Olen jonkin verran ihastunut erilaisiin vekottimiin ja vempeleisiin. En toki pahasti (ja vaimo lopettaa nauramisen joskus huomenissa…), mutta vähän.

Monelle tekniset vempeleet aiheuttavat vain hampaiden kiristelyä. Niin minullekin, silloin kun ne eivät toimi. Takavuosina paljon enemmän kuin nykyään. Kehitys kehittyy! Toimiessaan vekottimet mahdollistavat vaikka mitä. Kuten vastaheränneen kolmivuotiaan pellavapään tukan silittelyn kesken myyntipalaverin, johon osallistun vekottimella kotisohvaltani.

En kaipaa vanhasta hyvästä vekotinajasta takaisin oikeastaan mitään muuta kuin lankapuhelimia. Parasta hupia oli lapsena salakuunnella isoveljien siirappisia lepertelypuheluita tyttöystäville talon toisesta luurista. Hupia kesti, kunnes repesi nauramaan. Sitten olikin parempi olla vikkelät kintut ja pakoreitti selvillä.

Liekö urheiluinnostukseni tausta lankapuhelimissa?

Perjantaikokki