En ole materialisti. En arvosta tavaroita.
Noin. Nyt se tuli todettua ääneen – ja nyt ystäväni voivatkin sitten kakoa sen väärään kurkkuun menneen puuron tai pyyhkiä näytölle purskahtaneen aamukahvin. Näin se vain on.
Kävimme tavaroista ja materiasta vilkkaan keskustelun ystävieni kanssa eilen, kun istuimme bussissa seminaarimatkalla yhteisen pöydän ääressä. Myönnän avoimesti, että minusta saa toisenlaisen kuvan varsin helposti. Olen aina hankkinut kännyköistä uusimman mallin ja nyt olen hurahtanut omppu-merkkisiin tietotekniikkavempeleisiin. Siitä kuuluisasta i-sarjasta löytyy taskuistani tai kotoa lähes kaikki tarjolla oleva. Ostan mieluusti harvoin ja kestävää kuin usein kertakäyttötavaraa.
Mutta silti väitän alleviivaten, että en ole tavaroiden perään.
En osta mitään pelkästään statuksen takia. Olen vain erittäin kiinnostunut uusista mahdollisuuksista, mitä vekottimet tuovat.
Jarno Hartikainen kirjoitti blogissaan ”Vapauttakaa minut kamasta” oivallisesti:
”Kun tavaran tarpeeksi usein laittaa banaanilaatikkoon ja ottaa sen sieltä takaisin, suhde materiaan ja omistamiseen muuttuu vääjäämättä.”
Mies on muuttanut kuuden vuoden aikana yli kymmenen kertaa ja nykyään saadessaan joululahjan, on ensimmäinen miete mielessään, että miten tämä tavara kulkee muutossa mukana. Itse olen pakkaillut pikkuhiljaa tavaroita laatikoihin ja väitän, että melkein kolmannes meidänkin roinasta on täysin turhaa. Kierrätykseen tai jatkokäsittelyyn on lähtenyt mm. ”ah niin rakas, mutta enää harvaan tilaisuuteen sopiva” –opiskelijahaalari, kuusi vuotta sitten lasketteluaiheisia bileitä varten ostetut (ja pohjasta rikki menneet) Moonbootsit ja kaikkea muuta todella tarpeellista, jota on tullut hillottua varaston hyllyillä vuosikausia.
Mistä tavarasta en mistään hinnasta luopuisi?
Pohdin, että onko jotain, mistä en mistään hinnasta luopuisi. Ja vastaus on: ei ole (lukuunottamatta ehkä välttämättömyyksiä, kuten vaatteita ja pipoa pakkasella). Jopa Applen iPhone ja maastopyöräni saa lähteä, jos tarve tulee (ja kaverit, nyt saa taas pyyhkiä sen näytön niistä kahvinroiskeista).
Kotini ja perheeni ei muodostu materiasta tai tavaroista – se muodostuu ihmisistä. Kotini on siellä, missä perheeni on. Ei siellä, missä tavarani ovat. Raha on vaihtokaupan väline ja tavarat tuovat vain hetken ilon – ihmissuhteet parhaimmillaan elämänmittaisen.
Sunnuntaina on taas syytä muistaa tämä – vaikka saa äitiä toki muistaa jollain tärkeällä ja kestävällä tavarallakin.
Hyvää äitienpäivää!
Perjantaikokki
Grillattua ananasta ja mansikkasalaattia
En ole jälkkäri-ihme tai jauhopeukalo, ja siksi tällaiset yksinkertaiset, raikkaat ja maistuvat kombinaatiot miellyttävät. Varsinkin, kun tässä pääsee grillaamaan!
AINEKSET
Kuori omena ja poista siemenkota. Pilko kaikki muut hedelmät, paitsi ananas suupalan kokoisiksi paloiksi. Laita kulhoon ja purista päälle limen mehu (tai vaihtoehtoisesti tilkka Limoncelloa).
Kuori ananas. Leikkaa ananaksesta paksuja siivuja siten, että puumainen keskusta jää käyttämättä. Pyörittele ananassiivut ruskeassa sokerissa kauttaaltaan. Lämmitä grilli kuumaksi ja grillaa ananaksia kaikilta sivuiltaan muutama minuutti.
Tarjoa ananakset kuumana hedelmäsalaatin ja jäätelön kera.
Herkullista äitienpäivää!
Perjantaikokin blogi 