Nyt matkailtiin todella lähelle! Ensiksi tiistaina aamulla fillaroin Kaarinasta kotisatamaamme Airisto Strandiin. Tein veneessä etätyöpäivän ja puoli viideltä seuraksi saapui yrittäjäkolleega Ismo.

Otimme köydet irti viiden maissa auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja etelätuulen puhaltaessa 4-6 m/s. Siis leppoisaa kryssiä luvassa. Kyseessä oli käännytysreissu, sillä Ismo on vannoutunut moottoriveneilijä.

Suuntasimme etelään, aivan mökkisaaremme Sandön viereen, Pensariin. Liian usein on lähdetty merta edemmäs kalaan, on nyt pakko myöntää. Purjeveneellä olen ollut silloisessa Pensar Sydissä tasan kerran yötä, ehkä kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen ravintolaa olemme käyttäneet ehkä viidesti ja saunassa emme olleet koskaan käyneet. Miksi käydä, kun mökin sauna on muutaman minuutin Bustermatkan päässä?

No siksi, että maisemat jo itsessään ovat aivan toisenlaiset. Ja siksi, että vaihtelu virkistää. Mutta vaikka saunareissu suuntautuisikin jatkossa useammin mökille kuin Pensariin, niin ravintolassa aion asioida useammin!

Vaikka kausi oli alussa ja kesähenkilökunta osittain ensimmäistä päivää töissä, sujui kaikki mallikkaasti. Vaikka meillä oli veneessä illallisaineet, päätimme ruokailla ravintolassa välittömästi, kun kuulimme, että se on auki.

Sisustus on idyllinen ja terassille paistaa aurinko koko päivän ja hyvin pitkälle iltaan. Menu käsittää kymmenisen eri annosta. Meille valikoitui etanat fenkolikermassa alkupalaksi ja itse otin pääruoaksi äyriäisrisoton. Ismo tilasi hirvipadan. Viinejä oli vasta muutamia pikkolopulloissa, mutta kaikki oikein oivallisia.

Etanat oli loistavia! Fenkoli toi mukavaa raikkautta kermakastikkeeseen ja Salmon Run-niminen Sauvignon Blanc toimi viininä hyvin. Äyriäisrisotossa oli runsaasti äyriäisiä. Riisin koostumus ei hiponut täydellisyyttä, mutta maku oli kohdillaan. Keittiön puolustukseksi tulee todeta, että aikamme Italiassa ”Nonnan” patojen äärellä opetti minut ja vaimoni kriittisiksi risoton suhteen. Ja vaimoni tekee itse todella taidokkaasti risoton. Söisin kuitenkin toistekin tuon annoksen.

Ismo kehui hirvipataansa hirveän hyväksi. Lautaselle ei jäänyt edes kastiketahroja, joten varmasti maistui.

Sauna kruunasi tämän illan ja tuulen tyyntyessä yöksi pläkäksi, nukuin sikeästi ja paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Aamulla kiersin saaren lenkkeillen ennen työpäivän alkua. Ihmettelin itsekseni, miksi en ole aiemmin saareen paremmin tutustunut, sillä saaristoidylliä ja aktiivista elämää siellä tuntui riittävän. Ainoastaan massiiviset metsätyöt pilasivat muuten täydellistä aamulenkkiä. Se, missä kartan mukaan meni polku, olikin muuttunut valtavaksi hakkuuaukeaksi.

Metsästä oli hauska bongata saaren aiemman käyttötarkoituksen jäänteitä. Saari toimi suojeluskuntien ja lottien leirikeskuksena aikoinaan ja siellä täällä on tykkiasemien ja bunkkerien jäänteitä.

Lenkin jälkeen nautimme aamiaisen auringon paisteessa sitloodassa ja aloitimme työt. Etätöissä näytti olevan naapuriveneenkin väki – läppärit sylissä sitloodassa. Ismo hyppäsi palaveriin Japaniin ja minä vedin omiani Turkuun ja Helsinkiin. Lounastauolla seilasimme takaisin kotisatamaan ja jatkoimme siellä työpäivän loppuun. Etätyöt on voittava konsepti!

Iso suositus Sandvikille – myös meille naapurisaarelaisille. Ja lopuksi on mainittava, että käännytystyöni kantaa hedelmää: takaisin purjehtiessa alkoi Ismo kysellä käytettyjen purjeveneiden hintoja… 😉

– Pete