Lähtemisen tuska – yksinolon ihanuus – Juustoiset sieni-jauhelihapiirakat

Tätä lukiessasi olen hyvin erilaisissa tunnelmissa kuin tätä kirjoittaessani. Tartuin kynään maanantai-illalla lentokoneessa matkalla Sveitsistä Suomeen. Olin jälleen kerran lähtenyt.

En ole koskaan haaveillut työstä, jossa saisi matkustaa. Monet tekevät niin. Eli haaveilevat. Ne, jotka työkseen matkustavat, eivät siitä haaveile. Minun matkustamiseni on vähäistä moneen muuhun verrattuna. Olen useimmiten vajaan viikon kuukaudessa Suomessa. Muun ajan saan viettää kotona. Näen perhettäni ja lapsiani paljon enemmän, kuin ollessani ”tavallisissa töissä”. Mutta silti – tai siitä johtuen – on lähteminen hyvin brutaali hetki.

Inhoan jäähyväisiä

Tiedän olevani outo, mutta mietin aina lähtiessäni, että jos en palaakaan takaisin. Jos jotain käy? Miten perhe pärjää? Mitä, jos en näe lasteni kasvavan? Tiedän, että nämä ajatukset ovat lapsellisia, ylitunteellisia eikä minun kuuluisi niitä tuntea. Mutta silti, kaikki on mahdollista. Ja niin minä ajattelen.

Pyrin elämään siten, että sitten kun joskus lähden lopullisesti, niin en kadu elämättä jätettyä elämää. Pyrin antamaan niin isot lähtöhalit, että lapseni muistavat sen vielä silloinkin, kun tulen takaisin. Ja varsinkin, jos en tule.

Rakastan yksinoloa (hetkittäin)

Vaikka olen hyvin sosiaalinen eläin, nautin yksin olemisesta. Minulla on viisi veljeä ja jaoin huoneen kaksoisveljeni kanssa käytännössä siihen saakka, kunnes muutin omaan asuntoon. Siitä saakka olen jakanut huoneen vaimoni kanssa. En ole koskaan elänyt yksin.

Nyt nautin satunnaisista yksinäisistä hetkistä, ehkä siksi harrastuksenikin ovat kaikki yksilölajeja. Olen aina ryhmässä – miksi haluaisin vapaa-ajallanikin olla osa sitä? Nautin riippumattomuudesta jopa itsekkyyteen saakka. Kun olen viikon Suomessa, ei kukaan määrää aikatauluani. Siinä on jotain upeaa. Minua ei haittaa vaikka kone on myöhässä tai vettä sataa. Mitä siitä. Minun tulee pitää huolta vain itsestäni. Kyllä minä kestän.

Tosin tätä lukiessasi, en ole yksin. Mikäli kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, työnnän venettä vesille Nauvon mökkisaaressa appiukkoni kanssa. Kalaan on sentään hyvä mennä kahdestaan. Varsinkin hyvän appiukon kanssa.

(ja kyllä, viimeisen lauseen kirjoitin, jotta hän tarjoaisi minulle illalla hyvän viskin).

Perjantaikokki

Juustoiset sieni-jauhelihapihvit kermakastikkeessa

Ystävieni Facebook-päivityksiä seuraamalla olen todennut, että Suomi hukkuu sieniin. Hyvä, koska niistä saa todella hyvää ruokaa.  Zürichin kantonissa sieniä  saa poimia joka kuukausi 11. päivä alkaen ja päiväsaalis ei saa ylittää kiloa. Sienien poimintaa valvoo metsissä siviiliasuissa kiertelevä sienipartio. Älkää naurako, sillä tämä on totta! Onneksi äitini toi Suomesta monta pussia kuivattua sieniä!

Sieniä inhoavallekin tämä resepti toimii, kun pilkot sienet riittävän pieneksi. Testattu on sekä aikuisilla että lapsilla. Reseptistä tuli reilusti meidän kuusihenkiselle ruokakunnalle, joten vähennä tarvittaessa.

AINEKSET

–       iso kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
–       100 g kermaista juustoa
–       600 g jauhelihaa
–       1 iso sipuli
–       2 kananmunaa
–       1,5 dl korppujauhoja
–       2 dl sienien lientä
–       2 dl kermaa
–       rypsiöljyä
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Liota sieniä kylmässä vedessä 30 minuuttia. Valuta ja pilko sienet tarvittavan pieneksi. Säästä liotusliemi. Pilko sipuli pieneksi. Paista sipulia rypsiöljyssä hetki. Ota pois liedeltä. Pilko juusto pieneksi. Sekoita kaikki ainekset (kermaa lukuun ottamatta) kulhossa huolellisesti. Vaivaa pihvitaikinaa, kunnes saat siitä taputeltua hyvin koossa pysyviä pihvejä.

Lisää hieman öljyä kuumalle pannulla ja paista pihvit molemmin puolin kullanruskeiksi. Vähennä sitten lämpötilaa reilusti, kaada kerma pannulle ja anna hautua kannen alla kypsiksi.

Pannulle muodostuvaa kastiketta voit halutessa jatkaa sienten liotusliemellä ja suurustaa Maizenalla.

Tarjoa esim. höyrytettyjen kasvisten tai spagetin tai perunamuusin kera. Riippuen siitä, kuinka karppi olet 🙂

Maan ja taivaan välissä – Salaatti paistetusta kylmäsavulohesta

Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Melchsee-Frutt –nimisessä paikassa vuorilla.  Se on pieni kylä Melchsee-nimisen vuoristojärven rannalla. Tiedän, että olen tämän maan luonnonkauneuden ihailussa vielä täysin noviisi, mutta jotain erityistä paikassa oli.

Etsi kuvasta tie

Ensinnäkin jo saapuminen kylään oli kokemus, jota emme helposti unohda. Autotie päättyy talvisin Stöckalp-nimiseen paikkaan, josta pääsee hissillä kylään. Mutta lumettomana kautena perille pääsee myös autolla – jos vain hermot kestävät. Tietä saa ajaa ylöspäin ainoastaan parillisina tunteina ja alaspäin parittomina. Syykin on selvä: kahta autoa ei tielle vastakkain mahdu. Tie kulkee alkumatkan laskettelurinteitä pitkin, kunnes se nousee puuttomalle ja kiviselle ylängölle. Jyrkänne on paikoitellen auton molemmin puolin – toisella ylös ja toisella alaspäin äkkijyrkästi viettävänä. Kun viimein saavut perille, on jo alkumatka tehnyt vaikutuksen. Harvoin sitä ajelee laskettelurinteitä autolla ylös. Tämä yksisuuntainen vuoristotieosuus on seitsemän kilometriä pitkä! Alaspäin pääseekin vaikka vuokrattavilla potkulaudoilla.

Itse kylä on varsin vaatimaton. Ei mikään after ski-menomesta, mutta rauhallista lomaa etsivälle varsin oiva paikka. Me yövyimme mukavassa hotellissa ja vierailun kruunasi erittäin hyvä suomalainen sauna, jonka sai varattua perheelle edullisella 20 frangin tuntihinnalla.

Kylä maan ja taivaan välissä -mainoslause ei ole kaukaa haettu.

Parasta oli kuitenkin vaeltaminen. Ilma oli siihen touhuun täydellinen. Maassa oli vielä paikoitellen paljonkin lunta kolme viikkoa sitten sataneesta ensilumesta, mutta t-paidalla tarkeni auringossa mainiosti. Pakkasimme nuorimman lapsenkantorinkkaan ja kaksi vanhinta kävelivät itse. Suurin osa sveitsiläisistä kävelivät merkattuja polkuja pitkin, mutta me halusimme kulkea omia polkuja.

Pienelle puronkin ylitys on iso seikkailu

Kiersimme järveä jyrkimmät kohdat polkua pitkin ja sitten lähdimme omille teille. Lapsemme jaksoivat vaeltaa yli kaksi tuntia ja matkaakin mäkisessä maastossa kertyi nelisen kilometriä. Bongasimme vuoren sisältä pulppuavia vuoristopuroja, täytimme niistä juomapullot, kiipeilimme pienillä kallioilla, söimme eväät auringon paistaessa ja laskimme lumivanoja pitkin muovipussi takapuolen alla.

Ensilumen rippeet

Nuori vuorenvalloittaja

Täydellinen päivä.

Vaelluksen jälkeen nautimme hissin yläaseman ravintolassa jäätelöt ja vehnäoluet. Olimme aiempana iltana kiinnittäneet huomion hotellissa illallisella olleeseen iäkkääseempään seureen. Mitäköhän nekin täällä keskellä vuoria tekevät, pohdimme. Saimme sen selville, kun kaksi harmaatukkaista, selkeästi iäkästä leidiä marssivat jyrkkää rinnettä ylös varsin kevein askelin. Mietimme, että Suomessa on harvassa tuon tason suoritukseen tuolla iällä pystyvät. Täällä niitä näytti olevan oikein ryhmämatkaksi saakka.

Missä salaisuus?

Kuten viime perjantaina kirjoitin, nauttivat paikalliset ulkoilusta. Siihen on myös luotu todella hyvät mahdollisuudet. Reitit on merkattu Sveitsiläisellä tarkkuudella. Jokaisessa pienessäkin polunhaarassa on kyltit seuraavan määränpään suunnasta, arvioidusta kävelyajasta ja muista huomioonotettavista asioista. Erikseen on merkattu pyöräilijöille sopivat polut, kävelijöille tarkoitetut, sauvakävelyyn soveltuvat ja liikuntaesteisille kunnostetut reitit. Ja kaikista näistä löytyy omat, hyvät kartat sekä älypuhelinsovellukset.

Valinnanvaraa reiteille on!

Liikkumisesta luonnossa on täällä tehty yksinkertaisesti erittäin helppoa.  Vuoria ei sentään ole loivennettu, mutta muuten kaikki voitava on tehty.

Siinä lienee osa salaisuutta.

Liikunnallista viikonloppua!

Perjantaikokki

Salaatti paistetusta kylmäsavulohesta

Loistava ja kevyt lounas syntyy salaatinkerästä ja kylmäsavulohesta. Uutta fiilistä kylmäsavuloheen saat paistammalla sen.

AINEKSET

–       1 kerä rapeaa salaattia
–       4 tomaattia
–       150 g kylmäsavulohta
–       2 kananmunaa keitettynä
–       ½ kurkku

Kastike

–       1 dl maustamatonta jogurttia
–       1 rkl majoneesia
–       1 rkl sitruunamehua
–       1 tl vahvaa sinappia
–       1 tl juoksevaa hunajaa

Lisäksi

–       Maldon-suolaa
–       mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Valmista kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla kipossa ja anna maustua jääkaapissa hetki.

Huuhtele ja kuivaa kaikki salaattiainekset (pl. lohi ja kananmunat). Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja pilko muut ainekset.  Sekoita kastikkeen kanssa. Kuumenna pannu kuumaksi ja paista kylmäsavulohen siivuja muutama sekunti molemmilta puolilta. Nostele salaatin päälle ja tarjoa heti.

Aivan mullistavaa tietoa ravitsemustieteestä – Fritatut salvianlehdet

Huomenta ja sitten saman tien asiaan. Ei ole aikaa rupatteluun, sillä paljastan jotain täysin mullistavaa. Kerron laihduttamisen salaisuuden yhdessä lauseessa. Istu ja kuuntele. Se kuuluu näin:

*****
Jos syöt vähemmän kuin kulutat, laihdut.
*****

Siinä se. Eikö olekin upea lause? Nyt saa hurrata hurmoshenkisenä ja häkeltyä. Tuossa se on, vain rivi ylempänä: maailmaa mullistava tieto. Koitapa todistaa vääräksi.

Ai mitenkä tällainen tavallinen ihminen voi päätyä johonkin noinkin merkitykselliseen päätelmään? No, seuraamalla pari kuukautta sveitsiläisiä.

Nämä täkäläiset ovat sutjakkaa väkeä fyysisesti. Lihavuutta ei juuri esiinny. Tarkemmin ajatellen, lihavaa ihmistä saa täältä oikein etsiä. Jos satut amerikkalaisen turistibussin bongaamaan, niin sieltä löytyy, mutta muuten ei.

Päätin kerran ottaa selvää, että miten nämä juuston ja suklaan suurkuluttajat painonsa hallitsevat. Valitsin aurinkoisen sunnuntaipäivän ja lähdin kiertämään paikallisia puistoja, urheilukenttiä ja lenkkipolkuja. Ei ketään missään. Sveitsissä asuu yli seitsemän miljoonaa ihmistä. Maassa, jonka pinta-ala on noin puolet Länsi-Suomen läänistä ja siitäkin suurin osa on niin vinossa, että rinteessä ei pysy kuin lehmät. Mihin ne kaikki ihmiset sunnuntaisin piilotetaan?

Sain vastauksen, kun seuraavana sunnuntaina lähdin kapuamaan takapihalta kohti Üetlibergin huippua (Zürichin n. 850 m korkea oma ”vuori”). Mitä jyrkemmäksi rinne kävi, sitä enemmän läähätin fillarini selässä ja sitä enemmän jouduin hokemaan ”Grüeziä” (eli sveitsinsaksan tervehdystä joka huikataan kaikille, riippumatta siitä, kuinka hengästynyt olet. Lausutaan muuten ”kryytsi”.). Siellä ne kaikki sveitsiläiset olivat. Vaeltamassa, kävelemässä, pyöräilemässä ja lenkkeilemässä. Noilla tuskallisen jyrkillä rinteillä. Ja kaloria paloi. Huhu kertoo, että mitä ylemmäs vuorilla menet, sitä enemmän lokaaleja siellä on. Ja sitä enemmän kryytsiä toistat.

Kun pääsin ylös, niin hotellin pihalla oli grilli kuumana. Kiloittain herkullista bratwurstia ja litroittain olutta vaihtoi omistajaa joka minuutti. Okei – ainakaan kasvissyönnillä ei ole tekemistä paikallisen painonhallinnan kanssa. Eikä ole ilmeisesti ”karppaamisellakaan”, sillä täällä syödään runsaasti perunaa ja leipomoita on useampi joka kylässä. Kyse on siis pakko olla siitä, että se mikä laitetaan kurkusta alas, hikoillaan vuorilla pois. Syöt mitä syöt. Olin todistanut teoreemani oikeaksi laajalla empiirisellä aineistolla: seitsemällä miljoonalla alppimaan asukilla ja kolmen kuukauden seurantatutkimuksella.

MOT.

Jatkan sveitsiläisestä liikunta-aiheesta ensi viikolla (aiheeseen liittyy myös tuo yllä oleva kuva viime viikolta), mutta nyt jään odottelemaan yhteydenottoja terveystieteen Nobeleita myöntävältä taholta.

Täytyy mennä!

Moikka!
Perjantaikokki

Fritatut Salvianlehdet

Salviamme on kasvanut puutarhassa pienen marjapensaan kokoiseksi! Lehdet ovat kämmenen kokoisia ja niitä riittää. Käytän sitä ahkerasti yrttisekoituksen osana, mutta millään kaikkea ei saa syötyä ennen talven tuloa. Myös Sillä Sipuli –blogissa oli salvian ylituotantoa ja sieltä se idea lähti.

Tempura-taikinaa käytämme usein vakioherkkumme mustekalarenkaiden tekemisessä, mutta salviaa en siinä ollut aiemmin kokeillut. Lehdistä tuli upean rapeita ja loistavan makuisia. Tämä nyt ei ole linjaani kuuluva pääruokaresepti, mutta mitäs siitä. Tee näitä aperitiivin kanssa tarjottavaksi. Eli kylkeen kylmää kuohuviiniä, viikonloppuilta ja hyvää seuraa. Suosiosi on taattu!

AINEKSET

Taikina
– 1 kpl keltuaisia
– 1-1½ dl vehnäjauhoja
– 1-1½ dl kivennäisvettä tai vettä
– 1 kpl valkuaisia
– 2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa

Paistamiseen lisäksi 5 dl rypsiöljyä.

– Isoja salvian lehtiä 3-5 kpl / syöjä
– Maldonsuolan kiteitä pinnalle

VALMISTUS

Sekoita keltuainen, vehnäjauhot ja puolet vedestä. Anna taikinan turvota hetki. Lämmitä öljy kuumaksi esim. wokkipannussa. Vaahdota valkuainen ja lisää se taikinan joukkoon lopun veden kera juuri ennen paistamista.

Kasta lehti kerrallaan taikinaan (esim. kokkipinseteillä), valuta sekunti – kaksi ja nosta kuumaan öljyyn. Anna paistua, kunnes pinta on rapea ja hieman rusehtaa. Nosta öljystä reikäkauhalla. Valuta hetki talouspaperin päällä. Ripottele pinnalle suolaa ja tarjoa heti!

Myös näitä voi fritata:
– sipulirenkaat
– mustekalarenkaat
– kesäkurpitsan kukat
– katkaravut
– ja oikeastaan ihan mitä tahansa.

Eräs ystäväni osti minulle ja itselleen opiskeluaikana frittikeittimen. Parin ensimmäisen viikon aikana ystäväni kokeili oikeastaan kaikkea fritattuna. Porkkanatkin saivat kuulemma oivaa makua upporasvasta. Samoin eilinen kaurapuuro. Sittemmin hän löysi tyttöystävän, tyttöystävä roudasi frittikeittimen ullakolle ja nyt he ovat jo naimisissa. Frittikeitin kuulemma pysyy ullakolla.