Perjantaikokki-tuoteuutuuksia – myynnissä ainoastaan 15.-22.10.!

En ole keittokirjafriikki, vaan hyödynnän kirjojen lisäksi googlea ja blogeja reseptien etsinnässä. Mutta kirjoja on kiva lukea ja selailla inspiraatiota etsiessä.

Kesän jälkeen olen saanut käsiini kolme uutuutta, joihin kaikkiin minulla oli jonkinlainen side jo ennestään. Kolme erilaista keittokirjaa, joita en laita mihinkään paremmuusjärjestykseen. Niin erilaisia ne ovat. Kaikki ovat esittelyn arvoisia.

Aloitetaan läheltä.

Turku lautasella

Kirjassa on esitelty kymmenen kiinnostavaa ravintolaa Aurajoen rannalta ja jokainen ravintola on valmistanut kolmen ruokalajin menun. Kirja on tyylikäs, kovakantinen ja siinä on upeat kuvat. Reseptit esitellään sesongeittain: kevät, kesä, syksy ja talvi. Reseptien vaikeusaste vaihtelee ravintoloittain. Onpa kirjassa mukana entinen työnantajanikin, s/s Ukkopekka perinnereseptiikallaan.

Kirja kestää katseita kahvipöydällä ja varsinkin alueella asuvana sen lukee läpi silkasta mielenkiinnosta. ”Tuota haluan tehdä” –reseptinä bongasin Smörin haukichevisen, eli sitruunamarinoidun hauen. Ehkä siksi, että vihdoin viime viikonloppuna sain vihdoin taas haukea vieheellä.

Totuuden nimissä on sanottava, että kunniakkaasta historiastaan huolimatta, on nykyinen ravintola Teini ehkä hieman väärässä seurassa. Samoin Turun linnan ravintolapalvelut ovat esillä väärässä  yhteydessä, sillä tavallinen rahvas ei voi noin vain linnanpitoihin marssia sisään. Lisäksi ravintoloitsija siellä on juuri vaihtumassa. Sen sijaan kirjassa olisi ehdottomasti pitänyt olla ehkä Turun paras (Mamin kanssa rinta rinnan) hinta-laatu –ravintola Le Porc.

Kaiken kaikkiaan loistavan teeman ympärille rakennettu hieno kirja, joka toivottavasti aloittaa uudenlaista yhteistyötä myös kirjassa olleiden ravintoloiden kesken. Turku ON hieno ja mielenkiintoinen ravintolakaupunki.

Tuulenhuminaa

Sosiaalisessa mediassa tapaa mukavia ihmisiä. Kuten tämän kaimani ja Facebook-ystäväni Petri Hautalan. Emme ole koskaan tavanneet kasvokkain, mutta viestittelemme naamakirjassa sitäkin useammin.

Petri Hautala kuuluu mielestäni sarjaan Hullu vai nero. Mies lupasi nukkua kaikki täydet kuut ulkona luonnossa, ihastui hommaan ja nukkui vuodessa yli 100 yötä taivaan alla. Nauttien luonnosta ja ruoasta. Hullu? Ei. Nero? En tiedä. Nautiskelija? 100% varmasti!

Hän kuvaa loistavasti, kirjoittaa hyvin ja on taittanutkin koko kirjan. Kirja tarjoilee paljon muutakin kuin ruokaa. Siinä on tietoa luonnosta, tarinoita Petrin retkiltä ja hienoja luontokuvia.

Reseptit ovat ennen kaikkea nautinnollisia. En bongannut yhtään tylsää tai mielenkiinnotonta. Kaikkiin tuo oman vivahteensa luonnossa valmistaminen. Suosikkia on mahdotonta valita, kaikki haluaisin tehdä, mutta nostetaan esille aikaan sopiva vaaleaorakas-kukkakaalikeitto. Näyttää herkullisen yksinkertaiselta. Jos nämä valmistuvat vaikka 30 asteen pakkasessa pienessä teltassa, niin kuinka helppoja ne ovatkaan kotikeittiössä?

Meillä Petreillä on paljon yhteistä: molemmat bloggaamme ruoasta, molempien blogit on palkittu kuukauden ruokablogina, molemmat olemme tehneet blogin pohjalta keittokirjan ja molemmat pitävät luonnossa liikkumisesta. Ehkä me joskus täältä virtuaalimaailmasta pääsemme  yhdessä luontoonkin kokkailemaan! Kirja nautiskelijalle, visualistille ja luonnosta nautiskelevalle. Petri suosittelee! Tutustu myös blogiin, voit jäädä loukkuun!

Laihdu herkutellen ja pysyvästi

Varpu Tavi on tietokirjailija, vapaa toimittaja ja bloggaaja. Ja minun Facebook-kaveri. Varpunkin kanssa kommunikoimme sosiaalisen median keinoin, vaikka emme olekaan koskaan tavanneet.

Pari kuukautta sitten Varpu peräänkuulutti hiilaritietoisia reseptejä Facebookissa ja minä vastasin huutoon. Niinpä jokin aika sitten postilaatikosta tipahti kirja, josta yllätyksekseni löysin osion ”Petri Hollménin koekeittiöstä”.

Kirja on kiinnostava. Siinä seurataan Kikkaa, joka teki elämäntapamuutoksen ja pudotti painoaan pysyvästi 20 kiloa. Kirja paljastaa suurimmat väärinkäsitykset laihduttamisesta sekä lihomisesta ja neuvoo varsin konkreettisin neuvoin pysyviin tuloksiin. Linja on hiilaritietoinen. Myös oma ruokavalioni noudattelee pitkälti tätä linjaa, sillä olen todennut, että esimerkiksi vireystilani on aivan erilainen kanasalaattilounaan kuin pastabuffan jälkeen. Sokeri ja hiilihydraatit eivät vain tunnu kroppani kannalta hyvältä.

Kirja ei siis ole keittokirja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka reseptejä siellä onkin. Pikemminkin se on oman alansa tietokirja, jossa yhdistyy myös dokumentaarinen näkökulma. Suosittelenko? Jos vähääkään mietit elämäntapamuutosta pastanpurijasta ja perunamuussin mättäjästä kevyempään suuntaan, niin lue tämä!

Inspiroivaa viikonloppua!

Perjantaikokki

Lahja isänpäiväksi? Perjantaikokki-veitset ehtivät näillä näkymin pukinkonttiin, mutta tänään sivuilla on julkaistu loistavia keraamisella pinnoitteella olevia Perjantaikokki Edition Cerasafe –paistokasareita. Lue lisää ja tilaa heti.

Sieni-pekonipiirakka

Äiti antoi sieniä ja vaimo teki niistä piirakkaa. Hänelläkin oli resepti hukassa, joten hän googlasi sen. Vaimo päätyi verkkosivustolle, jossa oli herkullisen kuuloinen resepti, joka näytti kovin tutulta. Vilkaisu nimeen vei ajassa kolme vuotta taaksepäin. Nimi oli suppilovahveropiirakka á la Maija ja resepti oli oma vuodelta 2007. Jännä tämä internet! Tätä versiota viritettiin tosin vielä kahdella eri juustolla. Herkullista!

AINEKSET

Taikina

Piirakan täyte

Pinnalle

VALMISTUS

Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.

Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito, munat ja raastettu manchego keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle mozzarella. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

(Ensinnäkin pahoitteluni, että en ole ehtinyt kaikkia bloggauksiani lisäämään tälle sivulle. Olen kyllä blogannut ja postit ovat menneet tilaajille, mutta kiireiltäni en ole niitä tänne siirtänyt. Päivitin juuri koko syyskuun, joten nyt löytyy… Jos seuraat tätä sivua ja haluat varmistaa blogien saannin, niin tilaa tuosta oikealta blogi sähköpostiisi. Ja sitten viikon epistolaan…)

Vain käsittämätön naiiviuteni ja sinisilmäisyyteni selittää päätymiseni yrittäjäksi. Tai sitten se on pikkupoikamainen luonteeni innostua aina kaikesta kivasta ja uudesta. Vai onko syynä kuitenkin ”oman elämänsä herra” –haaveeni? On myös mahdollista, että vain ajauduin näihin hommiin…

Olen aina paiskinut hommia kuin omalleni, mutta vasta pikkuhiljaa alan ymmärtämään, kun joku on omaa. Jos epäonnistut, niin siinä menee työ ja koti samassa paketissa. Pahimmassa tapauksessa kai myös perhe. Onnistumisesta seurannee keskivertopalkkaa parempi korvaus. Mutta kuinka onnistua?

Pohdimme tätä asiaa kaveripiirissä vähän aikaa sitten. Useampikin kantaa ottajista oli lähtenyt yrittäjän tielle. Ruotsiksi yrittäjä on ”företagare” . Se voitaisiin suomeksi kääntää jotenkin näin: ”edun ottaja”. Suomeksi yrittäjä on yrittäjä, vaan ei onnistuja. Eikä varsinkaan edun ottaja.

Julkisuuteen päätyvät ne, jotka onnistuvat. Helpommin sinne päätyy, jos epäonnistuu oikein kunnolla. Kaikkein eniten kansaa kuitenkin kiehtoo, jos joku julkisesti onnistunut sittenkin epäonnistuu. Hah, tiesihän tuon! Suurin osa meistä kuitenkin painaa töitä elämänsä läpi yrittäjänä tarjoten töitä myös muutamalle muulle, kantaen riskit ja ikinä ulosmittaamatta sitä ”företagaren” etua.

Mikä ihme sitten tähän hommaan vetää? Syitä on varmasti yhtä monta kuin on yrittäjääkin. Omalta osaltani voin sanoa kolme pääsyytä, joiden tärkeysjärjestys vaihtelee päivittäin:

1)   into, vimma ja kipinä

2)   asiakkaat

3)   työntekijät

En tiedä mistä se tulee, mutta vaikka rahaa näyttää olevan aina vain seuraavaksi pariksi kuukaudeksi, papereita täytyy täytellä sinne tänne, auton takarengas vuotaa kerran viikossa tyhjäksi ja Pendolinokin on järjestään myöhässä, niin silti aamulla herään intoa täynnä. Lannistuahan siinä pitäisi ja palkkatöihin hakea! Toiseksi asiakkaideni onnistuminen työni ja työmme avulla antaa samanlaisen tunteen kuin omien lasten onnistumisen seuraaminen. Minä olen tehnyt jotain, joka sai heidät onnistumaan ja iloitsemaan. Uskomaton tunne. Ja asiakkaiden kanssa samalla viivalla ovat työntekijät. Vaikka meitä ei ole kuin neljä, niin kun joku meistä yrittämisen kesken sattuu onnistumaan, niin ilo nelinkertaistuu. Olkoon tämä julkinen kiitos Lyytin tiimille.

Niin tai näin, yrittäjä tai onnistuja, on näille kummallisuuksille aina silloin tällöin oikein kokoontumisajot. Tänä vuonna ne järjestetään yritykseni kotikunnassa, Turussa. Kyseessä on Valtakunnalliset Yrittäjäpäivät 22.-24.10.2010 (teemalla Vimma ja Kipinä). Luvassa on paljon laatuohjelmaa ja sitten lavalle on päästetty joku Perjantaikokkikin. Tosin ei päälavalle eikä pääesiintyjäksi, mutta hei, yrittäjä tuntee onnistuneensa jo pienemmästäkin…

Kanacurry ja kasvisnuudeliwok

Aasian maut eivät ole ruokalistallamme joka viikko, mutta syksyn kylmän yllättäessä sauna ja curry lämmittävät. Mausta makusi mukaan tuliseksi tai miedoksi ja tee halutessasi low carb-versio ruoasta ilman nuudeleita.

AINEKSET

Curry

Wok

VALMISTUS

Valmista ensiksi curry. Pilko tomaatit siivuiksi ja poista siemenkodat. Pilko herkkusienet ja sipuli siivuiksi ja murskaa valkosipuli. Pilko kana siivuiksi. Kuumenna öljy, lisää mausteet ja kuullota sipulit. Lisää kana ja tomaatit ja hetken päästä herkkusienet. Paista hetki ja lisää sitten kookosmaito ja tarvittaessa vesi. Mausta halutessasi vahvemmin. Anna hautua kannen alla rauhassa, kun valmistat wokin.

Wok: Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan. Pilko kaikki kasvikset tikuiksi. Parsakaali sinun tulee kuoria varresta ja sitten pilkkoa. Laita wokpannuun öljy ja kuumenna. Lisää halutessasi siemenet ja sitten kasvikset. Paista kypsiksi ja mausta suolalla. Lisää lopuksi nuudelit wokkiin ja pyöräytä muutaman kerran. Tarjoan curryn kera.

Opin pari viikkoa sitten termin ”elämän ruuhkavuodet”. Tällä viitataan vuosiin, jolloin samaan aikaan tehdään töitä, lapsia, lainoja, taloa ja yritetään vielä harrastaakin jotain. Päivissä on ruuhkaa.

Termi osui ja upposi, vaikka taloa ei ole työn alla eikä harrastuksiinkaan juuri jää aikaa. Blogata koitan kuitenkin sentään jossain aikataulussa. Lienen siis siirtynyt jo elämän ruuhkavuosiin. Mutta tässä on aika suuri ero liikenneruuhkassa jurnuttamiseen, joka ainakin minulta vie hermot alta viiden minuutin. Olo on kuin olisi ohituskaistalla, sillä menoa ja vauhtia arjessa riittää. Kyyti on paljon mielenkiintoisempaa ja nautittavampaa kuin moottoritien jonossa.

Välillä tuntuu siltä, että tunteja pitäisi olla tuplasti tai tavoitteita ja tekemistä vähemmän. Sitä harhautuu haaveilemaan ajasta sitten, kun taas on omaa aikaa. Toisaalta sekuntiakaan en näistä päivistä vaihtaisi pois. Pidän mielessä sanonnan: ”menestys ei ole päämäärä, vaan matka.” Matkasta, arjesta, kiireestä ja ruuhkavuosista tulee nauttia – ottaa ilo irti jopa hallitusta kaaoksesta. On vain tämä päivä.

Silloin tällöin tulee pieniä hetkiä, joista tietää, että kuljettava polku on oikea. Lapset oppivat pyöräilemään tai siivoavat oma-aloitteisesti jälkensä, tai kuten eilen, kun sain varsin harvinaislaatuista palautetta.

”Sexy, well balanced and looks fantastic!”

(suom. Seksikäs, hyvin tasapainoinen ja näyttää upealta)

Kyse ei ollut ohikulkijan huudahduksesta minulle (vaikka sekin olisi lämmittänyt kyllä!), vaan muutaman loistavan kokin innostuneet ensikommentit uunituoreesta Perjantaikokki-keittiöveitsestä, jonka kiikutin mukanani maistuvalle lounaalle Le Porc –ravintolaan.

Ja kyllä totta vie innostuin itsekin, kun ystäväni Rolf Heirolista soitti ja pyysi hakemaan ensimmäisen Suomeen saapuneen kappaleen! On se NIIN nätti – juuri kuten Le Porcin kokit kuvailivat. Veitsi on tehty saksalaisesta Vanadium-teräksestä kiinalaisessa perheyrityksessä (perhe on takonut veitsiä jo 400 vuoden ajan, joten perinteitä löytyy…). Veitsiä saapuu Suomeen Perjantaikokki-signeerauksilla piakkoin hyvin rajattu erä. Veitsi on tyylikkäässä mustassa puulaatikossa kera pienen kuivatuspyyhkeen ja Perjantaikokin veitsenhoito-ohjeiden. Latasin siitä muutaman kuvan jo tänne Perjantaikokki-tuotteiden sivulle.

Kerron sitten tarkemmin, kun loppuerä saapuu! Eiköhän isänpäiväksi saada kansalle huippulaatuisia Perjantaikokki-veitsiä!

Ruuhkavuosina myös jotkut projektit lykkääntyvät ja eräästä olen potenut huonoa omaatuntoa. Nimittäin kilpailumme arvonnan suorittamista. Palkintonahan oli yli tonnilla keittiötarvikkeita voittajalle ja kahdelle kaverille! Voittaja on nyt arvottu ja se tullaan julkaisemaan erillisessä kirjeessä kaikille osallistuneille pikapuoliin.

Paljon muutakin on vielä kesken, mutta eihän tämä maailma valmiiksi taida tulla koskaan. Nautitaan matkasta – päämäärä kun siirtyy samaa tahtia eteenpäin, kuin sitä kohti edetään.

Loistavaa viikonloppua!

Perjantaikokki

Pici l’aglione – eli toscanalaista pastaa kera valkosipulisen tomaattikastikkeen

Picit ovat Toscanalaista, Sienan maakunnasta tulevaa pastaa, joka on erittäin rustiikkia. Sitä tehdään joko pelkistä jauhoista ja vedestä tai jauhoista ja kananmunasta – riippuen perheen varallisuustasosta tai traditiosta.

Picit ovat pitkulaista, paksua pastaa. Sen paksuus saa vaihdella, sillä se tehdään käsin alusta loppuun, toisin kuin vaikka spaghetti. Itse olen tottunut tekemään jauhoista keon, keskelle kuopan, lisäämään siihen munan tai kaksi ja pikkuhiljaa sekoittamaan siitä sormella taikinaa. Emäntämme Laura Villa Lecchissä opetti toisen tavan: kasa jauhoja pöydälle, siihen kananmunat sekaan ja sitten vain kädet sekaan ja sekoittamaan! Hänen mallinsa oli neljä kertaa tehokkaampi kuin minun.

Toscanassa ruokiin käytetään runsaasti oliiviöljyä – ota se huomioon ruokaa tehdessäsi.

Kuvia ruoasta ja kokkikurssista, jossa tämäkin tehtiin, löydät täältä!

AINEKSET

Pici

L’Aglione-kastike

VALMISTUS

Valmista pasta. Laita jauhot kekoon työpöydälle, tee keskelle kuoppa ja riko sinne kananmunat. Jos olet tehokas huvilan emäntä Italiassa, isket kädet kiinni kasaan ja veivaat hetkessä taikinan. Jos sinulla taas on aikaa ja tekemisen puutetta, sekoittelet munamassaa yhdellä sormella ympyrää siten, että jauhoja pikkuhiljaa tarttuu reunoilta mukaan. Lopputuloksena on molemmissa pastataikina. Anna taikinan levätä puolisen tuntia pöydällä.

Kaulitse taikinasta noin  ½ cm paksu levy. Leikkaa pizzapyörällä tai veitsellä suikaleiksi. Laita hieman jauhoja pinnalle ja pyörittele jokainen suikale käsissä pyöreäksi pötköksi. Laita pötköt esim. jauhotetulle tarjottimelle rinta rinnan.

Valmista kastike. Kuumenna öljy, lisää sipulit ja kuullota. Lisää pilkotut tomaatit, laske lämpötilaa ja anna hautua rauhassa. Mausta suolalla ja chilillä.

Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä laakeassa kattilassa ”al dente”. Lisää veteen tilkka oliiviöljyä, jotta pastat eivät tartu toisiinsa. Keittoaika vaihtelee paksuuden mukaan, joten maistele välillä. Valuta pasta ja kaada kastikkeen joukkoon. Tarjoa heti!