Maailma muuttuu vauhdilla – tekniikka varsinkin. Monilla on hankaluuksia pysyä tahdissa mukana. Sitä ei kannata juuri murehtia, sillä näinhän on aina ollut. Uusi sukupolvi on aina edeltäjäänsä taitavampi. Muutenhan kulkisimme takaperin.

Eräs hauskimmista puheluistani on ollut, kun olen yrittänyt etänä opettaa äitiäni käyttämään tietokonetta. Lopetimme projektin yhteisestä päätöksestä varsin lyhyeen. Oma operaationsa on ollut myös videoiden ajastuksen ohjelmoinnin opettaminen – DVD-laitteen käytöstä puhumattakaan. Omat lapseni ovat jo kaksivuotiaasta osanneet ladata soittimeen lempi Muuminsa kesken iltauutisten tai laittaa läppärini DVD-asemaan oman levynsä kesken laskujen maksamisen. Välillä toivoisi jopa hieman taitamattomampaa jälkikasvua tässä asiassa.

Tekniikka ei ole pelkästään pahasta, sillä esimerkiksi muistojen tallentaminen jälkipolville on tullut mahdolliseksi lähes missä vain. Toki kännykkäkameroiden olemassaololla on myös nurja puolensa, mutta millä ei olisi. Itse kuvaan kännykälläni kaikennäköistä. Usein nappaan kännykän kouraan kuvaamista varten, kun eteen tulee joku uusi idea ja kirjoittaminen olisi liian hidasta. Myös lasten seikkailuja tulee tallennettua aivan eri tavalla, kun kamera kulkee aina taskussa. Oma lukunsa on laitteen hyödyntäminen nukutusprosessissa. Itselle on suotu laulutaitoa vähemmän kuin flunssaiselle norsulle, joten youtube auki ja 90-luvun Tenavatähdet kehiin, niin johan toimii. Konsta Hietasen vetämää ”Yleisessä saunassa”-rallia kun luukuttaa kolmatta kertaa, niin on jo usein voiton puolella! Kukapa ei siihen nukahtaisi…

Päätin tämän perjantain kunniaksi tarjoilla teille muutaman helmen kännykkäni videogalleriasta. Ensimmäinen on ehdotonta parhaimmistoa. Siitä käy ilmi varsin selkeästi pojan ja tytön erot. Pääosissa ovat omat lapsemme ja uskokaa tai älkää, näyttelijätyö on täysin spontaania. Toisen videon laitoin todisteeksi taannoiselle kirjoitukselleni, sillä väitteeni yksipyöräisellä ajelusta sai monet epäilemään Perjantaikokin laskevan luikuria.
Katsokaa ja ihmetelkää 🙂

Tytön ja pojan ero

Köyhän miehen fillarointia

Jallulla glaseerattua suppilovahverokanaa

AINEKSET
–    4 broilerin rintafileetä luulla
–    ½ pkt pekonia
–    2 dl suppilovahveroita
–    1 sipuli pilkottuna
–    2 rkl kuoretonta chevreä tai maustamatonta tuorejuustoa
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike
–    4 siivua pekonia
–    ½ dl *-Jaloviinaa tai konjakkia
–    2 valkosipulinkynttä
–    oliiviöljyä

VALMISTUS
Valmista täyte: paista pilkotut sipulit, sienet ja pekonit pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sidosaineeksi chevre tai tuorejuusto.
Kastike: paista toisella pannulla pekonisiivut rapeaksi (laita kylmään pannuun oliiviöljyn ja valkosipulinkynsien kera). Kun pekonit ovat rapeat, poista ne pannulta ja kaada kuumaan pannuun Jaloviina. Kiehuta kasaan.

Laita täytettä rintafileisiin nahan alle. Laita nahan alle yksi pekonisiivu (siivuja, joita juuri paistoit kastiketta varten). Voit myös täyttää sisäosan seuraavasti. Tee fileen kylkeen pisto veitsellä ja taita veistä vasemmalle ja oikealle siten, että veitsi ei puhkaise fileetä toiselta puolelta eikä reikä suurene. Voit sormella laajentaa fileen sisään jäävää ”taskua”. Tunge täytettä myös fileen sisään tästä reiästä.

Laita fileet uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Paista 35 minuuttia 200 asteessa.

Kuumenna lopuksi vielä kastike ja nostele sitä lusikalla siivuiksi leikattujen kanafileiden päälle. Tarjoa salaatin ja uunissa valmistettujen lohkoperunoiden kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki