Helteistä elokuuta, arvon Perjantaikokin blogin lukija! Lomat on osaltani ohi ja paluu arkeen sekä bloggaamiseen koitti. Tällä kertaa aihe on niinkin tärkeä, kuin Perjantaikokin nimimerkin taustalla olevan kirjoittajan saattaminen takaisin ruotuun – siis arkeen.

Olen itse kehityskeskusteluja usein vetänyt, mutta varsin harvoin ollut palautetta saavana osapuolena. Tällä kertaa kehityskeskustelu lienee paikallaan, sillä viimeisen kuukauden olen puuhaillut kaikkea muuta kuin sitä tavallista, eli lomaillut.

Keskustelussa on kaksi osapuolta. ”Petri ennen lomaa” ja ”Petri loman jälkeen”. Seuraamisen helpottamiseksi on Petri ennen lomaa kirjoitettu lihavoituna.

Keskustelu käytiin eilen, torstai-iltana, kun ensimmäiset työpäivät olivat takana.

---

No niin, istuhan siihen, ole hyvä.

Kiitos kiitos, mutta enköhän minä seiso. Tuskin tässä kauaa menee. Sama kaverihan minä olen kuin aiemminkin.

Jos nyt kuitenkin istuisit. Kyllä tässä saattaa tovi vierähtää…

Jahas, no istutaan…

Niin, aiheena on tosiaan tämä sinun henkilökohtainen kehityskeskustelusi. Sitä ollaan nelisen viikkoa vain lomailtu ja lienee syytä saattaa kaveri raiteilleen tuollaisen erikoisen elämänjakson jälkeen.

Juu, kiitos vain ajatuksesta, mutta ihan sama kaveri tosiaan olen. Että eiköhän lähdetä molemmat tästä tekemään tuottavampaa työtä.

Siitä tuottavasta työstä tosiaan. Oletkos nyt kolmen työpäivän jälkeen sitä mieltä, että olet ollut tuottava?

Hmm… mielestäni kyllä.

Hyvä. Kerropas sitten vaikka maanantain saavutukset. Tuliko oikein hiki töissä?

Noo… maanantai nyt oli poikkeus, koska italiaanoystävämme poistuivat maasta vasta kolmelta, niin jäi vähän tyngäksi tämä työpäivä.

Tynkä on ehkä liian pramea sana sille työpäivälle. Sanottaisiinko ”olematon”?

Vaikka sitten niin.

Kaipa tiedät, että terve sielu asuu terveessä ruumiissa. Mites tuon kuntoilun laita viimeisen kuukauden aikana? Hyötyliikunnat ja sellaiset?

Kyllähän sitä kuntoiltua tuli…

Vai kuntoiltua… Muistuttaisin tässä vaiheessa keskustelua, että on kohteliasta pysyä totuudessa. Peilikuvalle kun ei oikein voi valehdella!

Niin, eipä kai… no pyöräilinhän minä!

Paljonko?

En laskenut… Useita kertoja!

Laskujeni mukaan kaksi kertaa ja yhteensä 10 kilometriä.

No, mutta muuten pidin kyllä huolta kunnosta…

Mistäköhän kunnosta? Tilastot kertovat aikasi kuluneen rantatuolissa, rannalla, saunassa ja aina välillä jopa paljussa tai sängyssä. Hengästyttivätkö nämä kuntoilumuodot kovinkin?

Selvä selvä!! Ymmärrän. Alan taas polkemaan. Työmatkat nyt ainakin. Painan oikein tukka putkella.

Hyvä. Ymmärsit yskän. Siitä sainkin hyvän aiheen – nimittäin putkesta.

Mistä putkesta?

Tiedät kyllä. Taisi kulua lomalla viinipullo jos toinenkin…

No ei nyt normaalia enempää!

(tässä vaiheessa Petri loman jälkeen alkoi jo kimpaantua…)

Jaa, jos tuo heinäkuu oli ihan normikuukausi, niin eiköhän lähdetä kukkakauppaan?

Mihinkä ja mitä hiiskattia varten?

Kukkakauppaan ja kukkia varten. Haudallesi. Tuota sinun normaalitahtia kun ei nelikymppisiä juhlita… Kannattaa kato tilata jo etukäteen, niin saa just sellaiset kuin tykkää!

Jasså! Vai niin… no, ehkä sitä tuli joskus tuoksuteltua sauvignon blancia myös lounaalla…

…ja ehkä ennenkin lounasta sekä saunan jälkeen…

Hyvä!! Kaaliin meni! Jatkossa arjet ovat kuivia kuin Sahara…

Entäs viikonloput? Kosteita kuin Amazon, vai?

Älä kiusaa. Lasi viiniä sivistyneesti pikkurilli pystyssä. Se nyt kai sallitaan?

Kyllä kyllä. Ei tarvitse hermostua ja viisastella, vaikka se luonteeseesi kuuluukin. tuntuu olevan arka aihe… Hyväähän minä meille molemmille ajattelen. Mennään seuraavaan aiheeseen!

Mitä! Vieläkö?

Viimeistä viedään.

Selvä. Anna tulla.

Olet mitä syöt…

Juu tiedän. Mitä siitä sitten?

No sitten tiedät, että olet Nauvon lossirannan kioskin lihapiirakka. Rasvainen ja iso, mutta toki herkullinenkin… Lisäksi olet kaamea kasa jäätelöä. Sellainenko täältä peilistä sinua katselee?

No enkä ole, mitenkä niin!

Ostit grillistä kahdesti lihikset, joista söit myös lasten jämät. Ja kerran kannoit Cittarista 12 kappaleen säkin niitä mökille. Mitä oikein ajattelit?

Lapsia ajattelin… lapsille vähän kesäherkkuja…

No, miksi sitten söit itse puolet? Oikein itse tehdyn majoneesin kera. Kroppa polttelee sitä vieläkin pois! Farkutkin kiristi.

Tuli itselläkin lapsuus mieleen… Lapsena kun siitä lossirannan grillistä sai aina lihiksen…

Hyvä on, annetaan anteeksi. Inhimilliset syyt. Mutta jatkossa sitten ei näitä, eihän? Ja lapsiin ei vedota – viattomiin sivustakatsojiin.

Juu ei. Sovitaan niin. Olikos se sitten siinä? Miten pärjäsin?

Niin, oli täällä lapuissani vielä positiivistakin palautetta…

Jaa? Mistä? Mielenkiinnolla odotan!

Lapset pitivät, kun iskä oli koko kesän läsnä. Ja kaipa tuo vaimommekin hieman lomaasi arvosti… Että ei niin pahaa, että eikö jotain hyvääkin.

(Petri loman jälkeen hieman herkistyy…)

Vai pitivät lapset siitä. Se on… se on kiva kuulla.

Niin minustakin. Hienosti tehty! Kuules…

Mitä?

Nyt kun tuo perhe meni takaisin mökille ja jätti meidät tänne kaupunkiin ja ulkona on niin kaunis päiväkin, niin eiköhän käytäisi jokilaivalla yhdellä. Kyllä sinä niin hyvin tässä keskustelussa pärjäsit!

No sinä sen sanoit! Mennään vaan! Käydäänkö grillin kautta? Lihistä tekisi mieli…

Käydään vaan! Ei itselleen saa katsos olla niin tiukka…