Kaikkihan sen tietävät, että mitä lapsellisempi leikki, sen enemmän aikuiset siitä innostuvat. Tähän perustui aikoinaan esimerkiksi Speden Spelien suosio.

Täällä Sveitsissäpä on leikki osattu hyödyntää osana tärkeää kansalaisvelvoitetta. Puhun siis soittoringistä, eli suomeksi sanottuna rikkinäisestä puhelimesta.

Ensimmäisessä Kindergartenin vanhempainillassa saimme kouraamme soittorinkidokumentin. Homma toimii niin, että mikäli opella on asiaa kaikille, soittaa hän muutamalla isälle tai äidille, jotka sitten soittavat listoissaan seuraaville ja niin edespäin. Ope tietää viestin menneen perille siinä vaiheessa, kun listan viimeinen soittaa opelle ja kuittaa viestin perilletulon.

Vaan minkälaisen viestin?

Innolla odottelin koko syksyn, että pääsemme leikkimään rikkinäistä puhelinta. Minun nimeni oli soittolistassa ensimmäisenä ja omaan rinkiini kuului sen jälkeen kuusi muuta nimeä. Vanhempainilloissa osaan tutustuneena, tiesin, että listassa ymmärrettävää saksaa puhuu vain yksi. Seitsemässä rinkiläisessä oli viittä eri kansallisuutta. Oli suomalainen, italialainen, virolainen, joku oli jostain päin entistä Jugoslaviaa ja oli joukossa ihan aito sveitsiläinenkin. Se ainoa ymmärrettävää saksaa puhuva oli siis saksalainen. Sveitsiläiset kun puhuvat ihan omaa kieltään ja sitä ei opetettu Klassikon yläasteen ja lukion saksantunneilla.

Mietin, että mitenköhän viestin välittäminen sujuu italiaa äidinkielenään puhuvalle seuraavalle listalaiselle. Päätin, että kun pilliin vihelletään, niin italiaksi en asiaa selitä. Se olisi liian helppoa eikä lainkaan leikin mukaista. Maassa maan tavalla. Grüezi ja silleen.

Vihdoin alkuviikosta, puolen vuoden odottamisen jälkeen, puoli kahdeksan maissa aamulla, puhelin soi. Jes! Soittaja oli Kindergartenin opettaja. Minusta oli vihdoin tulossa osa tätä maata, täysivaltainen soittoringin jäsen!

Keskityin kuuntelemaan, mitä tärkeää Frau Schultesilla oli minulle kerrottavanaan.

”Olen kipeä ja tänään on sijainen. Soitatko seuraavalle?”

Siinä kaikki. Ei dramaattisia uutisia, vaan ainoastaan ilmoitus, että eri näköinen opettaja on lapsia vastassa. No, tällä on hyvä aloittaa leikki. Aloitimme tärkeän työmme etsimällä syksyllä saatua listaa vaimon kanssa parikymmentä minuuttia. Oli kiire, sillä viestin välittäminen oli nyt yksin harteillani. Vihdoin löysimme listan! Soitin ensimmäiselle, mutta en saanut vastausta. Luuli varmaan puhelinmyyjäksi. Muistelin vanhempainillassa kerrottuja soittorinkisääntöjä. Jos ei vastata, hypätään listassa seuraavaan ja soitetaan. Viestin on kuljettava!

Soitin seuraavalle – ja sain vastauksen. Kerroin asian niin hyvin kuin taisin. Kuulija kuittasi ymmärtäneensä ja lähti varmaan etsimään omaa listaansa.

Kun sain oman osioni suoritettua, oli kello jo kahdeksan. Koulu  alkaa kymmenen minuutin kuluttua. Tällä tahdilla viimeinen tavoitetaan puoliltapäivin, kun Kindergarten on ohi.

Hieno systeemi ja hauska leikki  – mutta opettaja ehti varmaan parantua, ennen kuin monikansallinen rinkimme oli viestin välittänyt. Harmillista vain on, että emme pääse kuuntelemaan, minkä viestin se viimeinen sai…

Hullulla on halvat huvit 😉

Perjantaikokki

Grillatut italialaiset vihannekset

On yksi lisuke ylitse muiden, eli ”grigliata mista di verdure” – grillatut vihannekset. Teen näitä melkein viikoittain – kerralla aina parin päivän satsin. Hyvää, terveellistä ja molto italiano!

Jos hifistelen, niin kuorin paprikat. Mutta arkena en viitsi. Kuori ei haittaa, kunhan rapsuttaa karrelle paahtuneet osat pois.

AINEKSET

VALMISTUS

Leikkaa paprikoista siemenkodat pois ja pilko 4-5 viiteen palaan. Leikkaa kesäkurpitsoista ja munakoisoista päät pois ja siivuta (aika) ohuiksi. Munakoisot ohuemmiksi kuin kesäkurpitsat. Kuumenna grilli kuumaksi. Paahda kasviksia molemmilta puolin. Paprikat ja munakoisot vaativat enemmän aikaa kuin kesäkurpitsat. Nypi tarvittaessa paprikasta tummunut kuori pois.

Laita kuumat, grillatut vihannekset esim. muoviastiaan. Pilko päälle runsaasti persiljaa, hienonna yksi valkosipulinkynsi joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla sekä runsaalla oliiviöljyllä. Sekoita ja anna vetäytyä kannen alla viitisen minuuttia. Tarjoa kuumana tai kylmänä lihan tai vaikka grillatun lohen seurassa. Voit myös pilkkoa pari päivää vanhat kasvikset pieniksi ja laittaa salaattiin. Tai syödä sellaisenaan.

Herkullista viikonloppua!

Mustaa rahaa ja loistoautoja – Kuhaa Fried Rice

Italianreissu tuli tehtyä parisen viikkoa sitten. Kymmenen päivää hurahti hetkessä ja olo on aina kuin kotiin palaisi. Olen varma, että osa geeneistäni ja luonteestani on jotenkin tuosta maasta peräisin.

Ensiksi vietimme viikonlopun Milanossa ystäviemme luona ja siitä suuntasimme vuorille laskettelemaan. Italia oli entisensä ja toisaalta ei, sillä Berlusconin aikakausi oli päättynyt. Monen mielestä vihdoin.

No, näkyikö muutosta, kun tuo eurooppapolitiikankin virallinen viihdyttäjä oli kuvioista poistunut? Tavallisessa elämässä ei, sillä ruoka maistui edelleen taivaalliselta ja ihmiset olivat ystävällisiä. Mutta liike-elämässä kyllä.

Italian, kuten toisen kriisimaan Kreikankin, talous on pitkään perustunut ”soldi neri” –perinteeseen, eli pimeään rahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käteinen vaihtaa omistajaa tuotteista tai palveluista ilman kuittia ja ikäviä valtion välikäsiä. Virallinen palkkataso on jotain ja käteen tuleva raha ihan jotain muuta. Näppejään nuolemaan jää vain valtio – ja EU:n myötä mahdolliset muut jäsenvaltiot, jotka sitten puuttuvia verotuloja takaavat… Muutama vuosi sitten eräs ystäväni oli ostanut asunnon. Hinta oli mielestäni kova ja kyselin lainasummaa sekä lyhennysaikaa. Yllätyin maksuajan lyhyydestä, joten kysyin vuosituloja. Kun ynnäsin nämä yhteen, totesin, että joka ikinen penni menee suoraan lainanlyhennyksiin. Kysyin, että millä meinaatte elää seuraavat 15 vuotta?

”Miten niin?” Ihmetteli ystäväni. ”Mustalla rahalla tietenkin. Katsos, valtiolle näytetään ne tulot, joilla viralliset menot maksetaan ja lomat, ravintolat, ruoat jne. maksetaan pimeällä rahalla.”

Asia selvisi. Kuulemma ainoastaan hölmöt ilmoittavat kaiken.

Berlusconin luovuttua vallasta on maassa pikapikaa ruvettu karsimaan pimeän rahan käyttöä. Esimerkiksi hotellinomistajamme tuli sanomaan minulle ennen loppumaksun suorittamista, että toivottavasti emme ajatelleet maksaa käteisellä, sillä lain mukaan on yli tonnin maksut hoidettava laskulla tai kortilla. Meitä oli seurueessa 16 henkeä, joten emme olleet kantaneet käteistä loppulaskua varten mukanamme.  Kävin myös parturissa Italiassa (se on aina elämys, varsinkin kun antaa parturille vapaat kädet! Ks. kuva!) Parturikin valitteli, että ihmiset maksavat nykyään aika ”nihkeästi”. Eli maksavat kaiken kuitilla. Ja samaa totesi muutama vuosi sitten asunnon ostanut, palveluammatissa toimiva ystäväni. Virallinen tulotaso on pysynyt ennallaan, mutta käteen tuleva raha on tippunut dramaattisesti.

Suomalaisen on helppo hurskastella, mutta kuka heittää ensimmäisen kiven? Käsi ylös kaikki ne, joiden perheessä tai lähipiirissä ei ole kaiman kaveri (putkimies, sähkäri, laatoittaja jne.) käynyt ”vähän auttelemassa” iltasella remppahommissa ja kivasti ilman alveja. Siinähän kaikki voittavat, eikö?

Kuten sanottu, maassa maan tavalla. Mutta kaikkein hölmöimmät eivät ilmoita mitään tuloja. He jäävät kiinni.

Kun ajelimme ylös vuorille, kuuntelin radiosta uutisia. Italian poliisi oli järjestänyt ison ratsian erään viikonlopun jälkeen kaikilla isoimmista laskettelukeskuksista palaavilla teillä. Kaikki luksusautot, kuten Ferrarit, Maseratit ja Bentleyt oli pysäytetty. Tällä kertaa ei tehty puhallutuksia, vaan tarkistettiin omistajan verotiedot.

Yhdessä ratsiassa saatiin kiinni viitisenkymmentä loistoautokuskia nollatuloilla.

 Voi noita köyhiä.

Perjantaikokki

Kuhaa Fried Rice

Tämä resepti juontaa juurensa siitä, että sushiriisin onnistuminen ei ole taattu. Viime viikonloppuna keitimme riisiä kaksi satsia: ensimmäisen ja sitten sen onnistuneen. Ensimmäinen meni puuromaiseksi, joten se sopi loistavasti Fried Rice –raaka-aineeksi. Lisäksi Kalapojilta ostamaani kuhaa jäi yksi filee yli, joten raaka-aineet olivat kasassa.

AINEKSET

Kastike

VALMISTUS

Valmista kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

Pilko kala pieniksi paloiksi. Sekoita kala, riisi ja raastettu limen kuori massaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tee massasta (vedessä kostutetuin käsin) lihapullan kokoisia palluroita. Pyörittele reilussa korppujauhoissa ja paista runsaassa öljyssä kullan ruskeiksi.

Ripottele tarjotessa pinnalle persiljaa ja tarjoa kylmän kastikkeen kera.

Käväisin alkuviikosta pikaisesti Suomessa työmatkalla. Matkailu avartaa, kuten tiedetään. Varsinkin kun tahattomasti aiheuttaa ongelmia lentokentillä molempiin suuntiin.

Lensin tällä kertaa Tukholman kautta, sillä reitin aikataulut sopivat vierailuuni nyt parhaiten. Vaihtoaika Arlandan lentokentällä oli ennestäänkin vain puoli tuntia ja kun kone oli vartin myöhässä, oli ongelma valmis. Kaiken hyvän lisäksi ei automaatti Zürichissä ollut suostunut kirjoittamaan lippuani kuin Tukholmaan saakka, vaikka lento oli SAS:ilta ostettu Turkuun asti.

Juoksin portille. Kenttä oli jo hiljentymässä yötä varten ja kaikki tuntui olevan kiinni. Portti oli jo suljettu ja yksinäinen virkailija teki vielä viimeisiä paperitöitä. Huohotin asiani, että koneeseen pitäisi päästä. Virkailija pyysi nähdä lippua, jota minulla ei ollut. Nimeni kuitenkin löytyi listasta ja minulla oli lisätodisteena reittisuunnitelma ja maksukuitti sähköpostissa. Sitten alkoi ruotsalaistyylinen ”möte”, että miten tämä asia nyt oikein handlataan. Möte pidettiin kuudella puhelinsoitolla ja jatkuvalla radiopuhelimeen puhumisella. Bussikuljetus koneelle oli mennyt jo kauan sitten ja varustauduin viettämään yhden yön miniloman idyllisessä Tukholmassa. Ties vaikka Estellen bongaisi.

Tilanteen ratkaisi kuitenkin keltaiseen turvaliiviin pukeutunut herra, joka puuskutti putkea ylös minkä ylipainoltaan pystyi. Hän vilkaisi minua ja lippuani sekä kuittiani, nappasi laukkuni ja sanoi: ”Nu ska vi springa!”. Ruotsinkieleni on selvästi ruosteessa, sillä emme lähtenytkään juoksemaan, vaan tallustelin huohottavan herran perässä putkea alas. Sitten hyppäsimme sivuovesta portaille, joiden alapuolella odotti yksityiskyytini koneelle. Aika VIP-kohtelu ajattelin, kunnes sain käskyn ahtautua ikivanhan Ford Fiestan papereita pursuavalle takapenkille. ”Nu ska vi fara!” huusi mies ja painoi kaasua.

Fiesta kulki paljon kovempaa kuin mies juoksi ja autiolla kentällä oli tilaa kaahata. Pieni potkurikone odotti luukku auki viimeistä matkustajaansa ja vain viitisen minuuttia siitä, kun suljin Fiestan oven, olimme ilmassa.

Keltaliivinen herra näytti Fiestansa vieressä seistessään vaarallisessa operaatiossaan onnistuneelta salaiselta agentilta. Rouvavirkailija kentällä taisi vieläkin pitää möteä.

Saavuin Suomeen ja pikavisiitti sujui työn puolesta hyvin. Ennen paluuta keskiviikkona kävin ostamassa tilatut tuliaiset: Julia halusi hyvää kalaa sushia varten. Niinpä suuntasin kulkuni Kauppatorin Kalapojille, joilla sattui olemaan tiskissä todella hyvät antimet. Siika-, kuha- ja pieni lohifilee huolella pakattuina marssin vielä pariksi tunniksi toimistolle. Laitoin koko paketin pakkaseen jäähtymään, jotta kylmä kestäisi viiden tunnin matkan.

Turun lentokentällä turvatarkastus kuitenkin piippasi ja innokas tarkastaja pyysi minua avaamaan laukkuni.

”Mikä tämä paketti on?”

”Siinä on kalaa.”

”Se on kylmä. Onko se ollut pakkasessa?”

”On. Tunnin – pari.”

”Et voi ottaa sitä mukaan. Se on jätettävä tähän. Käsimatkatavaroissa ei saa olla pakastetuotteita.”

”Eivät ne ole pakastetuotteita. Ne on kolme tuntia sitten haettu kauppatorilta ja olleet pakkasessa jäähtymässä.”

”Jos ne ovat olleet pakkasessa, niin ne ovat pakkastuotteita”

”Ne ovat tuoretta kalaa, jotka ovat olleet pakkasessa jäähtymässä. Katsotaanko vaikka?”

Turvatarkastuksen herrat päätyivät availemaan Kalapoikien Stefanin huolella pakkaamat tuliaiseni läpivalaisukoneen hihnalla. Kymmenen paperikäärön jälkeen he pääsivät käsiksi kaloihini. Sitten alkoi taivuttelu ja tunnustelu.

”Hmm… niin, eivät nämä kyllä kauhean kovia ole…”

”Eivät tietenkään. En halunnut jäädyttää niitä. Teen niistä huomenna sushia.”

”Voit vielä viedä laukkusi tuonne tiskille ja laittaa sen ruumaan.”

”En varmana vie! Nämä ovat gourmeta ja laukkuja katoaa aivan liian usein. Kalapoikien Stefan on ollut Swissairilla töissä mm. selvittelemässä kadonneiden matkatavaroiden prosesseja. Hän kertoi minulle juuri, miltä laukullinen bangladeshilaisia, vai oliko ne pakistanilaisia savustettuja rottia haisee, kun ne ovat viikon reissanneet omistajaa vailla eri lentokentillä. Kalojani en ruumaan laita.”

”Mutta emme kyllä näitä saisi pakastetuotteina tuonne koneeseen laskea…”

”Hei haloo! Mitä jos ostan torilta kalan ja ajan sillä kaksi tuntia Helsinki-Vantaalle 25 asteen pakkasessa – kalat Hiacen takatilassa. Onko se silloin pakastetuote vai tuoretta kalaa?”

”Niin. Se ei ole silloin ollut pakkasessa…”

”Onhan. Hiacen takatilassa ei ole lämmitystä. Siellä on kylmempi kuin toimistomme pakkasessa.”

Ja sitten alkoi suomalainen möte. Turvatarkastajat pohtivat kahdestaan, voiko tämän erittäin vaarallisen lähetyksen päästää koneeseen. Yhteisvastuullisesti he minut koneeseen loppujen lopuksi päästivät. Onneksi, sillä lentokaloistani tuli täydellistä sushia.

Kiitokset kalapojille kaloista ja sen ratkaisevan neuvotteluvaltin antamisesta.

Perjantaikokki

Sushia lentokaloista

Sushin ehdoton edellytys on tuore, hyvä raaka kala. Käytä vain merikaloja. Parhaita kaloja sushiin ovat mielestäni lohi, siika ja kuha. Monesti käytetään myös tonnikalaa, mutta sitä kannattaa ekologisuuden nimessä välttää.

Lisäksi tarvitset muutamia erikoisraaka-aineita, joita kuitenkin saa aivan tavallisista ruokakaupoista. Mikäli tikuilla syöminen pelottaa, niin huoli pois. Japanilaiset popsivat sushia usein sormin.

AINEKSET (kevyt illallinen neljälle)

Kalat

VALMISTUS

Aloita riisin keittämisellä. Salaisuus piilee sekä huuhtelussa että omassa höyryssä kypsyttämisessä. Huuhtele riisi kylmällä vedellä viisi – kuusi kertaa (kunnes kattilaan jäävä huuhteluvesi on melkein kirkasta). Laita huuhdeltu ja valutettu riisi kattilaan. Lisää kylmää vettä noin 1/3 enemmän kuin on riisiä. Laita kansi päälle ja kattila liedelle. Kun riisi kiehuu, laske lämpötila pienimmälle ja anna riisin kypsyä omassa höyryssään noin 20 minuuttia. Itse sekoitan varovasti ja nopeasti välillä ja tarkistan, pitääkö vettä lisätä. Jos pitää, niin lisään kiehuvaa vettä.

Kun riisi on kypsää, levitä se laakeaan astiaan ja nosta vaikka parvekkeelle jäähtymään. Pirskottele riisiin aina välillä riisiviinietikkaa ja puulastan ohuella osalla tee ”ristivetoja” riisiin. Jos omistat vielä japanilaisen viuhkan, niin voit heiluttaa sitä, jolloin riisi jäähtyy nopeammin eikä kypsy enää. Itse turvaudun välillä myös sanomalehteen…

Leikkaa kalat hieman graavikalasta leikattavia siivuja paksummiksi siivuiksi. Lohi kannattaa leikata ”sivuttain”, eli ensiksi sopivan leveiksi paloiksi ja sitten vastasuuntaan kuin kalaa normaalisti siivuttaessa.

Pyöritä riisistä pieniä palleroita. Ota pieneen astiaan kylmää vettä. Kasta sormen päitä siinä aina riisipallon tekemisen jälkeen. Näin riisi ei tartu sormiisi. Älä purista palloja liikaa, mutta tee niistä kuitenkin kiinteitä.

Sipaise kalasiivujen alle (halutessasi) vähän wasabia ja asettele kalat riisipallojen päälle. Dippaa soijaan ja nauti inkiväärin kera.

Ps. Tämä oli erittäin pieni pintaraapaisu sushin maailmaan. Jos innostut, niin googlaa lisää tietoa. Sitä riittää!