Nordic Business Forum 2018 – day 1 recap

Posted on 27.9.2018 by Petri Hollmén

Usually I write in Finnish, but since all the content is in English, I find it easier to make notes on the fly with the same language. Hence English.

This post is about the biggest business event in Finland – Nordic Business Forum. It gathers over 7500 business people for two days in Helsinki and boasts with a world class line up of keynote speakers. I have joined the event several times and every time I try to learn something new.

But learning is not enough. I think that attending this kind of an event should also lead to new ways to do business. If you want to do that, you need to take your learnings into action and change the way you act. This is why I have tried, in addition to making notes of each keynote, write few thoughts of how I’m going to change my behavior or the way I do things.

Post is published as I made the notes during the event. So I hope you bare with my spelling or grammar mistakes…

Start of the Day #1

Pep Rosenfeld, Moderator

Lively guy. GDPR and Trump jokes were good. But why a GDPR joke? Well, he got the audience warmed up for the first speaker and was not talking too much about himself. After all, event is never about the moderator, right?

Aswath Damodaran – Laws of Valuation: Revealing the Myths and Misconceptions (STRATEGY)

”Old young companies” like Tesla and Uber are like teenagers. They behave sometimes really stupidly. They don’t think about the consequences.

Tech companies don’t have long mature period, because disruptions are always around the corner. This happened to Yahoo, Nokia, BlackBerry.

Corporate finance across the life cycle

Find the mix of debt and equity!
Mix of these decisions changes between the life stages
You should give dividends only if you don’t find better investment target within your own business.

Companies, act according to your age and stage in the lifecycle!

You should understand your stage and age and use right finance tools accordingly. Cash burn is not a bug, it is a feature. If you are young. (Personal note: it’s funny how companies spending is similar to humans: as a child, you burn money, as a grown up you invest money to growth (your kids etc.) and as a senior citizen you start to pay dividends to yourself (spend the money you have earned during your adulthood…)

Start up: don’t borrow money to invest without purpose or to pay dividends
Mature companies: pay dividends!
Declining companies: new business plan don’t help..

At some point, when growing older, cash burn have to stop. (It’s actually like that with humans…)

Amazon is a disruption platform with an army, which can go into any business in the world. It will most likely not make money in that business, but all other players will loose a huge amount of money. It’s behaving like a young company with billions of money.

VALUE = STORY + NUMBERS

With young company: it’s only about the story. Better story can take you from 15B€ to 65B€ valuation.

What is the right CEO for:

young company: Steve the Storyteller

Growing company: Bob the builder

Mature company: Don the Defender

Declining company: Larry the Liquidator

This topic was really interesting, but was left with only one minute at the end of the keynote. Loved to hear more!

What to change? Keynote was a good reminder of doing right things at the right phase. I understood that instead of paying dividends in my own company, at this stage, we should seek more rigorously for growth opportunities. We are still in the growth phase.

James Hewitt – The Key to Sustainable High Performance (PEAK PERFORMANCE)

Winner of the speaking contest. Guy with a very strange cyborg hat on his head 🙂 It was used to measure stress and focus. Speaker knows a lot about cycling, which is always a good thing!

Knowledge work is endurance activity. What is the key to sustainable high performance?

We never rest, we rarely focus. We can’t always be ”ON”.

Apply effort in the right time and right place. Effort at the wrong time – and you don’t win! Follow your own rhythm. That brings sustainable performance.

Better result, similar effort:

Apply at the right time
Rest and recover
Find your rhythm

Rhythms in cognitive performance?

Peak – Valley – Rebound (early birds)
Rebound – Valley – Peak (Owls)

(Personal note: this topic was discussed few days ago in Helsingin Sanomat https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005838301.html for subscribers only)

30% of the work could already be automated, 70% not: Collaboration, Creativity, Complex problem solving.

Humans should not try to work like machines. Optimise, don’t maximize. Are you aware of your rhythms? Do your work accordingly?

Plan: Cognitive gears: Rest, Menial Tasks, Focus. We are stuck with menial tasks, into the middle gear.

What can we do? Don’t make perfect an enemy of good enough.

Schedule high gear during peak: 25 min on, 5 min off. Sleep 7-9 hours per night. Create boundaries for switching tasks. Starting the day with an email is starting with someone else’s schedule.

Wellbeing is strategic importance.

What to change? James is a great performer and I specially like his background in cycling. It makes everybody so much more professional 🙂

In the future, I try to make all important things in the morning and forget all notifications and menial tasks during those early hours. Then I’ll give myself a permission to sleep, if I’m tired, eat, if I’m hungry and work when I’m in my most productive mood. I try to follow my own personal rhythm more.

Susan Cain – Quiet: How to Harness the Strengths of Introverts to Change How We Work, Lead, and Innovate

Is the ideal leader bold, alpha & gregarious? The ideal thinker?

How do you feal after two hours at a fun party? Does your battery get’s empty or reloaded?

Introverts and extroverts are wired differently
Extroverts nervous system reacts less to signals

(Personal note: It’s not a party, if it lasts only two hours, c’mon!! Well, it seams that I’m quite extrovert.)

Extroverts do fine, when the background noise is loud. And introverts vice versa. There is no ”one side fits all” work place.

My note: teams consists of different types of people and usually teams sit together…

60% introverts and 40% extroverts in the audience according to the ”raise your hand” -test.

Successful companies have Yin & Yang -founders: introvert and extrovert. For example the Apple. (Personal note: I think we have pretty much the same thing, although Rami also knows how to party…)

We are naturally so social, that we pick up each other ideas. If you really wan’t to learn, what is truly you, you have to spend time alone. A lot.

3 people usually takes care of 70% of talking in a large meeting. So should we have meetings at all?

Introverts: speak early! If you wait too long, you drift aside.
Introverts: don’t curb your enthusiasm! Extroverts, you can curb yours a little.
Extroverts: engage introverts 1-on-1 and give them advance notice to prep.

Good to great -results:

All super successful companies were led by a CEO, who were considered with introvert features (modest, soft spoken etc.)

Letter of thanks: leader of Campbell Soup wrote 13 000 thank you letters to outstanding employees!

What to do?

Enter, Exit and Return to your comfort zone
Win your fear by exposing yourself to it – but in small steps and portions
Groom an ”unlikely” leader
Find role models who are like you
Know what is in your suitcase – metaphor for knowing what is important for you. Share it with others.

What to change? I’ll speak less in the beginning of the meetings and give more space to introverts and try to engage them more.

END OF SESSION ONE, DAY ONE

Second session was started by a deaf musician. We’ve seen this before in NBF many times: first this person is on a video (this time in Talent America) and the she appears suddenly on stage – live. For me it was a big surprise how well a deaf person can sing. How? Unbelievable.

Gary Hamel – Building an “Evolutionary Advantage” (STRATEGY)

Picture above tells about the scale of the event. Spot Gary on stage (next to the robot)

World, where change has changed!

Knowledge doubles every 18 months, they use even robots in brothels! Are we changing as fast as the world around us. World is more turbulent that we are resilient.

1998: Walmart against Amazon revenue rate 240:1 in 1998. Now Amazon 5 times more expensive. Tesla sold more luxury cars in Europe than Audi, BMW and Mercedes together.

What business we are in?

Big companies wan’t to get bigger in order to shape the politics and restrict new commerce. They do rather that than reimagine themselves.

People are not against the change! Our organizations and their structure is against change.

How do you build evolutionary advantage?

Cognitive. Future is surprisingly indifferent to our preferences. The top leaders usually fail to write off their own intellectual capital. In other words: they wan’t to stick with decisions they made 10 years ago. CEO’s need to be social architects. Be humble. Treat everything as a hypothesis.
Strategic. Generating new options —> you need to do this constantly. You need to create a lot of options to find the winner. Strategic planning is an oxymoron – there is no such thing. It’s like airplane food. Strategy is creating new options. Options have to come from all level of organization.
Political. Creating internal markets. It’s about how you allocate money. Internal politics (how do we fund businesses) is very inefficient. It is usually done based on the last years budget. Hence: we get more of the same, rich get richer, share the pain, loyalty is virtue (kill your darlings!), defend what’s yours! In most organizations there is only one buyer for new ideas. Gate keepers! It’s like Silicon Valley would have only one VC-company that would make all the decisions. IBM is trying to change this internally by using IBM ifundIT – an internal tool to get multiple opinions about new ideas.
Emotional. Finding a bigger dream. In most companies aspirations equals to resources. That ratio should be 10:1. Then you don’t improve, you invent. Apple understands how to touch your heart.”How do we make you feel?” When did your bank ask that from you?
Ideological. Re-imagining trade-offs. Manage = Control. Without it it’s going to be a chaos. But we’ve gone way to far in this. We have to re-invent control. Peer control is way better than fear. Values are better than rules.

I liked Hamels keynote (the content), but hated his way to yell with a very high note through the presentation.

What to change? I liked the idea that team chooses their colleagues. We do this already. But could team choose their own leaders as well? It’s an idea to explore. As long as I have the majority of shares, I shouldn’t worry about my position as CEO 🙂

Amy Cuddy – Presence: Bringing Your Boldest Self to Your Biggest Challenges

Confidence is a tool. Arrogance is a weapon.

If you are not present, you do not believe in your story. Especially important when selling. Words and body language needs to be in line. Presence liberates other people to be present. It tells that you can trust me.

Instead of concentrating to the outcome, concentrate on the process.

Tiny tweaks —> Big changes

Amy spent like 5 minutes to show different ”winner postures”. I think the audience got the point in two first pictures. Hence, she was in a hurry towards the end.

Keynote was OK and Amy is a good speaker. However, I would rather see this keynote at the ”Retoriikan kesäkoulu” or some other conference for better speaking and becoming a better presenter. And ending the presentation to a kind of a sidetrack, was confusing. I have a daughter and I think that girls (and boys) are important but giving hints of how girls upbringing in a business seminar was rather odd.

What to change? Well… this was maybe the least valuable presentation for me during the day one. I’m going to raise my hands also in the future whenever I win something. That’s for sure…

END OF SESSION TWO, DAY ONE

At this point there were still two keynotes left. But I decided to do what James Hewitt told us to do: go with your own rhythm. My bottom was sore from sitting and I needed to get out. I decided to head to Espoo’s Central Park with my friend Jussi and test his new e-MTB. Have to be honest, two hours in a dark forest with a super cool MTB was the highlight of the day.

And even better: this kept me out from the city and all the parties in town. I got to sleep better and now I’m ready for day #2 and mr. Obama!

Enjoy your day!

Petri

Miten ruotsalainen myyjä nappasi 15% Suomen markkinoista – yhdellä sähköpostilla

Posted on 20.9.2018 by Petri Hollmén

Kuvassa on järkyttävän tyylikäs Swan, jolla ei ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa. Paitsi, että sekin on purjevene. Kuvan lähde: http://www.nautorswanbrokerage.com/en/browse-yachts/

Tämä on tarina myynnin ihmeellisestä maailmasta. Tunnetusti ruotsalaiset osaavat markkinoinnin, mutta näemmä ne osaavat ottaa haltuun naapurimaansa markkinasta sievoisen osuuden – ja yhdellä sähköpostilla!

Markkinan valloitus alkoi heinäkuussa. Silloin perheenä totesimme, että haluaisimme purjehtia enemmän kuin mitä nykyinen kimppavenekuviomme antaisi myöden. Jotenkin sain jopa vaimon innostumaan omasta veneestä ja perheen sisäinen ostopäätös oli syntynyt. Nyt oli enää löydettävä sopiva merkki ja malli. Pikaisesti sittenkin, ettei syksyn sateet kastele ostohousuja.

Internetiä viisi iltaa aktiivisesti selattuani, miellyimme erityisesti erääseen n. 46-jalkaiseen ja moderniin purjeveneeseen. Siinä olisi tilaa meille, kolmelle lapsellemme, koiralle ja lasten kavereillekin. Mikäli aikoisimme viettää veneessä viikkoja, tiesimme hyvin, että muutama kaveri tekee veneessä aina hyvää lasten keskinäiselle dynamiikalle. Laitoin tarjouspyynnön sekä valmistajan sivujen kautta, että suoraan sähköpostina Suomen maahantuojalle. Pyysin hintatiedot myös merkin yhtä pienemmästä mallista, varmuuden vuoksi.

Jäin odottamaan, että myyjä hyökkäisi kimppuuni. Sainkin viestin maahantuojalta 14 minuutin kuluttua ja sain kuulla, että hän on sattumoisin juurikin ko. veneen tehtailla tutustumassa ja palaa minulle viimeistään huomenna. Vaikuttaa hyvältä, ajattelin.

Odotin neljä päivää, jolloin kyselin hintatietojen perään. Kohteliaasti epäilin, että myyjän lähettämät sähköpostit ovat varmaankin jossain roskapostisuodattimessa. Päättelin näin, koska ainakin meidän CRM:n merkinnöissä tällaisen yhteydenoton jälkeen liidin perässä olisi punainen merkintä, liekki-ikoni ja tekstinä ”tulikuuma, soita heti!”

Odotin vielä kaksi päivää, mutta vastausta ei kuulunut. Niinpä soitin maahantuojalle. Ainakin luurin päässä oli rehellinen kaveri, koska hän myönsi, ettei ole mitään hinnastoa vielä lähettänyt. Tarjouspyyntöni on kuulemma ihan ylimmäisenä sähköpostilaatikossa, mutta on ollut kuulemma tehdasvierailun jälkeen todella paljon kiireitä. Ymmärtäähän tuon. Myyjä lupasi vielä samana iltana laittaa minulle hintatietoja. Haluan huomauttaa, että tässä puhutaan nyt valmistajan vakiomuotoisen PDF-liitteen liittämisestä sähköpostiin ja ”lähetä” -napin painamisesta.

Vietin iltaa sähköpostia odotellen, mutta sitä ei koskaan kuulunut. Kuten sitä ei kuulunut seuraavanakaan päivänä. Nyt oli kulunut viikko siitä, kun olin ostohousut suorastaan pakottavan tiukalla ensimmäisen tarjouspyyntöni lähettänyt. Riski siitä, että ostokuumeeni laskisi (tai vaimo tulisi järkiinsä) kasvoi hetki hetkeltä, joten kyllästyin odottamaan.

Illalla, yhdeksän maissa, laitoin samasisältöiset tarjouspyynnöt sekä Ruotsin että Viron vastaavan veneen maahantuojille. Painoin leuan rintaan ja painuin nukkumaan. Tuskin sieltäkään hintatietoja saisi.

Aamulla oli postissani sekä Ruotsista että Virosta odottamassa valmiit ehdotukset venekokonaisuudesta. Virosta tarjous tuli selvällä suomenkielellä ja ruotsalaiset kysyivät kohteliaasti, haluaisinko jatkaa kommunikaatiota ruotsiksi vai suomeksi. Både går, vastasin sähköpostiin. Siitä noin 10 minuutin kuluttua sain ruotsalaiselta myyjältä tekstiviestin. Hän kertoi olevansa Tukholmassa pääsääntöisesti, vaikka maahantuojan virallinen osoite oli etelärannikolla. Hän pyysi lupaa soittaa ja sen annoin. Puoleen päivään mennessä olin hommannut laivaliput ensi viikon keskiviikolle katsomaan kyseisen merkin veneitä Tukholman saaristoon. Luvassa oli oikein kiva miniloma lasten kanssa ja aiheeseen liittymättömänä huomautuksena, perheemme ensimmäinen yhteinen aito ruotsinlaivamatka.

Suomen myyjä pysyi tiukasti vaiti. Kiireet painoivat varmaan päälle.

Kahden päivän päästä radiohiljaisuus vihdoin rikkoontui ja sain samat materiaalit, jotka etelä- ja länsinaapurimme olivat pystyneet taikomaan minulle ennen kahvikoneen lämpiämistä. Kerroin kohteliaasti totuuden, että viikon jälkeen väsyin odottamaan ja olen nyt tehnyt treffit Tukholmaan. Mikäli kieli-, tulli- tai jokin muu ylitsepääsemätön muuri kaupanteon estäisi, niin sitten saattaisin ehkä palata heille asiaan. Toki ensiksi soittaisin Viron myyjälle – ja tämän jälkeen kaikki Baltian maat sekä Välimeren alueen myyjät.

Tutkin huvikseni, mistä myyjän kiire saattoi johtua. Kävi ilmi, että vuoden 2017 aikana Suomessa rekisteröitiin kokonaista 12 uutta purjevenettä. Luvussa on viisi itsetehtyä tai erikoisveistämöllä teetettyä. Eli Suomeen myytiin seitsemän tehdasvalmisteista purjevenettä koko vuoden 2017 aikana. Kaikkien merkkien ja maahantuojien myyjät myivät siis yhteisponnisteluin yhden veneen joka kahdeksas viikko. Oli siis useita maahantuojia, jotka eivät olleet myyneet ensimmäistäkään venettä koko vuonna. Eniten myyty oli Dehler huikealla kahdella veneellään. On siinä myyjällä ollut hommaa. Vasta julkaistu tilasto kertoo, että vuoden 2018 osaltakaan ei ole syytä juhlaan. Purjeveneitä on Suomeen myyty vain muutama enemmän.

Kun kerroin ruotsalaiselle myyjällemme luvut, ei hän meinannut uskoa korviaan. Ylpeäksi hän tuli, kun kerroin, että heidän Tukholman konttorinsa vastaa nyt lähes 15% koko Suomen uusien purjeveneiden markkinasta.

Otantani on yksi, joten tutkimus ei ole tieteellisesti validi. En siis osaa sanoa, ovatko ruotsalaiset yhtä hyviä myymään kuin mitä ovat markkinoimaan, mutta ainakin he osaavat liittää liitteen sähköpostiin ja lähettää sen alle viikossa. Joskus sekin riittää muutaman sadan tonnin kaupan aloittamiseen.

Loppuun vinkkilistani (purjeveneidenkin) myyjille:

Ole nopea. Prospektisi ostoikkuna käy auki joskus vain hetkellisesti ja otollinen aika saattaa mennä ohi nopeastikin.
Jos lupaat jotain, niin toimita lupauksesi. Mikään ei torppaa kauppaa varmemmin, kuin epäluotettava myyjä. Minkälaista palvelua myyntitoiminnan katteettomat lupaukset antavat odottaa kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen?
Pidä aktiivisesti yhteyttä. Kaiken ei täydy olla täydellistä ja viimeiseen asti hiottua, kunhan prospektisi tietää, milloin hänen on syytä odottaa mahdollista lisäinformaatiota.
Vastaa sähköpostiin. Jos sinulta pyydettiin hinnastoa, liitä se vastaukseesi mukaan.

Näitä oppeja noudattamalla on meillä mahdollisuus haastaa länsinaapurimme ja ehkä jonain päivänä myydä Suomeen vaikka yksi vene joka kuukausi!

Petri

Ps. kirjoittaessani aikoinaan autokaupan myynnin ongelmista, sain ilokseni todeta, että Suomessa oli liuta aktiivisia automyyjiä, jotka lähestyivät puhelimitse välittömästi blogini levittyä maailmalle. Nyt en toivo, en tosin pelkääkään, valtaisaa venemyyjien soittorallia, sillä kaksi ensimmäistä erää veneestä on jo maksettu. Mutta jos sinulla on suositella minulle hyvä kumijolla ja perämoottori paattiin, niin sitten voit toki olla yhteydessä 🙂

Kevyttä pyöräilyä Mallorcalla – eli SKB Triathlon Racing Teamin ”all out” -treenileiri

Posted on 28.4.2018 by Petri Hollmén

Olosuhteet aamu-uinnille eivät tästä parane.

Mielikuvani Mallorcasta on aina ollut saksalaisturistien täyttämä lomahelvetti, johon ei kohteen alkuperäisyyttä arvostava matkailija lähtisi mistään hinnasta. Niinpä en ole sinne koskaan matkustanut, kunnes sitten jostain syystä päätin sinne lähteä.

Triathlon-seurani SKB on leireillyt saarella jo kolmisen kertaa huhtikuussa ja jokin kumma päähänpisto sai minut ilmoittautumaan mukaan. Tosin en tarkistanut kohdetta, vaan ainoastaan ajankohdan. Se sopi kalenteriin, joten varaus sisään! Lähdin reissuun siis täysin turistina. Päivää ennen reissua katsoin Google Mapsista, että missä se Mallorca oikein sijaitsee. Hämäännyin, kun leirin järjestäjän, Next Level Campin tiedotteesta puhuttiin uimisesta ”in the ocean”. Mutta kyllä muistikuvani piti paikkaansa – siinähän se on 90-luvun suosikkien, Menorcan ja Ibizan välissä – Välimerellä. Valtamereen ei siis uimaan pääsisi.

Olin kuvitellut lähteväni rennolle pyöräleirille. Iltaisin syötäisiin hyvin ja ehkä nautittaisiin paikallisia viinejä. Sitten leirin läpikäynyt kaverini Riku sanoi, että kannattaa muuten treenata, että pärjää leirillä mukana. Alkoi vähän mietityttää koko homma.

Nyt on kuusi päivää armotonta treeniä takana. Valmentajamme Darby Thomas totesi ekana päivänä, että päivittäiset viiden – kuuden tunnin treenit kuulostavat paljolta, mutta huoli pois: täällä ei ole mitään muuta tekemistä. Ja totta hän puhui.

Aamu alkoi aina uinnilla ”in the ocean”, eli Välimeressä. Vesi oli 15-17 asteista, joten märkkäri päällä painettiin menemään. Yllätyin todella ensimmäisen aamun uinnista, sillä 1500 metrin matka meni 1:34/100m vauhdilla. Viime kesänä pihaani hommaama vastavirta-allas on todella tuonut lisää vauhtia uintiin! Toisaalta – on siinä jo 120 kilometriä uitukin.

Uinnin jälkeen tankattiin energiaa. Ei nautittu aamiaisesta, vaan tankattiin kirjaimellisesti koneeseen polttoainetta. Tämä asenne oli hyvä pitää, sillä ruokailu tapahtui tarkoitukseen sopivassa, mutta minkä tahansa romanttisen loman pilaavassa resortissa. Todellisella mättötehtaalla ladottiin pizzalapion kokoisille lautasille hiilaria ja proteiinia niin paljon kuin vatsa vain veti. Hassua kyllä – niin teki tuhat muutakin ruokailijaa tässä paikoilleen parkkeeratussa ruotsinlaivasimulaattorissa. Tosin sillä erolla, että ne 980 muuta liikkuivat korkeintaan aurinkotuoleille ja takaisin – ehkä baarin kautta kiertäen. No, palaahan sitä energiaa siinä auringossakin maatessa.

Mättötehtaan herkkuja… Lautanen 2/3 menossa illallisella.

Ja sitten poljettiin. Voi pojat, että todella poljettiin! Viitenä fillarointipäivänä kertyi kilometrejä 620 ja nousua yli 7000 metriä. Joku aina välillä lupasi vetää letkaa ”ihan rauhallisesti”, vaikka tiesi huijaavansa myös itseään. Kun satulaan päästiin, niin aina mentiin kovaa. Paitsi silloin, kun mentiin vielä kovempaa.

Tommi! Nyt paidat kiinni ja putkelle. Feikataan, että on kevyttä – tuolla on kuvaaja!

Nousua! Jyrki ja Janne jo lähes ylhäällä.

Osa porukasta Randan huipulla.

Gruppo B:llä ei hymy hyytynyt!

En ole koskaan ollut juoksija, vaan uinti ja pyörä ovat olleet minulla sydäntäni lähellä. Niinpä ajatuskin 140 kilomertin pyöräilyn jälkeisestä juoksusta oli minulle lähinnä huonon vitsin tasoa. Mutta ihmeitä tapahtuu. Ensimmäisen päivän ”transition run”, eli suoraan pyörästä juoksuun -harjoitus oli kramppien värittämä. Mutta siitä eteenpäin jokainen päivä oli helpompi – ja vauhtikin aina kiihtyi. Ihmeitä voi siis tapahtua.

Opin leirillä myös valmennus- ja harjoittelumetodologian, jonka nimesin Darbyismiksi päävalmentajamme Darby Thomasin mukaan. Jos kramppaa, jos ei kulje, jos tuntuu raskaalta tai jos joku muu menee kovempaa, on se aina ”lack of training or nutritional issue.” Siis harjoittelun puutetta tai sitten tankkaus on pielessä. Tällä leirillä puututtiin molempiin: harjoiteltiin itsemme tajunnan rajamaille ja tankattiin lähes yhtä paljon kuin ne saksalaiset ammatituristit, jotka luovivat notkuvien buffetpöytien merellä yhtä ammattimaisesti kuin me puikkelehdimme pyörillämme vilkkaan liikenteen seassa.

Mutta millainen se Mallorca sitten on?

Sehän on ihan älytön turistihelvetti ja siksi se sopii tällaiseen leiriin täydellisesti! Siellä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta (järkevää) tekemistä kuin treenata. Ja treenaamiseen siellä on – ainakin huhtikuussa – ylivertaiset olosuhteet. Päivälämpötilat olivat 20 ja 25 asteen välillä. Meri oli kirkas ja useimmiten tyyni – ja aina oikean lämpöinen. Juoksua varten rantaraitti toimi, sillä maisema vaihtui ja aurinko paistoi. Pyöräilijöitä saarella oli ainakin 10 000, mutta en nähnyt kuin yhden onnettomuuden koko viikon aikana. Autoilijat ajavat uskomattoman hienosti ja ohittavat pyöräilijät – ajoivat he sitten yksin tai isossa letkassa – aina vastakkaisen kaistan kautta. Täällä autoilijoilla on ihmeellinen kunnioitus ihmishenkeä kohtaan. Onkohan se imetty jo äidinmaidosta tai opittu autokoulussa? Mene ja tiedä – haluaisin samaa asennetta ison annoksen Suomeenkin, jossa tavallinen autoilija kohtaa 10 vuodessa saman määrän pyöräilijöitä kuin Mallorcan asukas päivässä.

Vierailu Palman Rapha-kaupassa tuplasi reissubudjetin. Vatsa sisään, niin kamat näyttävät paremmilta!

Perheen kanssa suuntaan jatkossakin muualle, mutta Sa Calobran, Puig Majorin, Randan ja Formentorin nousut haluan ajaa vielä joskus uusiksi. Paremmassa kunnossa parempaa Strava-sijoitusta hakien – tietenkin.

Mutta mikä viikosta teki The Viikon, oli tietenkin porukkamme. SKB:n oudot, hauskat, hienot, mukavat, hullut ja kilpailuhenkiset All Out -persoonat ovat jotain, mitä rahalla ei saa tai muualta ei löydä. Timpparellin ja Pekan rasvaussviitti, Saulin räjätävä nauru (lähtökohtaisesti omille vitseille), Niinan vetovoima (kirjaimellisesti) fillarilla, Jannen ja Pasin henkeä salpaavan kauniit kuvat ja videot, Vekkelin sulotuoksut, ai ai… Priceless – sanoisin. Ja kaikkein parasta on tietenkin jokaisen antama tsemppi ja tuki heikkoina hetkinä. Vuorille ei kaveria jätetä – ei vaikka sen jalat olisivat krampeista kovat kuin uppotukit. Kiitos, kun toitte minut takaisin Harri, Tommi, Janne, Niina ja muut.

Tämä uskomattoman upea porukka on saanut minut ylittämään itseni ja suoriutumaan päivistä, jollaisiin en yksin ikinä olisi hankkiutunut – saatikka niistä selviytynyt. 1/3 porukasta on Havaijin Iron Manin kävijöitä tai paikan sinne lunastaneita. Muut ovat kaikki moninkertaisia triathlonin täysmatkalaisia ja ikäryhmiensä parhaimmistoa. Sitten on yksi harrastelija-Hollmén, joka vuosittaisella triathlontavoitteellaan pyrkii pitämään itsensä kunnossa ja motivoituneena treenaamaan – kelistä huolimatta.

Kiitos kaikille. Olette mahtavia. Ja mikä parasta: tämän jälkeen mikä tahansa treeni tuntuu lämmittelyltä.