#satasyytäollaonnellinen #16 inspiraatio

Lumia Petri_20131226_008

Sen tuntee, kun se iskee. Ilman sitä, on hankalaa luoda mitään uutta. Ja sen vallassa saa paljon aikaiseksi. Siis inspiraation.

Tänään se iski, kun eräs tanskalainen asiakkaamme vinkkasi, että meidän tapahtumanhallintapalvelu sopisi erään kansainvälisen mobiilituotteen kanssa hyvin yhteen. Otimme pikaisen puhelinkonferenssin EventPad -nimisen firman kanssa ja totta: yhdessä voisimme tarjota tapahtumanjärjestäjille aika paljon hienoja juttuja.

Sitten päätin vielä laittaa aluille idean, jota olen kauan pyöritellyt. Lyyti-palvelullamme järjestetään noin 30 000 tapahtumaa tänä vuonna, mutta asiakkaan vastuulla on aina ollut tapahtumasta tiedottaminen. Me, jotka elämme internetissä ja sosiaalisessa mediassa, voisimme auttaa asiakkaitamme saamaan enemmän osallistujia tapahtumiinsa. Niinpä koodarimme Toni teki puolessa tunnissa mahdolliseksi merkata tilaisuuden julkiseksi, me saamme listan näistä tapahtumista ja kerromme niistä asiakkaittemme puolesta Lyytin Twitterissä ja Facebookissa seuraajillemme. Kaikki voittavat: asiakkaat saavat mahdollisesti lisää osallistujia, meidän seuraajat saavat tietoa mielenkiintoisista tapahtumista ja minä pääsen nauttimaan inspiraatiosta. Mahtavaa!

Kannattaa muuten käydä seuraamassa Lyytiä Twitterissä ja Facebookissa. Saat infoa hienoista tapahtumista ja pysyt kärryillä meidän menosta!

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen # 15 Vierailuaamu

Tunteen tietänevät kaikki päiväkodin, iltapäiväkerhon, koulun tai harrastusten kautta lasten vanhemmille suunnatuissa tilaisuuksissa olleet.

Kuinka minun lapseni onkaan fiksu!

Miten se osaakin noin hyvin!

Kyllä tässä nyt oikein ylpeydestä pakahtuu!

Näemmä tunnelmaan pääsyyn riittää ihan tavallinen vierailuaamu koulussa. Hyvin sujui tytöltä ainakin matematiikka. Äitinsä geenejä.

Aamu muuten alkoi ”luokan laululla”. Osa meni ohi, sillä lasten kuorolaulussa artikulaatiokäsitettä ei aina tunnetta ja varsinkin kun sanoitus oli sveitsinsaksaksi. Mutta sen ymmärsin, että laulu käsitteli erilaisuutta. On lyhyitä, pitkiä, isoja, pieniä, sveitsiläisiä, turkkilaisia, italialaisia, hitaita, nopeita ja kaikenlaisia, mutta silti olemme kaikki samanlaisia ja arvokkaita. Siinä laulun sanoma tiivistettynä.

Voisi monessa suomalaisessakin koulussa tehdä terää.

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen #13 Vekottimet

Olen jonkin verran ihastunut erilaisiin vekottimiin ja vempeleisiin. En toki pahasti (ja vaimo lopettaa nauramisen joskus huomenissa…), mutta vähän.

Monelle tekniset vempeleet aiheuttavat vain hampaiden kiristelyä. Niin minullekin, silloin kun ne eivät toimi. Takavuosina paljon enemmän kuin nykyään. Kehitys kehittyy! Toimiessaan vekottimet mahdollistavat vaikka mitä. Kuten vastaheränneen kolmivuotiaan pellavapään tukan silittelyn kesken myyntipalaverin, johon osallistun vekottimella kotisohvaltani.

En kaipaa vanhasta hyvästä vekotinajasta takaisin oikeastaan mitään muuta kuin lankapuhelimia. Parasta hupia oli lapsena salakuunnella isoveljien siirappisia lepertelypuheluita tyttöystäville talon toisesta luurista. Hupia kesti, kunnes repesi nauramaan. Sitten olikin parempi olla vikkelät kintut ja pakoreitti selvillä.

Liekö urheiluinnostukseni tausta lankapuhelimissa?

Perjantaikokki