Terveiset Sveitsistä, Zürichin liepeiltä! Elämä täällä alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa ja päivät saamaan rytmin. Paljon on ehtinyt tapahtumaan sitten kesäkuun ja elämään on tullut paljon uutta ja kiinnostavaa.

Juhannussunnuntaina pakkasin automme lattiasta kattoon ja suuntasin yksin kohti Keski-Eurooppaa. Kirjoittelin siitä oman matkakertomuksen, josta voi olla hyötyä autoilua tännepäin suunnittelevalle. Perhe, Au pair-Marilla vahvistettuna, seurasi parin päivän päästä lentäen perässä. Siitä alkoikin uuden elämämme opettelu.

Näin jälkikäteen ajateltuna, ovat kuluneet viisi viikkoa sujuneet varsin leppoisasti. Paperityön määrä täällä päässä kyllä yllätti. Välillä tuntui, että posti toi päivittäin uusia lomakkeita täytettäväksi. En tiedä, minkälaiseen byrokratiaan Suomeen maahanmuuttava joutuu, mutta toivottavasti pääsee vähemmällä.

Aluksi päivät täyttyivät huonekaluostoksista (lue: Ikea), tavaroiden kokoamisesta (lue: Ikean kuusiokoloavain, koska ruuvimeisselini olivat hukassa) ja kaapin paikan hakemisesta. Kodin löysimme uskomattomalla tuurilla, sillä vuokraemäntämme on ”enemmän italialainen, kuin italiaiset itse” ja luotti kertaheitolla ”sympaattisiin suomalaisiin, jotka puhuvat italiaa”. Näin kuvaili yläkerran naapurimme Christof, kun ihmettelin, miten oikein saimme asuntomme niin helposti. Corina, eli vuokraemäntämme, muistuttaa luonteeltaan ja ulkoisestikin taiteilija Hanna Varista, jonka kanssa ei myöskään kauaa yhteistä säveltä täytynyt etsiä. Italia yhdistää iloluonteisia ihmisiä!

Kotimme sijaitsee Urdorfin kylässä, noin kymmenen kilometriä Zürichin keskustasta. Rinteessä olevasta asunnosta on hyvät näkymät yli laakson ja pyöräilymaastot lähtevät aivan ovelta. Juna-asemalle kävelee kahdeksan minuuttia ja sveitsiläisittäin tasan 11 minuutin kuluttua lähdöstä juna saapuu Zürichin päärautatieasemalle. Junia menee tasan vartin välein. Siis tasan. Laskettelukeskuksiin (kuten Engelbergiin) ajaa tunnin, Lago Maggiorelle kaksi ja puoli. Parempaa sijaintia voisi tuskin toivoa!

Talomme on aivan uusi ja ensimmäistä kertaa elämässämme olemme kotimme ensimmäiset asukkaat. Talo on hyvin skandinaavis-, jopa funkkistyylinen. Paljon on valoa ja valkoista pintaa. Parasta on kuitenkin keittiö! Olen aivan innoissani keittiöstämme, jossa on iso rosterisaareke, paljon laskutilaa ja aivan huippu-uuni ja hella.

Vaimoni Maija aloitti työt heti toisena päivänä ja minä, lapset ja auppari-Mari olemme lähinnä tutustuneet seutuun ja uineet viereisessä maauimalassa monta kertaa viikossa. Ja minä olen saanut sekä pyöräillä että kokkailla oikein elämäni kyllyydestä.

Resepteihin saattaa tulla nyt hieman uutta vivahdetta, sillä Sveitsin hintataso on pakottanut todella katsomaan, mitä tekee. Pahimmillaan meinasin köyhtyä 45 frangia (35 euroa) kilosta kanan rintafileitä, ennen kuin huomasin vilkaista hintalappua. Kala, kana ja liha ovat täällä varsin hinnakkaita, mutta onneksi tuohon Saksan puolelle ja paljon Suomea edullisempien hintojen pariin ajaa puolisen tuntia. Ja lisäksi kun koriin lastaa kaupassa pullon – pari viiniä, niin ostoskorin keskihinta on sama kuin Suomessa. Eli kyllä täällä pärjää, kunhan muistaa nauttia viiniä päivittäin…

Lapset ovat toistaiseksi olleet lähinnä innoissaan. Pikkuhiljaa, minunkin aloitettua etätyöskentelyn tiistaina, alkaa heilläkin arjen rytmi löytyä: aamulla puistoon ja iltapäivällä leikkejä sisällä tai pihalla. Muutamassa päivässä myös etätyöt alkoivat sujua, kun minä vain suostuin sulkeutumaan konttoriini päiväksi ja antaa Marin hoitaa hommansa. On varsin hauskaa, kun lapset kysyvät lounaalla, että ”lähdetkö iskä taas kohta töihin?” Vastaan kyllä ja kävelen makuuhuoneeseemme työpöytäni ääreen ja suljen oven. Työmatka ei ole pitkä!

Nuorimmaisemme Albert ei luonnollisestikaan tajua maan tai kielen vaihtumisesta vielä juuri mitään. Hän keskittyy nyt niihin konkreettisiin elon ensi askeleihin. Viime viikolla meni jo 14 askelta putkeen! Yksivuotias kun kävelee, niin rintakehä on ylhäällä, katse täynnä intoa sekä päättäväisyyttä ja suu on valmiina räjähtämään iloiseen nauruun, jos homma toimii. Samalla asenteella kun koitamme elellä täällä uudessa kotimaassamme, niin eiköhän tästä hyvä tule!

Terveisin,

Perjantaikokki

Grillattua yrttipossua, kukkakaalipyree ja voiporkkanat

Reseptin valinta oli tällä kertaa todella hankalaa, sillä olen kokkaillut ja kuvannut melkein päivittäin heinäkuussa. Mutta koska olette popsineet koko kesän uusia perunoita ja karppaus (hiilihydraattien välttäminen) on kuulemma kovassa huudossa siellä, niin tässä tällainen vähähiilihydraattinen grilliruoka. Olkaa hyvät!

AINEKSET

–       700 g porsaan kasleria (ilman mitään marinadeja)

–       tuoreita yrttejä (rosmariini, timjami, basilika)

–       2 valkosipulin kynttä

–       2 dl oliiviöljyä

–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kukkakaalipyree

–       1 kukkakaali

–       kasvislientä

–       2 rkl voita

–       vähän kermaa

–       1,5 dl raastettua parmesaania

Voiporkkanat

–       4 isoa porkkanaa

–       vettä

–       merisuolaa

–       2 rkl voita

VALMISTUS

Mausta pihvit: lyö veitsen lappealla puolella valkosipulinkynnet kuorineen littanaksi, laita kulhoon oliiviöljyn kanssa. Revi reilusti yrttejä joukkoon ja mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa liha n. 170 g pihveiksi. Nuiji pihvit ohueksi ja laita maustumaan marinadiin. Anna maustua vaikka yön yli jääkaapissa.

Pyree: huuhtele ja pilko kukkakaali. Laita kattilaan ja kaada päälle kasvislientä sen verran, että peittyy. Keitä kypsäksi. Ota liemi talteen erilliseen astiaan. Soseuta kukkakaali, mausta voilla, kermalla ja parmesaanilla. Lisää tarvittaessa lientä. Pidä lämpimänä.

Voiporkkanat: kuori porkkanat tarvittaessa. Leikkaa haluamasi kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi. Keitä suolalla ja voilla maustetussa (vähässä) vedessä kypsiksi. Pidä lämpimänä.

Grillaa pihvit kypsiksi kuumassa grillissä molemmilta puolilta. Tarjoa heti lisukkeiden kera.

Herkullista viikonloppua!