulevat. Samalla sekunnilla toimistoni oveen koputettiin ja lähetti odotti kynä kädessä nimmariani kansiotoimittajan laatikko sylissään. Vedin nimeni, avasin laatikon ja huomasin, että nyt on tullut väärä lähetys. Siellä oli neljän tilaamani lehtiön lisäksi yksi pieni muistiinpanovihko sekä mustaa muovia ja alumiinia oleva tyylikäs lehtikotelo. Melkein harmistuin, kun ajattelin, että nyt on mokattu ja minulle tuli väärä lähetys.

Ei mikään ihme, että tulikin niin nopeasti!

Sitten vilkaisin lähetyslistaa. Samainen myyjä, joka oli juuri minulle vastannut sähköisesti, oli ihan manuaalisesti kirjoittanut lähetyslistaan alle, että mukana seuraa pari tilaajalahjaa ja oikein mukavaa syksyä!

Arvatkaa mitä siinä pienessä lahjavihon kannessa luki? Siinä oli teksti, joka toi sosiaalisen median muistiinpanovihon kanteen.

”Mitä juttuja teistä liikkuu?”

Taitaa Kansiopalvelu Oy tietää, miten viidakkorumpua rummutetaan duurissa.

Positiivisesti yllättyneenä,

Perjantaikokki


 

10 maalaisjärjen vinkkiä sosiaaliseen mediaan –kokemusteni perusteella syntynyt esitykseni Valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä 23.10.2010. Katso tästä.


 

Grillattu entrecote, paistettuja viikunoita, hanhenmaksaa ja punaviinikastiketta

Kun pöydän ääreen keräännytään oikein hyvän porukan kanssa, avataan tuhti punaviini ja ulkona on kylmää ja märkää, niin mikään muu ei toimi niin hyvin, kuin kunnon tuhti liharuoka. Tässä teille sellainen

AINEKSET

–       4 isoa entrecote-pihviä
–       6 tuoretta viikunaa
–       2 rkl balsamico-etikkaa
–       kaksi kourallista neulapapuja
–       100 g hanhen- tai ankanmaksaa
–       voita
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike

–       3 dl lihalientä (tai 3 dl vettä ja 3 rkl lihafondia)
–       3 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä
–       4 kpl salottisipuleita
–       2 porkkanaa
–       2 paksua siivua lanttua
–       1 rkl soijaa
–       1 tl hunajaa
–       2 rkl voita
–       1 – 2 rkl maizenaa

Valmista kastike. Kuori sipulit ja juurekset ja pilko muutamaan isoon palaan. Paahda niitä kuuman kattilan pohjalla siten, että ne tummuvat tasaisesti. Lisää viini ja lihaliemi. Kiehuta siten, että jäljelle jää noin puolet nesteestä. Mausta soijalla ja hunajalla. Tarkista maku, suurusta maizenalla ja lopuksi kirkasta kastike sekoittamalla joukkoon voita.

Grillaa entrecoteet, mausta suolalla ja pippurilla. Poista neulapavuista päät ja keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

Poista viikunoista kova varren pala ja pilko neljään osaan. Sulata voi pannulla ”kuohuvaksi” ja lisää joukkoon viikunat. Kaada päälle balsamico ja mausta suolalla ja pippurilla. Paistele vain hetki – siten, että balsamicosta on haihtunut etikan kitkeryys, mutta viikunat eivät mene mössöksi. Heitä pannulle myös kypsät pavut ja pyöräytä muutaman kerran.

Kokoa annos. Pohjalle viikunoita ja papuja (jätä muutama viikunansiivu pinnalle koristeeksi). Päälle pihvi, pihvin päälle viikunoita ja muutama siivu hanhenmaksaa. Kastike kauniisti viereen ja rouhi pinnalle vielä hieman pippuria.

Herkullista viikonloppua!

Päivä, jolloin rakastuin bussikuskiin – ruispaneroitua haukea, munakoisokaviaaria ja tzatzikia

Perjantaikokin pannuja isänpäivälahjaksi – myynti päättyy tänään klo 16.00!


Päivä, jolloin rakastuin bussikuskiin

 

On kolea lokakuinen päivä. Taivaalta vihmoo vettä ja tuuli paiskoo pisaroita takilleni, vaikka värjöttelenkin viimeiseen nurkkaan ahtautuneena täpötäyden pysäkkikatoksen alla. Olen Pasilassa. Olen turkulainen Helsingissä. Suurkaupunki ei tänään hymyile minulle.

Suuntanani on Meilahti. Vaikka oppaanani onkin huippumoderni Reitti-GPS, päätän kysäistä paikalle kurvaavan 58-linjan bussin kuskilta varmistusta suunnasta. Varaudun hyvin lyhyeen keskusteluun ja jään bussiin ahtautuvan joukon viimeiseksi, että en muukalaisena ja tietämättömänä häiritsisi suvereenien stadilaisten arkea. En halua olla tukko tai häiriötekijä.

Melkein pelästyn, kun astun sisään bussiin. Kuski on kääntyneenä minuun päin ja hymyilee(useinhan he vain tuijottavat eteen, odottavat, että viimeinenkin astuu sisään, sulkevat ovet ja survaisevat kaasua.) Apua, olenko piilokamerassa! Kuski on ikäiseni, noin kolmissakymmenissä, näyttää supisuomalaiselta, vaikka pitkä parta ja lakki viittaavatkin islaminuskoon ja hymyilee.

”Anteeksi, meneekö tämä Meilahden sairaalan ohi?” kysyn.

Tervetuloa!” hän sanoo, katsoo lämpimästi silmiin ja hymyilee.

Jään seisomaan oviaukkoon tietämättä mitä tehdä. Siis mitä hittoa. Tervetuloa? Bussikuskilta. Tervetuloa minne? Hän jatkaa hymyillen:

”Siis menemme kyllä Meilahden sairaalan ohi, aivan kadun toiselta puolelta. Tervetuloa kyytiini.”

Ahaa… vapaudun hieman. Kuski olikin ystävällinen ja toivotti minut tervetulleeksi. Onpa harvinaista, mutta astun sisään ja maksan matkan. Etsin paikan etuosasta täpötäydestä bussista. Väki näyttää jotenkin samalta kuin kaikissa busseissa, mutta ihan kuin ne odottaisivat jotain. Sitten kuski kurvaa liikenteen joukkoon ja tarttuu mikkiin.

”Hyvät matkustajat, tervetuloa tälle linjan 58-matkalle Pasilasta Meilahden sairaalan ohi Munkkiniemeen. Arvioitu laskeutumisaikamme Munkkiniemeen on tästä lähtöhetkestä noin 15 minuutin päästä, mikäli liikenne soljuu kannaltamme sujuvasti. Oikein paljon tervetuloa ja mukavaa matkaa.”

Mitä? Tipun melkein tuolista, sillä en ole ikinä kohdannut mitään vastaavaa. Seuraan kuskin toimintaa hetken aikaa. Hän antaa tilaa kadun ylittäjille, vilkuttelee iloisesti kiilaajille ja kiittelee poistuvia matkustajia matkustamisesta. Välillä hän saa takaisin sadatteluja, mutta suurin osa matkustajista nauttii palvelusta. Suurin osa hymyilee, keskellä koleaa lokakuuta! Ratissa on taikuri – ei mikään tavallinen bussikuski.

Katson GPS:stäni, että minun kannattaa jäädä yksi pysäkki ennen Meilahden sairaalaa pois ja hyppäänkin kyydistä kuljettajaa takaovelta kädenheilautuksella kiittäen. Lähden kävelemään, mutta kuskipa juoksee perääni. ”Herra hei! Tehän olitte matkalla Meilahden sairaalan pysäkille. Se on vasta seuraava! Tulkaa kyytiin, niin on lyhyempi matka kävellä.”

Kiitän ja kerron, että kohteeni on Hartmaninkadulla ja tästä on lyhin. ”Selvä juttu, mukavaa päivää!” huikkaa kuski ja pinkaisee palvelemaan taas asiakkaitaan bussiin.

En tiedä, miten hän sen teki, mutta kymmenessä minuutissa hän sai kolean, suurkaupungin syyspäivän muuttumaan kodikkaaksi ja lämpimäksi. Bussikuski. Palan halusta päästä taas linjalle 58.

Sanattomana

Perjantaikokki

Ruispaneroitua haukea, munakoisokaviaaria ja tzatzikia

Ainekset:

Hauki

–       600 g haukifileetä ruodottomana
–       2 dl ruiskorppujauhoja
–       merisuolaa ja mustapippuria

Tzatziki

–       150g kurkkua
–       2 dl turkkilaista jogurttia
–       1 valkosipulinkynsi
–       1 rkl oliiviöljyä
–       1 tl viinietikkaa
–       merisuolaa ja mustapippuria

Munakoisokaviaari

–       1 iso munakoiso
–       1 valkosipulinkynsi
–       3 anjovisfileetä
–       merisuolaa, mustapippuria ja sitruunamehua
Paistamiseen voita ja öljyä

Valmistus

Valmista ensiksi tzatziki maustumaan jääkaappiin. Raasta kurkku ja valkosipuli. Valuta kurkku siivilässä, sekoita jogurtin ja muiden ainesten kanssa. Pidä viileässä. Valmista sitten munakoisokaviaari. Pistele munakoisoon reikiä vaikka veitsen kärjellä. Siivuta valkosipulinkynsi ohuiksi siivuiksi ja pilko anjovikset paloiksi. Tunge valkosipulisiivuja ja anjoviksia reikiin ja grillaa anjovis kokonaisena kypsäksi. Kaavi sisus haarukalla. Voit halutessasi myös ajaa massan tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.

Leikkaa hauki ruodottomiksi etusormen paksuisiksi tikuiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja pyörittele ruiskorppujauhossa. Paista rapeiksi voi-öljy –seoksessa ja tarjoa kahden dippikastikkeen kera.

Viikon vinkit

Silakkamarkkinat Turussa nyt ja viikonloppuna. Mukana myös lähiruokayhdistys Kaffeli! Liity Kaffeli Ry:n jäseneksi nyt! Kaffeli on markkinoilla maistattamassa kalaa ja perunaa pe ja la klo 12 ja 16. Mukaan vain!