Tunteen tietänevät kaikki päiväkodin, iltapäiväkerhon, koulun tai harrastusten kautta lasten vanhemmille suunnatuissa tilaisuuksissa olleet.

Kuinka minun lapseni onkaan fiksu!

Miten se osaakin noin hyvin!

Kyllä tässä nyt oikein ylpeydestä pakahtuu!

Näemmä tunnelmaan pääsyyn riittää ihan tavallinen vierailuaamu koulussa. Hyvin sujui tytöltä ainakin matematiikka. Äitinsä geenejä.

Aamu muuten alkoi ”luokan laululla”. Osa meni ohi, sillä lasten kuorolaulussa artikulaatiokäsitettä ei aina tunnetta ja varsinkin kun sanoitus oli sveitsinsaksaksi. Mutta sen ymmärsin, että laulu käsitteli erilaisuutta. On lyhyitä, pitkiä, isoja, pieniä, sveitsiläisiä, turkkilaisia, italialaisia, hitaita, nopeita ja kaikenlaisia, mutta silti olemme kaikki samanlaisia ja arvokkaita. Siinä laulun sanoma tiivistettynä.

Voisi monessa suomalaisessakin koulussa tehdä terää.

Perjantaikokki