Elämässämme on alkanut väliaikainen alasajo. Olemme irtisanoneet vakuutuksia, myyneet asuntomme ja purkaneet sitoumuksia sinne tänne. Kaikki turhat rasitteet pitäisi saada ajettua alas ennen kesäkuun loppua. Heinäkuussa ajetaankin rasitteita taas ylös – tosin eri maassa.

Emme ole käyttäneet juustohöylätaktiikkaa tai tehneet erillisiä leikkauslistoja, vaan karsineet järjestelmällisesti kaikkea, mitä emme Sveitsissä tarvitse. Olen aina pitänyt muuttamista tervehdyttävänä prosessina, koska silloin sitä huomaa, mitä kaikkea turhaa onkaan vuosien saatossa taas perässään vedettäväksi kerännyt. Tähän rekeen ei nyt vain kaikki enää mahdu.

Olen aamiaisihminen. Kelloni herättää aina riittävän ajoissa, että saan nauttia ison maitokahvin ja lukea aamun lehden kaikessa rauhassa ennen lasten heräämistä. Mutta kuinka ollakaan, karsinnan kohteeksi oli joutunut myös lehtien tilaukset. Niinpä Turun Sanomat ei eräänä aamuna enää saapunutkaan postilaatikkoomme.

Ensimmäisenä lehdettömänä aamuna kävelin lihasmuistista tyhjälle postilaatikolle ja tuijottelin aamusilmillä hölmistyneenä postilaatikkoa. Tyhjä. Mikäs tässä nyt mättää? Jakaja kipeä tai toimitushäiriö? Huhtikuun aamupakkasen karistettua unenrippeeni, tajusin, että itsehän sen eilen irtisanoin.

Seuraavana aamuna olin jo Reinot jalassa (älkää naurako, ne ovat varsin kätevät lehdenhakukengät ja sain sellaiset kolmekymppislahjaksi, joten käytettävähän niitä on!) tarttumassa ulko-oven kahvaan, kunnes muistin: ei ole lehteä laatikossa.

Palasin kahvin ääreen, hörpin sitä, tuijottelin jopa hieman apaattisena ikkunasta ulos ja toivoin, että edes lintu lentäisi ikkunan ohi ja toisi eloa aamuuni. Mitä järkeä tässä nyt on herätä ajoissa, jos istuu vain yksinään, hiljaa, kahvia hörppien. Ihme ja kumma, mutta aivotkin tarvitsevat ruokaa masiinaan, että ne lähtevät käyntiin.

Kolmantena aamuna tartuin joulupukin (käskystäni) minulle kantamaan iPad-tablettitietokoneeseen. Kokeillaan, onko siitä aamulehden korvaajaksi. Tusarille ei iPad-versiota löydy, joten lehden vaihto on edessä. Hesarille sai ladattua ilmaisen lukusovelluksen ja lehteä saa lukea ilmaiseksi kaksi viikkoa. Siis testiin.

Iso kuppi aamukahvia, marjoja, turkkilaista jogurttia ja iPad. Niistä olkoon aamuni tehty.

Kone ei rapise tai mustaa sormia. Hyvä, varsinkin valkoisten tuolien kannalta. Lehden sisältö on lähes kokonaisuudessaan taitettu iPadille, mutta mainokset puuttuvat käytännössä täysin. Sekin on hyvä. Lehti tulee aina, kelistä riippumatta suoraan keittiönpöydälleni (myös sinne Sveitsiin) heti aamuneljän jälkeen. Oivallista.

Mutta. 50 metrin aamukävely postilaatikolle herätti. Menenkö nyt pariksi minuutiksi ulos seisoskelemaan tietokone kädessä? Isoa lehteä luimme vaimon kanssa aina samaan aikaan. Vaimo vasenta sivua, minä oikeaa – ja sitten kurkittiin ristiin. Pitääkö ostaa iPadiin rinnakkaisnäyttö? Ja jos joskus löydän tästä jotain mielenkiintoista, niin miten leikkelen sen talteen? Näyttökaappaus ja tulostin ei ole yhtä autenttinen muisto.

Lopputulos? Suurin mullistus muuttoprojektissa on toistaiseksi ollut sanomalehden puuttuminen aamiaispöydästä. Turhat henkivakuutukset irtisanoi tuosta noin vain, mutta lehden loppuminen aiheuttaa vieroitusoireita.

Muutos vaatii uhrauksia. Toiset isoja ja toiset vain tuntuvat siltä.

Sana politiikasta

Olen äärimmäisen epäpoliittinen ihminen – ja kaiken lisäksi asun seuraavan vaalikauden ulkomailla. Silti minua kiinnostaa, missä kunnossa kotimaani on, kun palaamme.

Jos asut Varsinais-Suomessa, äänesi on vielä antamatta ja etsit hyvää ehdokasta, niin ainoastaan yhdelle minä voin antaa henkilökohtaisen takuun. Niin kauan, kuin minä hänet olen tuntenut, on hän tehnyt töitä yhteisen hyvän eteen. Ja me olemme tunteneet toisemme kirjaimellisesti kohdusta saakka.

Kaksoisveljeni Kimmo Hollmén on ehdolla numerolla 178 Varsinais-Suomen Kokoomuksen listalla. Tutustu häneen osoitteessa www.hollmen.fi

Jännittävää sunnuntaita Suomelle!

Perjantaikokki

Haudutettua possunniskaa ja mustaherukkakastiketta, ratatouille

Pitkään haudutetut lihat ovat sitä parempia, mitä ”vähempiarvoisempaa” lihaa käytetään. Sidekudokset ja rasva maustavat ruoan  haudutuksessa ja pitävät sen muheana. Esim. porsaan niska, eli tuttavallisemmin kasler, toimii loistavasti.

AINEKSET

Kastike

Ratatouille

VALMISTUS

Pilko valkosipulinkynnet neljään osaan ja tunge palasia sinne tänne lihassa. Hiero lihan pintaan yrttejä, suolaa ja pippuria. Kääri liha folioon ja laita se 80-asteiseen uuniin 12 tunniksi.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja juurekset ja pilko muutamaan isoon palaan. Paahda niitä kuuman kattilan pohjalla siten, että ne tummuvat tasaisesti. Lisää viini ja lihaliemi. Kiehuta siten, että jäljelle jää noin puolet nesteestä. Mausta soijalla ja mustaherukkahillolla. Tarkista maku, suurusta maizenalla ja lopuksi kirkasta kastike sekoittamalla joukkoon voita. Voit käyttää myös lihasta irtoavan nesteen lopuksi kastikkeeseen.

Pilko kaikki kasvikset pikkusormen pään kokoisiksi paloiksi. Murskaa valkosipuli pieneksi. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä, kuumenna ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää sitten muut kasvikset. Paista, kunnes kasvikset ovat kypsiä, mutta eivät mössöä. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.

Tarjoa suussa sulavan lihan kera.

Herkullista viikonloppua,

Perjantaikokki

Avunpyyntö ystävien puolesta

Kuukausi sitten luin Turun Sanomista uutisen tulipalossa tuhoutuneesta maalaistalosta. Asia ei sen enempää minua koskettanut, sattuuhan tuota. Sitten kaukomailla lomalla ollut ystäväni laittoi Facebookiin viestin, että kivijalkaan palanut talo oli heidän.

Palossa meni kaikki, mutta onneksi perhe oli silloin kaukana liekeistä. He lähtivät lomalle kesävaatteissa ja palasivat Suomen talveen ilman kotia ja toppavaatteita.

Kului viikko ja perheen isä kyseli, josko joltain löytyisi ylimääräistä pesukonetta, sillä vakuutuspäätöksillä kestää ja kestää. Ajattelin, että Perjantaikokin lukijoilta varmasti löytyy auttamishalua ja hyödyllistä tavaraa. Soitin, mutta päädyimme siihen, että tavarakeräyksen järjestäminen yhdelle perheelle olisi varsin mutkikasta. Pahimmillaan se johtaisi ongelmaan, joka oli tuttu ennen häälahjalistoja: silitysrautoja on parisenkymmentä, mutta ei yhtään vaatetta, joihin niitä käyttää.

Viikko siitä ja puhelimeni soi. Ystäväperheemme isä soitti ja kertoi tilanteen. Kodin lisäksi meni elanto. Vaimo pyöritti lastenvaatteiden nettikauppaa, mutta tulipalossa meni kaikki. Myös kaupan varasto. Kun kauppa vihdoin saatiin auki verkkoon ja varastoon tavaraa, oli edessä yllättävä ongelma: asiakkaat olivat kadonneet.  Kaksi viikkoa kiinni ollut verkkokauppa oli menettänyt luotettavuutensa, vaikka etusivulla kerrottiin selkeästi, että tulipalosta johtuen tuli katkos liiketoimintaan.

Minun oli helppo samaistua yrittäjän tilanteeseen. Koti meni ja elantokin melkein. Hirveä tilanne.

Kysyin luvan, että saanko kertoa asiasta blogissani. Tiedän, että teissä on aktiivisesti verkossa liikkuvia perheenäitejä ja –isiä sekä lastenlapsiaan lelliviä isovanhempia (älkää ottako nokkiinne: se on isovanhempien tärkein tehtävä!). Pyydän, antakaa apu yrittäjälle parhaalla mahdollisella tavalla. Käykää osoitteessa www.pikkuhelene.fi ja katsokaa, löytyisikö sieltä vaikka kevään juhliin sopivia vaatteita. Jos löytyy ja päätätte ostaa, niin tiedätte, että tämä apu menee erittäin konkreettisesti kotinsa menettäneen perheen taloudellisen selviytymiseen hädän hetkellä.

Jos itsellänne ei ole juuri nyt tarvetta, niin vinkatkaa asiasta kavereillenne. Facebookissa, toreilla tai turuilla, vaikka faksilla.

Kiitos – ja erittäin hyvää viikonloppua!

Perjantaikokki

Rapeaa lammasta, maa-artisokkapyree ja uunitomaatit

Tämä ruoka vaatii aikaa, mutta itse valmistaminen on nopeaa.

AINEKSET

Marinadi

Uunitomaatit

Maa-artisokkapyree

Laita lampaat marinadiin aamulla. Sekoita kaikki marinadiainekset, laita liha muovipussiin ja kaada marinadi päälle. Sekoita siten, että kaikki lihat maustuvat. Laita jääkaappiin useammaksi tunniksi. Nosta huoneenlämpöön n. tuntia ennen paistamista.

Valmista tomaatit. Laita ne uunivuokaan, pirskottele päälle öljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Laita 70 asteiseen uuniin 3-6 tunniksi.

Valmistele maa-artisokkapyree. Kuori ja pilko maa-artisokat sekä perunat (huom. voit kuoria ne jo vaikka aamulla, mutta laita ne kylmään veteen, jotta eivät tummu). Keitä vähässä vedessä kypsiksi. Poista ylimääräinen vesi, lisää kerma ja mausteet. Soseuta sauvasekoittimella hienoksi. Pidä lämpimänä.

Sekoita parmesaani ja korppujauhot keskenään. Pyörittele lihat seoksessa ja paista pinnat rapeiksi kuumassa öljyssä. Laita muutamaksi minuutiksi n. 125 asteiseen uuniin n. 5 minuutiksi. Tarjoa hieman roséna.

Ja, wir haben ein Projekt! Elikkäs Sveitsin projekti on nyt pyörähtänyt käyntiin oikein toden teolla. Lomailin pari viikkoa bloggaamisesta, mutta muuten tuli kyllä suoriuduttua. Niille, joilla viimeisin posti jäi väliin, kerrottakoon, että Perjantaikokki perheineen jättää Suomen maankamaran taakseen keskikesän juhlan jälkeen ja muuttaa käkikellojen, Tobleronen, ajallaan kulkevien junien ja naapurikurin luvattuun maahan. Siis Sveitsiin, Ja Wohl!

Miksi? Siksi, koska rakas ja viisas vaimoni sai itselleen työpaikan arvostetusta yliopistosta. Tarkoitus on viettää vuoristomaassa kolmisen vuotta. Minä aion sujuvoittaa saksaani, kääntää Lyyti-ohjelmistomme Euroopan eri kielille ja tehdä saman siellä, mitä olen tehnyt täällä. Jatkaa siis yrittäjänä sekä Suomessa että Keski-Euroopassa ja pelastaa tapahtumanjärjestäjät manuaalityön ikeestä – toivottavasti koko Euroopassa.

Sain heti muuttoilmoituksen tehtyäni huolestuneita posteja, että kai bloggaaminen jatkuu? No, jatkuuhan se! Uusi ympäristö, uudet haasteet ja uusi ruokakulttuuri tarjoavat niin hedelmällisen temmellyskentän, että tästä junasta ei jäädä.

Tämä siis tilannetiedotuksena teille. Mutta sitten viikon epistolaan.

Olen hetkeen tarttumisen vakaa kannattaja. On vain tässä ja nyt ja jos siitä et nauti, niin koko elämä on yhtä odottamista. Rakastan hiihtoa ja harmittelin kun työ ja perhe –palapeliin ei millään sopinut tuntia päivässä vuosisadan hiihtotalvesta nauttimiseen. Oikein tuskailin fillaroidessani töihin, kun hanget hohtavat valkoiset kimaltelivat vierelläni, mutta minulla ei vain ollut aikaa niistä nauttia. Näinkö tämä talvi tästä juoksee ohi ja sukset makaavat ulkovarastossa laiskaa isäntäänsä kiroten?

Helmikuun puolivälissä, eräänä aurinkoisena päivänä lampsin jokirantaa pisin ja tuijottelin jäälle. Siinähän menee latu! ÄÄLIÖ! Olet säälitellyt itseäsi ja hiihtämättömyyttäsi samalla kun luonto on rakentanut sinulle täysin ruuhkattoman laajakaistan kotoasi töihin. Pakkanen tuli ja jäädytti Aurajoen – minun henkilökohtaisen työmatkabaanani. Kotiovelta on matkaa tuolle jäälle noin 500 metriä ja kun latua seuraa kahdeksan kilometriä alajuoksulle, päättyy latu käytännössä toimistoni ovelle. Voisiko tuo toimia, mietin? Pidetäänkö hulluna, jos IT-yrityksen toimitusjohtaja marssii World Trade Centeriin monot jalassa aamulla?

Mitä sitten? Pipo päähän ja musiikkia korviin, niin ei hullu muita huomaa. Siis sukset jalkaan ja töihin!

Ensimmäisenä hiihtoaamunani pakkasta oli 24 astetta. Onneksi olin lainannut ystävältäni Ilpolta huopakumisaappaat ja vaellussukset. En nimittäin tiennyt yläjuoksun latutilannetta, joten oli parempi lähteä liikeelle ylivarustautuneena. Puolentoista tunnin jälkeen istuin töissä suihkun raikkaana ja iloisena. Olin hiihtänyt töihin keskellä kaupunkia. Mieletön fiilis!

Kun ensimmäinen kynnys oli ylitetty, alkoi prosessin tehostaminen (ah, sitä minä rakastan…). Vaihto tavallisiin pertsoihin: matka-aika tippui 55 minuuttiin. Hiihto ilman läppäriä repussa: aika lyheni 46 minuuttiin. Mites luistelusuksilla? Ennätykseni on nyt tuolla koti – WTC – välillä 36 minuuttia (kotiovelta työpaikan ovelle – sisältäen kolme siirtymää ilman suksia), joka tarkoittaa sitä, että hiihto talvella kaupungissa haastaa ajassa fillaroinnin (ja päihittää muuten bussin 10 minuutilla) ja pesee kaikki vaihtoehtoiset liikkumakeinot tunnelmassa ja ilossa mennen tullen.

Mitä tästä opin? Silmät auki ja näkö päälle! Elämä on tuossa ihan sinun jalkojesi juuressa, nyt ja koko ajan. Surkuttelun sijaan kannattaa vain tarttua siihen ja nauttia.

Kuvallisen kertomuksen hiihtotyömatkailusta Aurajoen jäällä löydät täältä

Ps. olen tehnyt blogisivulle uuden sivun: Projekt Schweiz. Sieltä voi seurata muuttoprojektimme etenemistä. Nyt tarvittaisiin teidän apua mm.

•  Au pairin löytämisessä
•  Asunnon myynnissä
•  Luotettavan muuttofirman löytämisessä

Lue lisää Sveitsin projektistamme täältä.

Nauttikaahan talvesta. Sukset jalkaan ja töihin!

Perjantaikokki

Strömsön paistetut simpukat

Appiukkoni oli bongannut reseptin telkkarista ja ulkomuistista kun raaka-aineita haettiin kaupasta, niin jotain pientä unohtui. Improvisoimalla selvitään tilanteesta kuin tilanteesta, eli ei tarvinnut todeta, että ”ei mennyt niin kuin Strömsössä”, vaan simpukoista tuli oikein oivia. Alkuperäinen resepti on täällä.

Ja meidän versio siis tuossa alla.

AINEKSET (neljälle alkuruoaksi)

• 1 kg tuoreita ja eläviä simpukoita
• 2 salottisipulia hienoksi silputtuina
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 fenkoli hienoksi leikattuna
• 3 dl valkoviiniä
• 2 dl kermaa
• ½ dl hienonnettua persiljaa
• oliiviöljyä
• merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Huuhtele simpukat ja puhdista ne levästä ja roskista. Huuhtele ja kuutioi fenkoli.

Laita oliiviöljy kuumenemaan paistokasariin. Paista simpukoita oliiviöljyssä, kunnes ne ovat avautuneet. Lisää sitten viini, fenkoli, salottisipulit ja valkosipuli. Anna paistua muutama minuutti kannen alla.

Lisää kerma, suola, pippuri ja paista vielä muutama minuutti.

Murra maalaisleipä suurehkoiksi paloiksi ja laita ne uuniin muutamaksi minuutiksi, jotta niiden pinta paahtuu.

Nostele simpukat syviin lautasiin ja kaada liemi päälle. Lisää simpukoiden päälle vielä hienonnettua persiljaa ja tarjoa maalaisleivän kera.

Herkullista viikonloppua!