Käväisin alkuviikosta pikaisesti Suomessa työmatkalla. Matkailu avartaa, kuten tiedetään. Varsinkin kun tahattomasti aiheuttaa ongelmia lentokentillä molempiin suuntiin.
Lensin tällä kertaa Tukholman kautta, sillä reitin aikataulut sopivat vierailuuni nyt parhaiten. Vaihtoaika Arlandan lentokentällä oli ennestäänkin vain puoli tuntia ja kun kone oli vartin myöhässä, oli ongelma valmis. Kaiken hyvän lisäksi ei automaatti Zürichissä ollut suostunut kirjoittamaan lippuani kuin Tukholmaan saakka, vaikka lento oli SAS:ilta ostettu Turkuun asti.
Juoksin portille. Kenttä oli jo hiljentymässä yötä varten ja kaikki tuntui olevan kiinni. Portti oli jo suljettu ja yksinäinen virkailija teki vielä viimeisiä paperitöitä. Huohotin asiani, että koneeseen pitäisi päästä. Virkailija pyysi nähdä lippua, jota minulla ei ollut. Nimeni kuitenkin löytyi listasta ja minulla oli lisätodisteena reittisuunnitelma ja maksukuitti sähköpostissa. Sitten alkoi ruotsalaistyylinen ”möte”, että miten tämä asia nyt oikein handlataan. Möte pidettiin kuudella puhelinsoitolla ja jatkuvalla radiopuhelimeen puhumisella. Bussikuljetus koneelle oli mennyt jo kauan sitten ja varustauduin viettämään yhden yön miniloman idyllisessä Tukholmassa. Ties vaikka Estellen bongaisi.
Tilanteen ratkaisi kuitenkin keltaiseen turvaliiviin pukeutunut herra, joka puuskutti putkea ylös minkä ylipainoltaan pystyi. Hän vilkaisi minua ja lippuani sekä kuittiani, nappasi laukkuni ja sanoi: ”Nu ska vi springa!”. Ruotsinkieleni on selvästi ruosteessa, sillä emme lähtenytkään juoksemaan, vaan tallustelin huohottavan herran perässä putkea alas. Sitten hyppäsimme sivuovesta portaille, joiden alapuolella odotti yksityiskyytini koneelle. Aika VIP-kohtelu ajattelin, kunnes sain käskyn ahtautua ikivanhan Ford Fiestan papereita pursuavalle takapenkille. ”Nu ska vi fara!” huusi mies ja painoi kaasua.
Fiesta kulki paljon kovempaa kuin mies juoksi ja autiolla kentällä oli tilaa kaahata. Pieni potkurikone odotti luukku auki viimeistä matkustajaansa ja vain viitisen minuuttia siitä, kun suljin Fiestan oven, olimme ilmassa.
Keltaliivinen herra näytti Fiestansa vieressä seistessään vaarallisessa operaatiossaan onnistuneelta salaiselta agentilta. Rouvavirkailija kentällä taisi vieläkin pitää möteä.
Saavuin Suomeen ja pikavisiitti sujui työn puolesta hyvin. Ennen paluuta keskiviikkona kävin ostamassa tilatut tuliaiset: Julia halusi hyvää kalaa sushia varten. Niinpä suuntasin kulkuni Kauppatorin Kalapojille, joilla sattui olemaan tiskissä todella hyvät antimet. Siika-, kuha- ja pieni lohifilee huolella pakattuina marssin vielä pariksi tunniksi toimistolle. Laitoin koko paketin pakkaseen jäähtymään, jotta kylmä kestäisi viiden tunnin matkan.
Turun lentokentällä turvatarkastus kuitenkin piippasi ja innokas tarkastaja pyysi minua avaamaan laukkuni.
”Mikä tämä paketti on?”
”Siinä on kalaa.”
”Se on kylmä. Onko se ollut pakkasessa?”
”On. Tunnin – pari.”
”Et voi ottaa sitä mukaan. Se on jätettävä tähän. Käsimatkatavaroissa ei saa olla pakastetuotteita.”
”Eivät ne ole pakastetuotteita. Ne on kolme tuntia sitten haettu kauppatorilta ja olleet pakkasessa jäähtymässä.”
”Jos ne ovat olleet pakkasessa, niin ne ovat pakkastuotteita”
”Ne ovat tuoretta kalaa, jotka ovat olleet pakkasessa jäähtymässä. Katsotaanko vaikka?”
Turvatarkastuksen herrat päätyivät availemaan Kalapoikien Stefanin huolella pakkaamat tuliaiseni läpivalaisukoneen hihnalla. Kymmenen paperikäärön jälkeen he pääsivät käsiksi kaloihini. Sitten alkoi taivuttelu ja tunnustelu.
”Hmm… niin, eivät nämä kyllä kauhean kovia ole…”
”Eivät tietenkään. En halunnut jäädyttää niitä. Teen niistä huomenna sushia.”
”Voit vielä viedä laukkusi tuonne tiskille ja laittaa sen ruumaan.”
”En varmana vie! Nämä ovat gourmeta ja laukkuja katoaa aivan liian usein. Kalapoikien Stefan on ollut Swissairilla töissä mm. selvittelemässä kadonneiden matkatavaroiden prosesseja. Hän kertoi minulle juuri, miltä laukullinen bangladeshilaisia, vai oliko ne pakistanilaisia savustettuja rottia haisee, kun ne ovat viikon reissanneet omistajaa vailla eri lentokentillä. Kalojani en ruumaan laita.”
”Mutta emme kyllä näitä saisi pakastetuotteina tuonne koneeseen laskea…”
”Hei haloo! Mitä jos ostan torilta kalan ja ajan sillä kaksi tuntia Helsinki-Vantaalle 25 asteen pakkasessa – kalat Hiacen takatilassa. Onko se silloin pakastetuote vai tuoretta kalaa?”
”Niin. Se ei ole silloin ollut pakkasessa…”
”Onhan. Hiacen takatilassa ei ole lämmitystä. Siellä on kylmempi kuin toimistomme pakkasessa.”
Ja sitten alkoi suomalainen möte. Turvatarkastajat pohtivat kahdestaan, voiko tämän erittäin vaarallisen lähetyksen päästää koneeseen. Yhteisvastuullisesti he minut koneeseen loppujen lopuksi päästivät. Onneksi, sillä lentokaloistani tuli täydellistä sushia.
Kiitokset kalapojille kaloista ja sen ratkaisevan neuvotteluvaltin antamisesta.
Perjantaikokki
Sushia lentokaloista
Sushin ehdoton edellytys on tuore, hyvä raaka kala. Käytä vain merikaloja. Parhaita kaloja sushiin ovat mielestäni lohi, siika ja kuha. Monesti käytetään myös tonnikalaa, mutta sitä kannattaa ekologisuuden nimessä välttää.
Lisäksi tarvitset muutamia erikoisraaka-aineita, joita kuitenkin saa aivan tavallisista ruokakaupoista. Mikäli tikuilla syöminen pelottaa, niin huoli pois. Japanilaiset popsivat sushia usein sormin.
AINEKSET (kevyt illallinen neljälle)
Kalat
– pieni pala lohifileetä – 1 siikafilee – 1 kuhafileeVALMISTUS
Aloita riisin keittämisellä. Salaisuus piilee sekä huuhtelussa että omassa höyryssä kypsyttämisessä. Huuhtele riisi kylmällä vedellä viisi – kuusi kertaa (kunnes kattilaan jäävä huuhteluvesi on melkein kirkasta). Laita huuhdeltu ja valutettu riisi kattilaan. Lisää kylmää vettä noin 1/3 enemmän kuin on riisiä. Laita kansi päälle ja kattila liedelle. Kun riisi kiehuu, laske lämpötila pienimmälle ja anna riisin kypsyä omassa höyryssään noin 20 minuuttia. Itse sekoitan varovasti ja nopeasti välillä ja tarkistan, pitääkö vettä lisätä. Jos pitää, niin lisään kiehuvaa vettä.
Kun riisi on kypsää, levitä se laakeaan astiaan ja nosta vaikka parvekkeelle jäähtymään. Pirskottele riisiin aina välillä riisiviinietikkaa ja puulastan ohuella osalla tee ”ristivetoja” riisiin. Jos omistat vielä japanilaisen viuhkan, niin voit heiluttaa sitä, jolloin riisi jäähtyy nopeammin eikä kypsy enää. Itse turvaudun välillä myös sanomalehteen…
Leikkaa kalat hieman graavikalasta leikattavia siivuja paksummiksi siivuiksi. Lohi kannattaa leikata ”sivuttain”, eli ensiksi sopivan leveiksi paloiksi ja sitten vastasuuntaan kuin kalaa normaalisti siivuttaessa.
Pyöritä riisistä pieniä palleroita. Ota pieneen astiaan kylmää vettä. Kasta sormen päitä siinä aina riisipallon tekemisen jälkeen. Näin riisi ei tartu sormiisi. Älä purista palloja liikaa, mutta tee niistä kuitenkin kiinteitä.
Sipaise kalasiivujen alle (halutessasi) vähän wasabia ja asettele kalat riisipallojen päälle. Dippaa soijaan ja nauti inkiväärin kera.
Ps. Tämä oli erittäin pieni pintaraapaisu sushin maailmaan. Jos innostut, niin googlaa lisää tietoa. Sitä riittää!
Perjantaikokin blogi 