Perintöä odotellessa

Finanssialan keskusliitto tiedotti, että suurin osa lapsista olisi valmiina tinkimään perinnöstään vanhempiensa hyvinvoinnin vuoksi.

Niinkuinettämitähäh?

Hienoa, kyllä, mutta eikö tämä nyt pitäisi olla aivan täysin selvää kaikille osapuolille. Mitä olet elämän aikana ansainnut ja säästänyt, tulisi sinun käyttää omaan hyvinvointiisi, sitten kun kuukausipalkkaa ei enää ole ja eläke ei riitä. Kaikki vanhuksemme eivät luonnollisesti ole niin onnellisessa asemassa, että omaa omaisuutta riittää jaettavaksi vielä kuoleman jälkeenkin, mutta ne jotka ovat, niin minulla on yksi vinkki:

Älkää hillotko niitä rahojanne tuleville sukupolville, vaan nauttikaa niistä elinaikananne! Käsittääkseni taivaaseen ei peritä pääsymaksuja enää.

En myöskään ole kuullut, että tulevat sukupolvet olisivat kovinkaan järkeviä teidän ahkeruudella ansaitsemienne rahojen kanssa. Minkä eteen ei itse ole hikeä vuodatettu, ei ole juuri minkään arvoista. Nuukakin muuttuu tuhlariksi, kun ilmaiseksi saa. Takaan, että rahaksi muutettu asunto ja hyvään elämänlaatuun sijoitetut rahat lämmittävät sinua paljon enemmän kuin sukulaistesi uusi vene tai hulppea matka Teneriffalle, kun itse pukkaat jo koiranputkea.

Jostain syystä Suomessa kuitenkin on vahvassa tällainen perinne, että säästöjä ei saa syödä. Ei edes hädän tai tositarpeen hetkellä. Minulle tämä asia konkretisoitui, kun yrityksemme vakuutusasioita hoitava henkilö kauppasi eläketurvaa. Hän kertoi useista asiakkaistaan, jotka ovat onnistuneet yrityselämässä ja myyneet firmansa eläkeiän kynnyksellä hyvällä rahalla, mutta ”ovat nyt pulassa, koska eivät aikoinaan maksaneet itselleen kunnon eläkettä varastoon ja ovat nyt tippumassa sitten todella pienelle eläkkeelle.”

Niinkuinettämitähäh?

Mihin tarvitaan kansaneläkettä, jos tilillä on miljoona riihikuivaa? Jos se eläke ei riitä, niin eikö joka kuukausi voisi sitten nostaa sieltä tililtä vaikka viisi tonnia elämiseen? Silläkin tahdilla se miljoona riittää melkein 17 vuodeksi, vaikka ei korkoa kasvaisikaan.

Niin, jatkoi vakuutusmies. Monella ajatusmalli on nimittäin sellainen, että sijoituksia, asuntoja ja muuta kiinteää omaisuutta ei kuulu realisoida oman elämänsä kuluihin, vaan jättää tuleville sukupolville.

Tutkimuksen mukaan LAPSET ovat valmiina luopumaan perinnöstä. Olisi mielenkiintoista lukea, ovatko heidän vanhempansa valmiina luopumaan perinnönjättämisen velvoitteesta?

Perjantaikokki

***

Ps. yksi parhaimmista mainoksista mielestäni on ollut Biolanin biohajovien roskapussien mainos, jossa kaksi naista kohtaa roskiksella. Toinen kysyy: ”Mitä sinä ajattelit jättää lapsillesi?” ja vanhempi vastaa ylpeänä ”En mitään!” ja tiputtaa samalla biohajoavan pussin kompostiin. Hyvä tavoite, monessa mielessä!

2 kommenttia artikkeliin ”Perintöä odotellessa

  1. Kauan sitten erään tuttavapariskunnan mies mietti (valitettavasti ääneen) hartaasti, mitä kivaa HÄN alkaa tehdä sitten, kun VAIMO perii rikkaan sukulaisensa. No, erohan siitä tuli ennen kuin perintö realisoitui 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s