Perjantaikokkia on viety kuin litran mittaa. Kalenteri on ollut täynnä ja projekteja kasaantunut kesäloman kynnykselle loppuunsaatettavaksi. Työ on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta kelloa on saanut aamuisin laittaa soimaan hyvissä ajoin ennen kuutta, että ihmisten aikaan on ehtinyt kotiin. Onneksi tämä on väliaikaista.
Henkilökohtainen kohokohta oli keskiviikkona Turussa vietetty Eurooppalaisen Yrittäjyyden päivä, jonka juontajana sain toimia yhdessä aivan mahtavan jyväskyläläisen Mikko Jaatisen kanssa. Oli kuulkaa upea hetki seistä Logomon isolla lavalla, lamppujen paisteessa ja satapäisen yleisön edessä. Narsisti tai ei, niin kyllä tykkäsin!
Mutta ajanhallinnasta. Minulla on siihen vain yksi vinkki: muuta ulkomaille. Käy kalenteri yllättäen aika tyhjäksi. Katselen omia merkintöjäni ensi viikon sunnuntain ja joulun välillä. Eipä siellä juuri mitään ole. Aika hallintaan kertaheitolla!
Olenkin pohtinut omista ympyröistä irtautumista ja sen seurauksia. Vaimolla on uudessa maassa työ ja sitä myötä syntyy oma sosiaalinen verkostonsa – ja ah niin ihania kalenterimerkintöjä. Itse saan aloittaa käytännössä alusta. Täällä Turussa ja vähän muuallakin Suomessa olen oppinut tuntemaan jo aika paljon ihmisiä. Puhelimen osoitekirjassa nimiä taitaa olla toista tuhatta. Niistä tasan kaksi liittyy Zürichiin. Oma veljeni ja yksi opiskelijakaverini. Verkostoa ei ole.
Pelottaako tyhjän päälle putoaminen?
Pakko vastata, että ei. Ensinnäkin siksi, että perheeni on siellä ja saan alkuun aivan eri tavalla aikaa heille. Mitäs siitä, jos moikkatuttuja ei tule kaupungilla vastaan joka kulman takana, kun perhe on matkassa. Lisäksi etäisyyden otto rutiineihin on taatusti valaisevaa. Odotan, että pääsen katsomaan esimerkiksi Lyytin liiketoimintaa parin tuhannen kilometrin etäisyydeltä. Uskon, että uusia ideoita tulee varmasti!
Mitä sinä siellä sitten teet?
Tähän vastailen yhtenään, koska oma työnkuvani siellä ei ole kovin selvä, toisin kuin vaimon tutkijatyö. Vastailen päivästä riippuen, että valloitan Euroopan tapahtumanhallintaohjelmistollamme tai että alan Au pairimme apulaiseksi. Totuus lienee näiden väliltä. Mutta kyllä, otamme yrityksemme kansainvälistämisen ensi askeleita ja tämä on miljoonan taalan paikka. Ajattele, saa asua perheen kanssa ja tehdä kansainvälistä liiketoimintaa! Tavallisestihan tämä tilanne tarkoittaa reissutyötä. Nyt vain tavallista työtä. Mutta aion myös toimia Au pairimme apulaisena – siis viettää aikaa lasten kanssa. Se on vieläkin suurempi mahdollisuus, jota en aio hukata.
Miten se on mahdollista?
Nyt, kun lähtöön on yhdeksän päivää, niin ymmärrän, että tämä ei olisi mahdollista ilman loistavia työkavereita, eli tiimiä, Lyytissä. Menen luottavaisena, koska tiedän, että en ole korvaamaton. Kiitos siitä heille!
Ei tämä ajanhallintatapa kaikille sovi, mutta minulle kyllä!
Haluan toivottaa kaikille lukijoille loistavaa viikonloppua ja juhannusta sekä kesää. Bloggaaminen hiljenee hetkeksi, ainakin kesäloman ajaksi. Jotain saatan julkaista, mutta säännöllisyyteen en sitoudu. Loppukesästä kuulumiset naputellaankin sitten vuorten juurelta. ja lupaan yhden jutun: Syksyllä on luvassa jymy-yllätys.
Mutta siitä sitten syksymmällä… 🙂
Lämmintä kesää – nauttikaa lomista ja toisistanne.
Perjantaikokki
Parsa-juusto -quiche
En ehtinyt tällä viikolla juuri kokkaamaan varsin hektisestä viikosta johtuen. Niinpä marssin lounaalle yhteen lempipaikoistani, Le Porciin. Tutkin listaa sillä silmällä, että saisin reseptin. Valinnaksi osui parsa-juusto –quiche, eli piiras. Ystävällisesti Le Porcin keittiön sielu, Monte, lupasi paljastaa reseptin. Erikoisen tästä piiraasta tekee rahka ja se, että se tarjotaan kylmänä esim. kuumien ranskanperunoiden ja salaatin kera. Annos ei ole vakiolistalla, vaan oli syntynyt Monten inspiraation tuloksena.
AINEKSET
Pohja – 250 g vehnäjauhoa – 150 g voita – ¾ teelusikkaa suolaa – 1 suuri muna Täyte
– 2 dl kermaa
– 4 munaa
– 250 g rahkaa
– nippu vihreää parsaa
– 1 dl juustoraastetta
– suolaa ja pippuria
VALMISTUS
Laita kaikki ainekset yleiskoneen kulhoon. Käytä yleiskoneen ”sykäystoiminoa” ja taikina tasaiseksi. Tee taikinasta pallo ja kääräise se kelmuun. Laita jääkaappiin tunniksi. Kaulitse taikina 2-3 mm paksuksi pohjaksi ja asettele 24 cm piirakkavuokaan.
Laita kerma, munat ja rahka kulhoon ja vatkaa tasaiseksi. Pilko keitetyt parsat parin sentin paloihin ja sekoita täytteeseen. Sekoita täytteeseen myös juustoraaste. Juuston voimakkuudella voit vaikuttaa makuun. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada täyte vuokaan ja paista uunissa 150 asteessa 45 minuuttia.
Piiraan voit maustaa melkein millä vain jääkaapista löytyvällä. Kokeile vaikka savulohta ja tilliä tai pekonia ja juustoa.
Herkullista viikonloppua!
Perjantaikokin blogi 