Aamu Bodössä on aina mahtava, koska saa herätä vastaleivottujen sämpylöiden tuoksuun. Tällä kertaa vierailumme jäi yhden päivän mittaiseksi, sillä Jurmo kutsui!
Lilluimme Bodöstä Jurmoon pelkkä Code 0 ylhäällä 3-4 solmun vauhtia. Kiire ei ollut, sillä matkakaan ei ollut pitkä. Itse olen viimeksi käynyt Jurmossa helatorstain viikonloppuna ”miespurjehduksella”, mutta muulle perheelle tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan.
Yöksi luvattiin sadetta ja kovaa idänpuoleista tuulta ja siksi toivoin, että saisimme keulan päälaituriin, kohti tuulta. Aluksi näytti täydeltä, mutta kiitos erittäin avuliaiden naapuriveneilijöiden, mahduimme sittenkin laituriin. Veneemme perä on sen verran leveä, että jos se on poijussa ja kohti tuulta, vatkaa vene laajassa liikkeessä edestakaisin koko yön. Olemme muutamaa poijua hinanneet valitettavasti lähemmäksikin, kun painot ovat olleet liian heppoiset. Siksi laituripaikka oli meille mitä parhain.
Klas Matssonin pitämä Jurmon kauppa on uskomaton. Pieneen tilaan on saatu mahtava valikoima, myös tuoretuotteita, marjoja, herneitä, kasviksia ja hedelmiä. Meillä oli tarkoitus grillata jotain vakuumiribsejä, mutta satamamaksua maksaessani kantoi Klas juuri savustettua lohta sisään. Tuoksu vei mennessään! Poimin kylmäkaapista myös aivan taivaallista rosepippurilla maustettua graavilohta. Lisäksi mukaan tarttui tuoreet marjat, herneet ja kasviksia grilliin.
Lounaan jälkeen oli päiväunien aika. Sitloodassa otetut ettoset lienevät parasta, mitä tiedän 🙂
Päikkäreiden jälkeen lähdimme lenkille tyttäreni Julian kanssa. Lenkkeilimme kympin verran aivan Jurmon koilliskärkeen saakka – kirjaimellisesti viimeiseen mutkaan asti. Koilliskärki kapenee lopussa alle metrin ”hännäksi”, joka kiertyy kippuralle. Hännän molemmin puolin aallot murtuvat siihen eri suunnista ja se tekee paikasta hyvin erityislaatuisen. Matkalla bongasimme myös Jurmon ”munkringarit”, eli munkinkehät. Näiden kivirinkuloiden alkuperäistä tarkoitusta ei tunneta.
Lenkin jälkeen oli uinnin vuoro. Ystävämme Annakaija ja Juha olivat saapuneet yllättäen samaan satamaan ja koska heillä on projektina uida ensi viikolla aivan älytön matka, on treeni ollut sen mukaista. Lähdimme kolmistaan uimaan ja uimme tunnin ristiin rastiin sataman ulkopuolella. Vesi oli yllättävän kirkasta ja onneksi vielä levätöntä, vaikka lämmintä se kyllä on! Uidessakin tuli tehtyä muutama munkinkehä 🙂
Ilta päättyi älyvapaaseen tietovisaan sitloodassa sekä kovan sateen ja ukkosen ihasteluun.
Högsårasta purjehduksemme jatkui todelliseen kesäkaupunkiin, Hankoon. Alkumatka ajeltiin pläkässä, mutta merituuli virisi iltapäivällä ja pääsimme seilaamaan Hangon läntisen mukavaa vauhtia. Keli oli tälle kesälle tyypillisen lämmin ja kaunis.
Hangossa kiinnityimme Itämerenporttiin. Se on satamista mielestämme idyllisempi – tosin Hangonkylän satamassa emme ole vielä olleet.
Hangossa vierähti yllättäen kolmen yön verran, sillä tekemistä oli paljon. Tutustuin fillarilla Hangon polkuihin ja sorateihin, pelasimme padelia, uimme, suppailimme ja pääsinpä kokeilemaan myös wing surfingia. Mitään siitä ei puolen tunnin harjoittelun aikana vielä tullut, mutta hauskaa se silti oli! Näimme tuttuja, söimme ravintoloissa ja vietimme ihan aitoa kaupunkilomaa. Kävin lenkillä bongaamassa myös Hangon hiidenkirnun.
Laivakoiramme Miisa ansaitsee oman kuvagallerian. Hänellä ei ole asioita, joista hän pitää, vaan on asioita, joita hän inhoaa vähemmän kuin toisia. Kodin koirapeti asettaa nollatason. Siinä on hyvä olla. Mökki on vähiten huono vaihtoehto kodin koirapedille. Purjevene on se huonoin vaihtoehto. Tähän väliin mahtuu mm. mikä tahansa moottorivene, kenen tahansa asunto kuivallamaalla, sup-lauta, kumivene ja laiturissa oltaessa purjeveneen sänky, jos olemme vaimon kanssa siellä molemmat ja hän pääsee väliimme. On suorastaan koomista, että Miisa ei siedä ulkonaoloa purjeveneessä, vaikka olisimme laiturissa. Mutta heti kun sup-lauta tai kumivene lasketaan, säntää kannen alta valkoinen salama odottamaan laudan tai veneen kyytiin, että hän pääsee purkkarista pois. Mainittakoon muuten vielä tästä mainiosta veijarista, että hänen lempilelunsa on viinipullon korkki 😂
Vaikka kaupungissa oli kivaa, alkoi kolmantenta päivänä outo hermostuneisuus vallata mieltä. Oli päästävä merelle! Otimme köydet irti ja nostimme purjeet. Suuntasimme taas kohti länttä ja tuuliennuste näytti oivalliselta yhteen lempi luonnonsatamistamme, Stora Skallraniin. Stora Skallran sijaitsee Taalintehtaalle menevien väylien välissä ja siellä on erinomaiset hyppykalliot. Lisäksi saarten välinen ”vuono” on kerrassaan upea. Hypimme, uimme ja nautimme luonnonrauhasta. Loistavaa vastapainoa kaupungille.
Kuvakaappaukset on Sailmate-sovelluksesta, joka on vallan erinomainen kotimainen merikorttisovellus. Siinä näkyy myös partiolaisten reitit ja luonnonsatamat.
Stora Skallran
Stora Skallranin jälkeen suuntasimme taas länteen. Täydensimme tankit ja jääkaapit Kasnäsissä. Pojat ja Maija pelasivat minigolfia, Julia kävi lenkillä ja itse kävin polkaisemassa Kasnäs-Taalintehdas-Dragsfjärd -lenkin. Olen fillaria nyt pari kesää roudannut veneessä mukana lupauksella, että jokaisessa satamassa, jossa pyöräiltävää on, sitä myös käytän.
Kasnäsistä otimme irti iltapäivän päätteeksi ja tavoitteena oli tutustua uuteen luonnonsatamaan, Yxskäreniin Vänön ja Borstön puolivälissä jäänmurtajaväylän eteläpuolella. Siellä on pieni laituri, johon keulan saa kiinni, mutta valitettavasti tällä kertaa ensimmäinen tulija oli parkkeerannut kiulunsa keskelle laituria ja emme syväyksen tai pituuden puolesta enää satamaan mahtuneet.
Toisaalta olin toivonutkin pidempää purjehdusta, sillä keli oli mitä parhain suunnata kohti länttä. Aivan tasainen 5 m/s etelätuuli ja auringonpaiste houkuttelivat nostamaan Code 0:n keulille ja vajaan kahdeksan solmun vauhdilla lensimme kohti Björkötä. Meillä on Björkössä käynnissä mökkiprojekti ja kukaan ei vastustellut iltapurjehdusta sinne.
Saavuimme Björkön sisälahteen 21.30 maissa ja löysimme vielä ystävällisten kanssaveneilijöiden avustuksella kiinnityspaikan rannasta. Kävimme iltauinnilla ja suuntasimme nukkumaan.
Yöllä odotettu sadealue meni yli kovine tuulineen. Siirryin aamuyöstä nukkumaan hikisestä sängystä sitloodaan ”pappateltan” suojiin ja siirto oli mitä parhain. Sateenropina ja vilvoittava tuuli takasivat mainiot yöunet!
Tässä vaiheessa reissua viikonpäivät alkavat mennä jo iloisesti sekaisin, mutta oletan, että elämme torstaita. Se tarkoittaa sitä, Björkö Cafe on auki. Niinpä suuntasimme ensiksi mökkitontille katsomaan mökin tilannetta ja uimaan. Kyseessä oli ensiuinnit omassa mökkirannassa! Paluumatkalla poikkesimme Cafe Björkössä moikkaamassa Tiiaa ja Santeria sekä heidän apujoukkojaan. Ja tietenkin syömässä monta palaa fetapiirakkaa, raparperipiirakkaa ja britakakkua. Monelle koko Björkön uuteen eloon saanut kantatila kahviloineen on jo tuttu, mutta mikäli ei ole, niin tämä olkoon käsky: käy siellä 🙂
Björköstä jouduimme lähtemään aiottua aiemmin, koska akkumme alkoivat olla vähissä. En ole vielä saanut aikaiseksi rakentaa (suomeksi: tilata ammattilaisilta) aurinkopaneeleja tai muuta vastaavaa järjestelmää, joten piti päästä maasähkön piiriin. Niinpä suuntasimme parin mailin päähän Bodöseen.
Bodöhän on valittu pari kertaa putkeen Vuoden Vierasvenesatamaksi ja voin jo nyt kertoa, että vaikka yrittäjät ovat vaihtuneet, on laatu ja ystävällisyys edelleen valtakunnan huipputasoa. Söimme rantagrillistä burgerit ja grillivartaat ja jäimme odottamaan yösaunaamme. Lauttasaunaan täällä on aina päästävä – oli kello mitä tahansa 😉
Ps. Bodön rantakauppa on yllättävän kattava! Kannattaa piipahtaa ostoksilla.
”Mihin mennään huomenna?” kysymykset ovat jo alkaneet. Lasten pitää aina tietää kaikki etukäteen. Mutta kun en minä tiedä. Vielä. Katsotaan huomenna. Se tässä parasta onkin!
s/y Julia II:n pitkä kesälomapurjehdus alkoi tänään Airistolta. Veneen kolmas kausi starttasi helteisessä kelissä ja erinomaisessa tuulessa. Seilasimme Pensarin itäpuolelta Gullkronan aukolle, jossa otimme vanaveteen Pomoellien perheen Finngulfin. Siitä kisailtiin Helsingholmenien tasalle, kunnes tuuli loppui. Koneella ajoimme loppumatkan Rumpanin rantaan.
Merivesi oli 23 asteista, joten iltapäivä kului uiden. Illaksi suuntasimme Farmors Cafen herkuista nauttimaan ja jälleen kerran ne tekivät vaikutuksen.
Ilta päättyi veneessä EM-jalkapalloa katsoen ja uintia jatkaen. Rumpanissa oli letkeä kesätunnelma ja kesäilta oli lähes täydellinen.
Ainoa, joka ei erityisemmin päivästä nauttinut, oli koiramme Miisa, jonka intiaaninimi on ”Hän, joka inhoaa purjeveneitä.” Sinänsä minulle käy hyvin, että istutaan pitkälti Rumpanin hyvin varustellussa baarissa, mutta välillä pitää nukkuakin… 🙂
Perjantaikokin blogi 