Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Melchsee-Frutt –nimisessä paikassa vuorilla.  Se on pieni kylä Melchsee-nimisen vuoristojärven rannalla. Tiedän, että olen tämän maan luonnonkauneuden ihailussa vielä täysin noviisi, mutta jotain erityistä paikassa oli.

Etsi kuvasta tie

Ensinnäkin jo saapuminen kylään oli kokemus, jota emme helposti unohda. Autotie päättyy talvisin Stöckalp-nimiseen paikkaan, josta pääsee hissillä kylään. Mutta lumettomana kautena perille pääsee myös autolla – jos vain hermot kestävät. Tietä saa ajaa ylöspäin ainoastaan parillisina tunteina ja alaspäin parittomina. Syykin on selvä: kahta autoa ei tielle vastakkain mahdu. Tie kulkee alkumatkan laskettelurinteitä pitkin, kunnes se nousee puuttomalle ja kiviselle ylängölle. Jyrkänne on paikoitellen auton molemmin puolin – toisella ylös ja toisella alaspäin äkkijyrkästi viettävänä. Kun viimein saavut perille, on jo alkumatka tehnyt vaikutuksen. Harvoin sitä ajelee laskettelurinteitä autolla ylös. Tämä yksisuuntainen vuoristotieosuus on seitsemän kilometriä pitkä! Alaspäin pääseekin vaikka vuokrattavilla potkulaudoilla.

Itse kylä on varsin vaatimaton. Ei mikään after ski-menomesta, mutta rauhallista lomaa etsivälle varsin oiva paikka. Me yövyimme mukavassa hotellissa ja vierailun kruunasi erittäin hyvä suomalainen sauna, jonka sai varattua perheelle edullisella 20 frangin tuntihinnalla.

Kylä maan ja taivaan välissä -mainoslause ei ole kaukaa haettu.

Parasta oli kuitenkin vaeltaminen. Ilma oli siihen touhuun täydellinen. Maassa oli vielä paikoitellen paljonkin lunta kolme viikkoa sitten sataneesta ensilumesta, mutta t-paidalla tarkeni auringossa mainiosti. Pakkasimme nuorimman lapsenkantorinkkaan ja kaksi vanhinta kävelivät itse. Suurin osa sveitsiläisistä kävelivät merkattuja polkuja pitkin, mutta me halusimme kulkea omia polkuja.

Pienelle puronkin ylitys on iso seikkailu

Kiersimme järveä jyrkimmät kohdat polkua pitkin ja sitten lähdimme omille teille. Lapsemme jaksoivat vaeltaa yli kaksi tuntia ja matkaakin mäkisessä maastossa kertyi nelisen kilometriä. Bongasimme vuoren sisältä pulppuavia vuoristopuroja, täytimme niistä juomapullot, kiipeilimme pienillä kallioilla, söimme eväät auringon paistaessa ja laskimme lumivanoja pitkin muovipussi takapuolen alla.

Ensilumen rippeet

Nuori vuorenvalloittaja

Täydellinen päivä.

Vaelluksen jälkeen nautimme hissin yläaseman ravintolassa jäätelöt ja vehnäoluet. Olimme aiempana iltana kiinnittäneet huomion hotellissa illallisella olleeseen iäkkääseempään seureen. Mitäköhän nekin täällä keskellä vuoria tekevät, pohdimme. Saimme sen selville, kun kaksi harmaatukkaista, selkeästi iäkästä leidiä marssivat jyrkkää rinnettä ylös varsin kevein askelin. Mietimme, että Suomessa on harvassa tuon tason suoritukseen tuolla iällä pystyvät. Täällä niitä näytti olevan oikein ryhmämatkaksi saakka.

Missä salaisuus?

Kuten viime perjantaina kirjoitin, nauttivat paikalliset ulkoilusta. Siihen on myös luotu todella hyvät mahdollisuudet. Reitit on merkattu Sveitsiläisellä tarkkuudella. Jokaisessa pienessäkin polunhaarassa on kyltit seuraavan määränpään suunnasta, arvioidusta kävelyajasta ja muista huomioonotettavista asioista. Erikseen on merkattu pyöräilijöille sopivat polut, kävelijöille tarkoitetut, sauvakävelyyn soveltuvat ja liikuntaesteisille kunnostetut reitit. Ja kaikista näistä löytyy omat, hyvät kartat sekä älypuhelinsovellukset.

Valinnanvaraa reiteille on!

Liikkumisesta luonnossa on täällä tehty yksinkertaisesti erittäin helppoa.  Vuoria ei sentään ole loivennettu, mutta muuten kaikki voitava on tehty.

Siinä lienee osa salaisuutta.

Liikunnallista viikonloppua!

Perjantaikokki

Salaatti paistetusta kylmäsavulohesta

Loistava ja kevyt lounas syntyy salaatinkerästä ja kylmäsavulohesta. Uutta fiilistä kylmäsavuloheen saat paistammalla sen.

AINEKSET

Kastike

Lisäksi

VALMISTUS

Valmista kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla kipossa ja anna maustua jääkaapissa hetki.

Huuhtele ja kuivaa kaikki salaattiainekset (pl. lohi ja kananmunat). Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja pilko muut ainekset.  Sekoita kastikkeen kanssa. Kuumenna pannu kuumaksi ja paista kylmäsavulohen siivuja muutama sekunti molemmilta puolilta. Nostele salaatin päälle ja tarjoa heti.

Kaksoisveljeni on järjestöjyrä, jonka CV:ssä komeilee erilaisia lyhenteitä enemmän kuin Nokian puhelimen käyttöoppaassa. Titteleitäkin on varmaan kymmenkunta. Minä olen taas aina halunnut pysyä kaukana kaikesta sellaisesta.

Yllätin itsenikin, kun vastasin myöntävästi kunnialliseen kutsuun liittyä paistinkääntäjien kiltaan. Ennakkokäsitykseni järjestötoiminnasta kun dominoi kuvaani kaikesta organisoidusta, vapaaehtoisesta toiminnasta. Mutta onneksi otin kunnian vastaan!

Chaine des Rotisseurs on vuonna 1248 perustettu paistinkääntäjien järjestö. Päinvastoin kuin monet muut järjestöt, ei tätä järjestöä ole perustettu herraskaiseen patsasteluun ja siihen iänikuiseen verkostoitumiseen.  Koska 1200-luvulla ei vielä ollut kehittynyttä laadunvalvontakoneistoa ravintola-alalla, päättivät alan ammattilaiset perustaa sellaisen itse. Vain hyvää ruokaa laadukkaasti valmistavat ammattilaiset pääsivät sen jäseniksi ja saivat jäsenyyden merkiksi käädyt. Näin asiakkaat tiesivät, kenen ruokaa uskalsi syödä ja mistä kannatti maksaa.

Nykyään järjestö toimii noin 90 maassa ja jäseniä sillä on kymmeniä tuhansia. Jäseneksi joko kutsutaan tai anotaan. Jäseninä on sekä ammattilaisia että intohimoisia harrastajia ja kaikkien yhteisenä tavoitteena on ylläpitää ja kasvattaa arvostusta hyvin valmistettua ruokaa kohtaan: siis vaalia ruokakulttuuria. Näin tarkemmin ajateltuna, ei ajatusmaailma omastani juurikaan eroa.

Osallistuin ensimmäistä kertaa toimintaan Turussa pari viikkoa sitten järjestetyssä Kulttuurikapitulissa. Kolmipäiväisessä tapahtumassa nautin parisenkymmentä taidolla ja aidolla kiinnostuksella valmistettua annosta. Viiniannoksien laskussa en pysyny mukana.

Perjantaina kokoonnuimme upealle Naantalin Kaivohuoneelle Diner Amicaliin. Ilta oli kirjaimellisesti lämmin tunnelmaltaan ja ruoka ensiluokkaista.

Lauantaina nautin aivan loistavan ”sorsa – siika – suklaa” –teeman ympärille rakennetun lounaan Svenska Klubbenin 5th Floor –ravintolasa. Lounasta seurannut installointi, eli jäseneksi vihkiminen oli upea kokemus. Sain käädyt ja yhtäkkiä olikin miekka olallani, kun vihkivala suoritettiin. Upeaa, kertakaikkiaan!

Illalla osallistuin Caribiassa järjestettyyn 500 hengen Grand Dinneriin, jossa pelkästään tarjoilun sujuvuuden seuraaminen oli mahtavaa seurattavaa. Kymmenet tarjoiljat marssivat jonossa viemään ja tuomaan ruokia ja juomia ja yhteisestä merkistä alkoi viini lorista laseihin ja Eskolan tilan vasikka-annokset ojennettiin odottavien ruokailijoiden eteen. Lähiruokaideologian toteutumisesta kertoo se, että keittiöpäällikkö oli hakenut kriikunat jälkiruokaa varten isoäitinsä takapihalta. Kunnioitettava teko – varsinkin 500 hengelle!

Viikonlopun huipensi Turun Marina Palacessa järjestetty kolmituntinen brunssi. Keittiö ja sali ylsivät aivan huippusuoritukseen. Ruoka oli taivaallista, mutta eniten nautin siitä yhteishengestä, jonka ravintolapäällikkö Santtu Kiili ja keittiöpäällikkö Kimmo Nurmi ovat porukkaansa luoneet. Ei ollut ihme, että juuri täällä yleisön aplodit kestivät pisimpään!

Gourmet-taivas löytyi yllättävästä paikasta – Turusta. Harmi vain, kun sinne on nykyään niin pitkä matka.

Kohotan maljan kiitollisena kaikille heille, jotka tekivät mahdolliseksi tuon viikonlopun ja osallistumiseni siihen. Erityiskiitos menee Rotisseur-”kummeilleni” Riitalle ja Jaakolle sekä eritoten Turkalle, jotka minut mukaan innostivat. Yritän olla käätyjeni arvoinen.

Chevalier,

Perjantaikokki

Ps. jos vielä ei ole nälkä, niin luepa kolmen päivän menu täältä. Sitten on nälkä!

Halloumi – pestocrostini –salaatti

Saksalaisen ruokadokumentin mukaan EU:n alueella heitetään roskiin kolme miljoonaa tonnia leipää – joka ikinen päivä! Se on valtava määrä ja minun mielestäni moinen tuhlaus tulisi kieltää lailla. Kauppoja on vieri vieressä, joten melkein missä vain tuoreen leivän voi hakea ainakin pari kertaa viikossa. Ei siis ole tarvetta ostaa viittä leipää kaappiin pilaantumaan kerralla.

Sitä paitsi, hieman kuivahtaneen leivän voi hyödyntää monella eri tavalla. Sen voi kuivattaa kunnolla ja rouhia korppujauhoiksi tai siitä voi paistaa köyhiä ritareita. Halutessaan muutaman päivän vanhan leivän voi myös siivuttaa valmiiksi ja laittaa muovipussissa pakkaseen. Sieltä on kätevä paahtaa yksi siivu kerrallaan tarvittaessa. Me paahdamme usein pari päivää vanhaa leipää pestossa ja oliiviöljyssä pannulla ja käytämme salaatissa.

Miten sinä hyödynnät vanhaa leipää? Kerro ideasi ja kommentoi tuonne alle!

AINEKSET

VALMISTUS

Leikkaa pari päivää vanha leipä suupalan kokoisiksi paloiksi ja heitä pannulle oliiviöljyn sekä peston seuraksi. Paahda miedolla lämmöllä 15 minuuttia leipäpaloja pannulla pyöritellen.

Huuhdo ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi kulhoon. Pilko tomaatit joukkoon.

Kuumenna grilli tai parilapannu kuumaksi. Leikkaa halloum pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Grillaa siivuja molemmilta puolilta hetki, jotta juustoon tulee kauniit raidat.

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta öljyllä, merisuolalla ja mustapippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Kuinka palkataan perheenjäsen?

Olen työelämäni aikana haastatellut reilusti yli 500 ja palkannutkin muutama sata 18 – 25 vuotiasta nuorta erilaisiin työtehtäviin. Rutiinia rekrytointiprosessista on siis kertynyt jonkun verran.

Nuorten haastatteleminen ja palkkaaminen on yleensä suoraviivaista ja kivaa, varsinkin jos kootaan tiimiä, jossa yksilö saa tukea tarvittaessa heikkouksiinsa. Täysin valmista työntekijää ei siis tarvitse löytää. Nuoret ovat usein positiivisia ja innokkaita, sillä elämä ei ole heitä vielä lannistanut. Toki sinisilmäisyyttä ja tiettyä naiviuuttakin monessa löytyy. Usein työelämän todellisuus ei täysin vastaakaan kuvitelmia –sitä kutsutaan kai oppimiseksi.

Mutta miten palkataan perheenjäsen? Haimme Au pairia ja saimme hyviä hakemuksia. Heistä olemme nyt haastatelleet ja kutsuneet kylään kolme lupaavinta. Kaikki loistotapauksia omalla tavallaan. Yhdellä on laaja kokemus lasten kanssa toimimisesta, toinen hurmasi iloisuudella ja avoimuudella, kolmas vakuutti rauhallisella tyyneydellään.

Olisi helppoa, jos pitäisi arvioida asia vain lastenhoidollisten taitojen näkökulmasta, mutta kun nyt haetaan perheenjäsentä. Hän, siis Au pair, tulee elämään kanssamme ainakin puolitoista vuotta. Nukkumaan seinäni takana, lähtemään viikonloppumatkoille kanssamme ja mikä tärkeintä, istumaan samassa ruokapöydässä aamuin illoin.

Huomasimme vaimon kanssa haasteellisuuden, kun toisesta perhe- ja ruokakulttuurista haetaan uutta jäsentä meidän kulttuuriimme. Mitä jos hän onkin aina illallisella tuppisuu? Entä jos yhdelle ei maistukaan muut kuin kasvisruoat? Kuka muuttuu – me vai hän? Vai mukautuvatko kaikki? Työnantaja – työntekijä –vastakkainasettelu (vaikka en sitä mielestäni muutenkaan harrasta) ei toimi. Kun eletään yhdessä, ei voi käyttää suoraa käskyvaltaa toisen ihmisen vuosien saatossa muodostuneen toimintamallin muuttamiseen. Nyt ei optimoida prosesseja tai haeta kustannussäästöjä, vaan etsitään uutta jäsentä meidän perheeseen. Joutavatko kauppakorkean johtamisopit nyt romukoppaan?

Koomistahan tässä on, että ainakin minä koitan kuvitella hakijoita kanssamme samaan illallispöytään päivästä toiseen. Hän, joka siihen parhaiten mielestäni sopii, osaa varmasti kantaa vastuun lapsistammekin. Näin tärkeää on ruokakulttuuri.

Lasten mielipide on myös tärkeä. Arvatkaas kenet Oliver olisi halunnut hoitajakseen? Vastaus toi hymyn huulillemme…  Katso se täältä.

Kokeneemmat Au pair-perheet! Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia noviiseille! Kommentoikaa suoraan blogiin tuonne alle, niin saadaan keskustelua aiheesta.

Kevättä kohti!

Perjantaikokki

Cashew-pähkinä – brie-juusto –salaatti

Talvella, kun hyvää, vihreää salaattia on mahdotonta saada, kasvaa sattumien osuus ainakin meidän salaateissamme exponentiaalisesti. Onneksi puutarhurinrouva Sorri on luvannut avata kojunsa Turun kauppatorilla tasan viikon päästä. Se on kuulkaa kevät sit!

AINEKSET

Balsamicosiirappi

Pinnalle Maldon-suolaa ja mustapippuria sekä hyvää oliiviöljyä.

VALMISTUS

Valmista balsamicosiirappi. Laita pieneen kattilaan balsamico ja hunaja. Keittele, kunnes määrä vähentynyt noin neljäsosaan. Jäähdytä ja ripottele salaatin pinnalle. Mikäli tuli liian tönkköä, laimenna ihan pienellä tilkalla vettä.

Huuhtele salaatti, tomaatit, paprika ja viinirypäleet viileällä vedellä. Kuivaa. Laita salaatti isoon kulhoon. Pilko tomaatit ja rypäleet puoliksi ja paprika ohuiksi siivuiksi. Paahda pähkinöitä hetki kuumalla pannulla ja laita joukkoon. Levitä tarjoiluastialle ja revi juusto palasiksi pinnalle. Kruunaa maldonilla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamicosiirapilla.

Tarjoa hyvän, vaalean leivän kera. Huom! tähän salaattiin sopii loistavasti pinnalle revittynä myös italialainen ilmakuivattu kinkku, jos sitä sattuu jääkaapissa olemaan.