Leikitään rikkinäistä puhelinta – Grillatut italialaiset vihannekset

Kaikkihan sen tietävät, että mitä lapsellisempi leikki, sen enemmän aikuiset siitä innostuvat. Tähän perustui aikoinaan esimerkiksi Speden Spelien suosio.

Täällä Sveitsissäpä on leikki osattu hyödyntää osana tärkeää kansalaisvelvoitetta. Puhun siis soittoringistä, eli suomeksi sanottuna rikkinäisestä puhelimesta.

Ensimmäisessä Kindergartenin vanhempainillassa saimme kouraamme soittorinkidokumentin. Homma toimii niin, että mikäli opella on asiaa kaikille, soittaa hän muutamalla isälle tai äidille, jotka sitten soittavat listoissaan seuraaville ja niin edespäin. Ope tietää viestin menneen perille siinä vaiheessa, kun listan viimeinen soittaa opelle ja kuittaa viestin perilletulon.

Vaan minkälaisen viestin?

Innolla odottelin koko syksyn, että pääsemme leikkimään rikkinäistä puhelinta. Minun nimeni oli soittolistassa ensimmäisenä ja omaan rinkiini kuului sen jälkeen kuusi muuta nimeä. Vanhempainilloissa osaan tutustuneena, tiesin, että listassa ymmärrettävää saksaa puhuu vain yksi. Seitsemässä rinkiläisessä oli viittä eri kansallisuutta. Oli suomalainen, italialainen, virolainen, joku oli jostain päin entistä Jugoslaviaa ja oli joukossa ihan aito sveitsiläinenkin. Se ainoa ymmärrettävää saksaa puhuva oli siis saksalainen. Sveitsiläiset kun puhuvat ihan omaa kieltään ja sitä ei opetettu Klassikon yläasteen ja lukion saksantunneilla.

Mietin, että mitenköhän viestin välittäminen sujuu italiaa äidinkielenään puhuvalle seuraavalle listalaiselle. Päätin, että kun pilliin vihelletään, niin italiaksi en asiaa selitä. Se olisi liian helppoa eikä lainkaan leikin mukaista. Maassa maan tavalla. Grüezi ja silleen.

Vihdoin alkuviikosta, puolen vuoden odottamisen jälkeen, puoli kahdeksan maissa aamulla, puhelin soi. Jes! Soittaja oli Kindergartenin opettaja. Minusta oli vihdoin tulossa osa tätä maata, täysivaltainen soittoringin jäsen!

Keskityin kuuntelemaan, mitä tärkeää Frau Schultesilla oli minulle kerrottavanaan.

”Olen kipeä ja tänään on sijainen. Soitatko seuraavalle?”

Siinä kaikki. Ei dramaattisia uutisia, vaan ainoastaan ilmoitus, että eri näköinen opettaja on lapsia vastassa. No, tällä on hyvä aloittaa leikki. Aloitimme tärkeän työmme etsimällä syksyllä saatua listaa vaimon kanssa parikymmentä minuuttia. Oli kiire, sillä viestin välittäminen oli nyt yksin harteillani. Vihdoin löysimme listan! Soitin ensimmäiselle, mutta en saanut vastausta. Luuli varmaan puhelinmyyjäksi. Muistelin vanhempainillassa kerrottuja soittorinkisääntöjä. Jos ei vastata, hypätään listassa seuraavaan ja soitetaan. Viestin on kuljettava!

Soitin seuraavalle – ja sain vastauksen. Kerroin asian niin hyvin kuin taisin. Kuulija kuittasi ymmärtäneensä ja lähti varmaan etsimään omaa listaansa.

Kun sain oman osioni suoritettua, oli kello jo kahdeksan. Koulu  alkaa kymmenen minuutin kuluttua. Tällä tahdilla viimeinen tavoitetaan puoliltapäivin, kun Kindergarten on ohi.

Hieno systeemi ja hauska leikki  – mutta opettaja ehti varmaan parantua, ennen kuin monikansallinen rinkimme oli viestin välittänyt. Harmillista vain on, että emme pääse kuuntelemaan, minkä viestin se viimeinen sai…

Hullulla on halvat huvit 😉

Perjantaikokki

Grillatut italialaiset vihannekset

On yksi lisuke ylitse muiden, eli ”grigliata mista di verdure” – grillatut vihannekset. Teen näitä melkein viikoittain – kerralla aina parin päivän satsin. Hyvää, terveellistä ja molto italiano!

Jos hifistelen, niin kuorin paprikat. Mutta arkena en viitsi. Kuori ei haittaa, kunhan rapsuttaa karrelle paahtuneet osat pois.

AINEKSET

–       2 isoa paprikaa (punainen ja keltainen)
–       2 – 3 kesäkurpitsaa
–       2 pientä munakoisoa
–       persiljaa
–       1 valkosipulin kynsi
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä
–       oliiviöljyä

VALMISTUS

Leikkaa paprikoista siemenkodat pois ja pilko 4-5 viiteen palaan. Leikkaa kesäkurpitsoista ja munakoisoista päät pois ja siivuta (aika) ohuiksi. Munakoisot ohuemmiksi kuin kesäkurpitsat. Kuumenna grilli kuumaksi. Paahda kasviksia molemmilta puolin. Paprikat ja munakoisot vaativat enemmän aikaa kuin kesäkurpitsat. Nypi tarvittaessa paprikasta tummunut kuori pois.

Laita kuumat, grillatut vihannekset esim. muoviastiaan. Pilko päälle runsaasti persiljaa, hienonna yksi valkosipulinkynsi joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla sekä runsaalla oliiviöljyllä. Sekoita ja anna vetäytyä kannen alla viitisen minuuttia. Tarjoa kuumana tai kylmänä lihan tai vaikka grillatun lohen seurassa. Voit myös pilkkoa pari päivää vanhat kasvikset pieniksi ja laittaa salaattiin. Tai syödä sellaisenaan.

Herkullista viikonloppua!

Elämää oikeasti – Punajuuri – vuohenjuustosalaatti

On kahdenlaista elämää. Oikeaa elämää ja sellaista, miltä sen saa näyttämään.

Tältä se näytti

Yksi lapsistamme, Oliver, on todella innostunut laskettelusta. Niinpä käymme melkein joka viikonloppu kiertelemässä lähistön alppikeskuksia. Sijaintimme tarjoaa tähän harrastukseen maailman parhaat mahdollisuudet, joten pakkohan ne on hyödyntää. Vuorille suuntasimme myös viime lauantaina.

Taivas oli sininen, lumi valkoista, sitä oli paljon ja maisemat henkeäsalpaavan kauniit. Koko perhe, pienintä Albertia myöden oli suksilla. Tosin Oliver oli lumilaudalla, jota hän oli koko talven kinunut . Vihdoin päätimme sen (lapsille yhteisesti) hankkia. Kaupassa mies oli loistanut kuin Naantalin aurinko ja luvannut, että ei enää ikinä kiukuttele mistään. Niin onnellinen hän oli.

Nappasin vuorilta muutaman valokuvan kännykällä ja latasin ne Facebookiin. Näin mummikin Suomessa pysyy kärryillä elämästämme. Iloinen perhe auringonpaisteisilla vuorilla.

Näin se meni

Oliver sai lumilaudan ja leikki sillä kotona innoissaan jo perjantaina sillä tuloksella, että side meni rikki. No, sellaista sattuu. Nippusiteitä ja jeesusteippiä, niin rinteeseen päästään kyllä. Oliver itki kuitenkin katkerasti.

Lauantaiaamu kun koitti, oli Julia muuttanutkin mielensä, eikä halunnutkaan mäkeen. Siitä alkoi päivän ensimmäinen kiukuttelu. Seuraava syntyi siitä, kun Julia päättikin haluta mäkeen ja hänen pitäisi saada ensimmäisenä kokeilla lumilautaa. Tätä setvittiin tunnin verran autossa.

Vihdoin pääsimme mäkeen. Oliver ei missään nimessä halunnut, että häneen laitetaan valjaita edes ensimmäistä laskua varten, sillä onhan hän harjoitellut muuttolaatikosta ja siitä samasta jeesusteipistä tehdyllä pahvilaudalla lumilautahyppyjä jo koko talven sohvapöydältä. Kina numero kaksi oli valmis.

Albertkin halusi mäkeen. Hän osoitteli pieniä jalkojaan ja hoki ”onot, onot, ukket, ukket”, eli monot ja sukset pitäisi saada. Kävimme vuokraamassa välineet jo vakiofraasilla: ”pienimmät, mitä hyllystä löytyy”. Parikymppiä köyhdyin hieman liian isoista välineistä. Mitäs siitä, sitten mäkeen! Pikkumies innostui touhusta tällä kertaa kolmen laskun ajaksi. Sitten vein välineet kiltisti takaisin. Aikansa kutakin, totesi vuokraamon setä.

Lumilautailu osoittautuikin hankalammaksi kuin kotisohvalla, joten muutaman itketyn mäen jälkeen oli Oliver valmiina lopettamaan koko harrastuksen. Ehkä lounas auttaisi asiaa?

Lounaan jälkeen jäin Albertin kanssa aurinkoiselle terassille ja vaimo lähti mäkeen lasten kanssa. Sitä ennen tehtiin vessatsekkaus, eli ”pitääkö käydä”. Ei pitänyt.

Nyt oli siskon vuoro kokeilla lumilautaa. Lopputulos oli sama yhden mäen jälkeen. Pian terassille saapui vetämisestä, kantamisesta ja työntämisestä hikinen vaimoni sekä kaksi lasta, joiden mielestä lumilauta oli väärää kokoa, rinne kallellaan huonosti ja lunta liian vähän tai liikaa. Kaiken lisäksi Oliver, jolla ei ollut vartti sitten lainkaan vessahätä, oli pissannut housuunsa hississä.

Vuoren ainoa urheiluliike ei luonnollisestikaan myynyt lasten kalsareita. Vein pikkumiehen vessaan, riisuin märät vaatteet pois, kuivasin säkillisellä vessapaperia sen mitä sain ulkohousuja kuivattua ja vaihdoin oman urheilukerrastoni noin metriä lyhyemmän kaverin päälle. Kalsarit kainaloiden alta solmuun ja hänellä oli taas lämmintä ja kuivaa. Minulla vain hiki ja vähän kylmä.

Sitten vain mäkeen. Aikaa oli enää yhteen laskuun ja Oliver halusi näyttää minulle Snowparkin hyppyreineen. Sinne siis! Menimme hissillä ylös, mutta Snowpark olikin jo suljettu tältä päivältä. Arvatkaa kenen syy se oli? Iskän tietenkin, koska en tullut aikaisemmin. Koitin huomauttaa lumilauta- ja vessaepisodien aiheuttamista viivästyksistä, mutta vastaväitteitäni ei kuunneltu…

Kotiin päästyämme me vanhemmat olimme aivan loppu roudaamisesta, säätämisestä, hikoilusta, kylmyydestä ja kalsarittomuudesta sekä lasten pettymyksistä. Lapset taas ottivat automatkalla nokoset ja kun päästiin kotiin, alkoi Oliver jälleen touhuta uuden lumilautansa kanssa ja totesi:

”Olipas iskä kiva päivä!”

Niinhän se oli. Katsokaa vaikka Facebookista!

Huomenna uusiksi?

Perjantaikokki


Punajuuri – vuohenjuustosalaatti

Tämä salaatti toimii sekä kylmänä että lämpimänä! Makeutta tulee paahdetuista punajuurista sekä hunajasta ja suolaisuutta juustosta. Rapeutta puolestaan pähkinöistä.

AINEKSET

–       4 keskikokoista punajuurta
–       2 kourallista rucolaa
–       200 g vuohenmaitojuustoa
–       kourallinen saksanpähkinöitä
–       1 rkl hunajaa
–       1 tl balsamiviinietikkaa
–       oliiviöljyä
–       Maldon-suolaa sekä mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kuori ja pilko punajuuret siivuiksi. Laita uunipellille, pirskottele päälle öljyä, suolaa ja pippuria. Paahda uunissa 200 asteessa kypsiksi (koosta riippuen 15-25 minuuttia). Anna jäähtyä.

Huuhtele ja kuivaa rucola. Rouhi saksanpähkinöitä veitsellä hieman pienemmiksi. Sekoita punajuurten kanssa ja revi joukkoon juusto. Lämmitä hunajaa hetki, ellei se ole juoksevaa ja sekoita siihen balsamiviinietikka. Pirskottele salaatin päälle ja mausta vielä suolalla sekä mustapippurilla.

Herkullista viikonloppua!

Mustaa rahaa ja loistoautoja – Kuhaa Fried Rice

Mustaa rahaa ja loistoautoja – Kuhaa Fried Rice

Italianreissu tuli tehtyä parisen viikkoa sitten. Kymmenen päivää hurahti hetkessä ja olo on aina kuin kotiin palaisi. Olen varma, että osa geeneistäni ja luonteestani on jotenkin tuosta maasta peräisin.

Ensiksi vietimme viikonlopun Milanossa ystäviemme luona ja siitä suuntasimme vuorille laskettelemaan. Italia oli entisensä ja toisaalta ei, sillä Berlusconin aikakausi oli päättynyt. Monen mielestä vihdoin.

No, näkyikö muutosta, kun tuo eurooppapolitiikankin virallinen viihdyttäjä oli kuvioista poistunut? Tavallisessa elämässä ei, sillä ruoka maistui edelleen taivaalliselta ja ihmiset olivat ystävällisiä. Mutta liike-elämässä kyllä.

Italian, kuten toisen kriisimaan Kreikankin, talous on pitkään perustunut ”soldi neri” –perinteeseen, eli pimeään rahaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että käteinen vaihtaa omistajaa tuotteista tai palveluista ilman kuittia ja ikäviä valtion välikäsiä. Virallinen palkkataso on jotain ja käteen tuleva raha ihan jotain muuta. Näppejään nuolemaan jää vain valtio – ja EU:n myötä mahdolliset muut jäsenvaltiot, jotka sitten puuttuvia verotuloja takaavat… Muutama vuosi sitten eräs ystäväni oli ostanut asunnon. Hinta oli mielestäni kova ja kyselin lainasummaa sekä lyhennysaikaa. Yllätyin maksuajan lyhyydestä, joten kysyin vuosituloja. Kun ynnäsin nämä yhteen, totesin, että joka ikinen penni menee suoraan lainanlyhennyksiin. Kysyin, että millä meinaatte elää seuraavat 15 vuotta?

”Miten niin?” Ihmetteli ystäväni. ”Mustalla rahalla tietenkin. Katsos, valtiolle näytetään ne tulot, joilla viralliset menot maksetaan ja lomat, ravintolat, ruoat jne. maksetaan pimeällä rahalla.”

Asia selvisi. Kuulemma ainoastaan hölmöt ilmoittavat kaiken.

Berlusconin luovuttua vallasta on maassa pikapikaa ruvettu karsimaan pimeän rahan käyttöä. Esimerkiksi hotellinomistajamme tuli sanomaan minulle ennen loppumaksun suorittamista, että toivottavasti emme ajatelleet maksaa käteisellä, sillä lain mukaan on yli tonnin maksut hoidettava laskulla tai kortilla. Meitä oli seurueessa 16 henkeä, joten emme olleet kantaneet käteistä loppulaskua varten mukanamme.  Kävin myös parturissa Italiassa (se on aina elämys, varsinkin kun antaa parturille vapaat kädet! Ks. kuva!) Parturikin valitteli, että ihmiset maksavat nykyään aika ”nihkeästi”. Eli maksavat kaiken kuitilla. Ja samaa totesi muutama vuosi sitten asunnon ostanut, palveluammatissa toimiva ystäväni. Virallinen tulotaso on pysynyt ennallaan, mutta käteen tuleva raha on tippunut dramaattisesti.

Suomalaisen on helppo hurskastella, mutta kuka heittää ensimmäisen kiven? Käsi ylös kaikki ne, joiden perheessä tai lähipiirissä ei ole kaiman kaveri (putkimies, sähkäri, laatoittaja jne.) käynyt ”vähän auttelemassa” iltasella remppahommissa ja kivasti ilman alveja. Siinähän kaikki voittavat, eikö?

Kuten sanottu, maassa maan tavalla. Mutta kaikkein hölmöimmät eivät ilmoita mitään tuloja. He jäävät kiinni.

Kun ajelimme ylös vuorille, kuuntelin radiosta uutisia. Italian poliisi oli järjestänyt ison ratsian erään viikonlopun jälkeen kaikilla isoimmista laskettelukeskuksista palaavilla teillä. Kaikki luksusautot, kuten Ferrarit, Maseratit ja Bentleyt oli pysäytetty. Tällä kertaa ei tehty puhallutuksia, vaan tarkistettiin omistajan verotiedot.

Yhdessä ratsiassa saatiin kiinni viitisenkymmentä loistoautokuskia nollatuloilla.

 Voi noita köyhiä.

Perjantaikokki

Kuhaa Fried Rice

Tämä resepti juontaa juurensa siitä, että sushiriisin onnistuminen ei ole taattu. Viime viikonloppuna keitimme riisiä kaksi satsia: ensimmäisen ja sitten sen onnistuneen. Ensimmäinen meni puuromaiseksi, joten se sopi loistavasti Fried Rice –raaka-aineeksi. Lisäksi Kalapojilta ostamaani kuhaa jäi yksi filee yli, joten raaka-aineet olivat kasassa.

AINEKSET

–       3 dl keitettyä, puuromaista riisiä
–       1 pieni kalafilee (kuhaa, siikaa, pala lohta, haukea jne.)
–       1 limen kuori raastettuna
–       2 dl korppujauhoja
–       persiljaa silputtuna
–       öljyä reilusti paistamiseen
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike

–       1,5 dl maustamatonta jogurttia
–       1 rkl Sweet Chili-kastiketta
–       ½ limen mehu
–       1 tl hunajaa
–       merisuolaa vähän

VALMISTUS

Valmista kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

Pilko kala pieniksi paloiksi. Sekoita kala, riisi ja raastettu limen kuori massaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tee massasta (vedessä kostutetuin käsin) lihapullan kokoisia palluroita. Pyörittele reilussa korppujauhoissa ja paista runsaassa öljyssä kullan ruskeiksi.

Ripottele tarjotessa pinnalle persiljaa ja tarjoa kylmän kastikkeen kera.